Ajankulukkeensa kullakin "Lupaan etten osallistu päivänpolttavaan keskusteluun, se on minulle liian hapokasta"

Kyldyyri, pulma jyyri


Edellä väitettiin, että järki ja henki, tai toisaalta rajoitteet ja vapaudet, muodostavat jonkinlaisen parin, joka liimaa järjestelmät yhteen ja saa ne pyörimään. Kuinka tämä toimii abstrakteissa, suurissa systeemeissä, joiden alhaalta emergoituvien hahmojen relevanssi ja kestävyys paljastuu vasta pidemmällä tähtäimellä -- esimerkiksi kulttuureissa?

Vai ovatko kulttuurit sitten edes systeemejä? -- Esimerkiksi yltiöindividualisti Margaret Thatcher näki yhteiskunnassa vain yksilöiden joukon. Toisaalta Hegel näki valtion järjen ylimpänä muotona. Tällä linjalla äärimmäinen systeeminrakentaja oli Oswald Spengler: hänen mielestään kulttuurin ydin on kiteytettävissä dynamiikattomaan "alkusymboliin". -- Ehkä tämä on kuitenkin liian pitkälle viety kärjistys; jokuhan on sanonut että asioista pitää tehdä niin yksinkertaisia kuin mahdollista -- mutta ei sen yksinkertaisempia. Staattisten atomien etsinnän sijaan yritetäänkin nyt löytää niitä dynamiikallisia kaksiloita. Liian terävää "mallittajan skalpellia" ei ole syytä käyttää, vaan on säilytettävä kevyt kosketus, ettei tarkastelukohde rikkoudu -- ehkä tarvitaan jopa huumoria.


On helppoa nähdä että länsimaiden historiassa esitetyn kaltainen dualismi on ollut jopa inkvisition toimesta kalliolle hakattu: kun valtio on huolehtinut järjestä ja kirkko hengestä, "elämänvoima" on heijastunut armossa. -- Mutta kun länsimaisen yhtenäiskulttuurin aika on nyt ohi -- näkyykö tämän pirstaleissa joitain uusia aidosti emergenttejä rakenteita?

Elämänvoiman virtauksen olemus on erilainen eri kulttuureissa. Kaiken kohinan takaa syvimmät tosiasiat paljastuvat parhaiten kun elämä miltei pysähtyy, kun ollaan kova kovaa vastassa: silloin "rasva" on se joka pitää pyörät kaiken puristuksen alla kuitenkin pyörimässä. -- Seuraavassa esimerkkejä "tanssipareista", järjen ja hengen syntyihin asti ulottuvista yhdistelmistä:

  • Saksalaiset -- tanssiparina insinööri ja toinen insinööri, rasvana kunnia. Kun perussaksalainen näyttäisi jumittavan formaaleihin määräyksiin ja jäykkiin toimintaohjeisiin, asioiden sujumisen kuitenkin mahdollistaa pirsigiläinen laadun metafysiikka, jossa kunnia-asiana on nietzscheläinen hyvä ja asioiden toimiminen: moottorin on pyörittävä kitkatta, oli tämä kone sitten vaikka kokonainen yhteiskunta.
  • Suomalaiset -- tanssiparina härra ja narri, rasvana sisu. Nyt kun on nähty, että vapaaksi päästessään suomalaiset hakevat isännän mistä nopeimmin saavat, on kai se tunnustettava: suomenruotsalaiset tarvitaan antamaan maan toimintaan selkärankaa, kun taas sentimentaaliset, orjaluonteiset suomensuomalaiset ovat parhaimmillaan tiukassa paikassa, nuollessaan itkua pidätellen kahleitaan.
  • Venäläiset -- tanssiparina Isä Aurinkoinen ja Äiti Venäjä, rasvana vodka. Oli venäläisillä millainen diktaattori tahansa, äiti maa antaa aina turvan ja lohdun.
  • Amerikkalaiset -- tanssiparina lakimies ja pisnesmies, rasvana dollari. Kun kauppamies löytää taas uuden "rajaseudun", lakimies tulee aitaamaan valtauksen.

Tällaiselle amerikkalaiselle kulttuurille ominaista on ennennäkemättömän nopea leviäminen, ja jopa menestyksekäs muiden kulttuurien "infektoiminen". Mutta nopea kasvupa ei systeemeissä ole kuitenkaan hyvyyden mitta: kuten syöpäsoluilla, tämänkään kulttuurin tapauksessa ei tunneta "vakaata käyttäytymistä". -- Niin, kannattaa muistaa, että jatkuvan kasvun vaatimus (vääjäämättömine lopputulemineen) on vain amerikkalaisen talousteorian paradoksi: muut kulttuurit ovat syklisiä, ne ovat kokeneet myös jo laskukausia, ja selvinneet niistä. -- Saas nähdä nyt sitten.

Kaikkein parhaat näytöt selviytymisestä nousu- ja laskukausien syklistä on tietenkin kiinalaisella kulttuurilla. Tähän on (tässä kehyksessä) tavattoman helppoa löytää selityskin: kun kungfutselaisuus määrittelee rakenteet ja muodot, rinnakkainen oppi taolaisuus määrittelee vapaudet ja elämän; rasvana toimii chi-prinsiippi. Tämähän on kuin suoraan "kulttuurien metafysiikan" oppikirjasta! -- On aika helppoa arvata kumpi pitkällä tähtäimellä voittaa, Jin ja Jang systeeminä, vai Jim ja Jane yksilöinä.

Niin, pitkällä tähtäimellä. -- Eikö se ollut joku kiinalainen, joka totesi, että Ranskan suuren vallankumouksen merkitystä on vielä liian varhaista arvioida.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

... Ulkopuolinen ei arvaa kuinka intuitiivisen (perus)suomalaisen sielua repii se, että tahallaan heitetään hiekka(neek*reitä) hienosyisen yhteiskunnallisen systeemin rattaisiin ... kun järjellä vastalauseita ei voi perustella, eikä vaisto kelpaa.

Käyttäjän arojouni kuva
Jouni Aro

Suomensuomalaiset ovat hyvinpä orjakansaa ja haemme johtajia milloin mistäkin suunnasta. Nyt olemme hiljattain menneet hakemaan niitä EU:sta.

Mutta tiukan paikan tullen olemme selviytyjiä.

Ruotsalaiset keksivät antaa rämäpäisimmälle suomalaiselle soturille korpraalin arvon ja kovan palkan, näin synnytettiin hakkapeliitat. Ja korpraali edellä hakkapeliitat aiheutti sekasortoa ja hämmennystä Euroopassa, että hyvällä lykyllä Ruotsi olisi voinut valloittaa koko Euroopan, mutta sitten johtaja haavoittui ja kuoli pois. Eikä löytynyt enää uutta johtajaa.

Ruotsalaisetkin sittemmin rauhoittuivat ja niin myöskin suomalaiset jonkin ajan kuluttua.

Nyt on rauhallista ja leppoisaa, rahaa tulee Kelalta ja kaikki on hyvin. Mitä nyt vähän meinataan leikata etuisuuksia perkule vie.

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

Olen miettinyt, millä voisi perustella suomalaisuuden paikan "Kulttuurien Olympolla", millä tavalla suomalaisuuden tarina olisi riittävän kiinnostava. Ja tarkoitan päähenkilönä, en palvelusväen puolta!

Olen ajatellut, että jonkinlainen shamaanin rooli sopisi meille: tulepa kiusaamaan, niin päällesi tulevat helvetin lieskat! Olemme nimittän onnistuneet tässä "noituudessa" niin hyvin, että jatkossa muiden luulisi olevan varovaisia ... selitänpä.

1) Talvisodassa pidimme puolemme niin uskomattoman hyvin, että Neuvostoliitto näytti heikolta, ja Saksa lähti hyökkäämään itään heikoin eväin. Voisipa rakentaa tarinan, että saimme Hitler-pahiksen menemään surman suuhun.

2) Suomalaiset ovat siirtolaisina olleet niin nöyriä, että ovat sulautuneen Ruotsiin parissa sukupolvessa. No, siellä ruvettiin luulemaan, että kaikki maahanmuuttajat ovat yhtä ongelmattomia ... ja nyt koko maa uppoaa.

-- Se, että suomalaiset lopulta ovat menestyjiä ... siitä seuraavassa postauksessa.

Käyttäjän arojouni kuva
Jouni Aro Vastaus kommenttiin #3

Ja kiitos näistä, jäämme odottamaan jatkoa.

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa