*

Ajankulukkeensa kullakin "Lupaan etten osallistu päivänpolttavaan keskusteluun, se on minulle liian hapokasta"

Antero Vipusella duunissa

Edellinen postaus oli varsinainen dystopia ... kuinka olemme maailmanhengelle pelkkää tahdotonta väliainetta. Mutta onhan tähän toinenkin näkökulma: sen sijaan että jättäytyisi oravanpyörän vietäväksi, voi tulla tietoiseksi virtauksesta kehityksen pyörteissä -- nähdä ne ulkoa päin ja hyödyntää niitä. Mitään muutoksiahan ei kulttuurievoluutiossa tapahdu jos joku yksittäinen ihminen itse ei niitä tee; mikset se olisi sitten sinä?

Miten tulevaisuutta tehdään? -- Valotolppia pystytellään pimeyden reunoille yksi kerrallaan. Tämä on insinöörimäistä vähittäistä kehitystyötä, kokeilua, millä lopulta mennään "empiirisesti" eteenpäin, ennakkoluulottomasti eteenpäin hapuillen. Enimmäkseen pienet evoluutioaskelet muuttuvat laadullisiksi vasta "takkuunharjaamisen" jälkeen; parhaimmillaan itseään ruokkivat silmukat voivat alkaa elää omaa elämäänsä.  Voidaan saavuttaa insinöörin utopia, samassa yhteisprojektissa itsensä Antero Vipusen kanssa ... 

Siksi minua ilahdutti eräs yhteydenotto. Ilmeni, että joku on katsonut Kybernetiikkaluentojani, jopa lukenut kirjojani, ja ajatusten siemenet olivat langenneet hyvään maaperään! -- Mikään ei voisi mairitella pientä egoani niin kuin ajatus jonkinlaisesta universaalista puutarhurista ... kuin olisin uuden ajan kuningas Midas, joka synnyttää elämää mihin koskeekin ...!

Seuraavassa on pieni puffi. Se kertoo eräästä tutkimushankkeesta ja sen pohjalle perustetusta liikeyrityksestä, sen mukaan kuin minä olen oikein ymmärtänyt -- ja väärinymmärrykset johtuvat innostuksestani, vilpittömästä kuulemieni tosiasioiden sovittamisesta (pakolla) omaan mentaalimalliini. -- Hienoa nähdä, että kaikki suomalaiset tietokonealan innovaatiot eivät liity vain peliteollisuuteen, pelkän turrutuksen tuottamiseen

 

Robo.CEO on Juha-Pekka Tajakan ja Jannepekka Heimosen (Aalto-yliopiston alumneja) viime vuonna perustama yritys. Toiminta oli kylläkin alkanut jo kauemmin sitten, pienistä synnyistä, yksittäisistä kokeiluista ... omia ajatuksia itseensä soveltaen. -- Nyt ideat ovat kiteytyneet, suunta on löytynyt, ja menossa on riskirahan hankkiminen.

Yrityksen toiminta-ajatuksen ymmärtämiseksi pitää rauhoittua, vetää henkeä, unohtaa hetkeksi loputon sauhuaminen, ja kysyä että mitä seuraavaksi. Kun nimittäin aiemmin kriittinen tekijä yhteiskunnassa oli pääoma ja tuotantovälineet, joita sitten kapitalismi ja kommunismi jakoivat eri tavoin, miten maailma on muuttunut nyt kun tärkein resurssi onkin oma pää? Kun työ on abstrahoitunut informaationkäsittelyksi, tuotannontekijät ovat aineetonta osaamista, ja motivoinnissakin toimii rahaa paremmin
omaehtoinen elävä innostus?

Tietoverkot ja tiedon siirron tehostuminen ovat mahdollistaneet uudenlaiset matalan hierarkian organisaatiot -- esimerkkeinä Uber ja AirBnB. Normaalisti hierarkkinen vallan ohjaus edustaa pakotettua voiman virtausta; mutta näissä tapauksissa vitaalisuus on tunnistettu ja nostettu yrityksen toiminnassa ensiarvoiseen asemaan. Ennaltamääritettyjen rakenteiden sijaan ensisijaisia ovat dynamiikat, joita muodostuvat ulkoiset muodot sitten myötäilevät, puhtaasti enformaatioteoreettisen emergenssin ideaa toteuttaen! 

 

Tähtäimessä on jonkinlainen metaohjelmisto tulevaisuuden metayrityksen rakentamiseen, yleinen kehys, jonka puitteissa voidaan hallita kaikkinaisia evolutiivisia transformaatioprosesseja (huhuu -- onko riittävän raflaava lupaus, pojat?!). Tavoitteena on työkalu, jonka avulla voisi hahmottaa ja hallita ikuisen muutoksen maailmassa kaiken alla olevia pysyviä rakenteita, muutoksen muotoa.

Se alla oleva struktuuri on jonkinlainen hypergraafi. Teknisiin yksityiskohtiin menemättä, yksinkertaistaen ja mutkia oikoen, tämä metatyökalu hallitsee muiden työkalujen käyttöä ja prosesseja (siis myös aivoja!). Tämä hypergraafi on toteutettu ohjelmistossa, joka pitää huolen projektien konkreettisista asioista: kirjanpidosta ja hallinnoinnista. Yleinen kehys on siirrettävissä ja sovellettavissa erilaisiin ympäristöihin ja sovelluskohteisiin. Kuoren sijaan ydin on sen toiminnassa.

Toimintaa kuvaava hypergraafi on hierarkkinen, mutta ei niin että graafin noodeina toimisivat tuttuun tyyliin organisaatiokaavion henkilöt -- ei, se koostuu tavoitteiden ja ajatusten hierarkiasta, yksittäisistä kehitysideoista kokonaisvaltaisiin strategioihin. Jokainen voi osallistua näiden funktioiden toteuttamiseen -- puhutaankin joukkoistamisesta tai "talkoistamisesta" (crowd sourcing); työvoiman "virtaamisesta" (fluid workforce) voi muodostia "kollektiivinen mieli" (collective mind). Kokonaisuutta tarkasteltaessa työntekijöiden tekeminen abstrahoituukin eräänlaiseksi fluidiksi.

Hypergraafi toteuttaakin eräänlaisen simulaatioympäristön, jossa kaikki toiminta nähdään virtauksina. Asioiden yhteensovittaminen perustuu yksinkertaisesti virtausten "energiataseisiin", onhan virtaava aine skalaarista "merkitysenergiaa". Virtausten kapeikot, energiakasaumat, ohjaavat uusia panostuksia; jonkinlaista "harjaamista", takkujen selvittämistä ja karikoiden raivaamista, tapahtuu koko ajan. Kyseessä on ikään kuin perinteisten projektisuunnitelmien "kriittisten polkujen" yleistäminen.

Mutta työntekijät eivät oikeasti ole mitään massaa! Ohjelmisto pitää kirjaa kunkin tekemisistä. Voisi sanoa että superosaajat saavat supervoimia, he saavat osoittamansa osaamisen perusteella lisää vaikutusvaltaa projektissa, heidän mielipiteillään tulkitaan olevan enemmän merkitystä. Tässä hyödynnetään ovelasti ihmisen ylpeyttä: hänellä on halu toteuttaa omaa osaamistaan, halu näyttää sitä, ja halu saada siitä arvostusta (siis asianmukaista, kontribuutioon verrannollista bonuspalkkaa). -- Tämä on kuin suoraan neokyberneettisen oppimisperiaatteen mukaan, adaptaatiota kohti vapausasteiden suuntaa!

Miten vaikutusvaltaa projektissa käytetään? -- Ihminen on merkitysten tulkki. Jos jokin idea on hyvä, jos sillä on paljon elämänenergiaa eli kykyä muuttaa maailmaa, se saa kantajansa mielessä aikaan paljon aktiivisuutta,  ja vahvempaa halua puolustaa kyseistä ajatusta, taistella sille elintilaa. Abstrakti energia muuttuu näin voimaksi, liikkeeksi, pöhinäksi. Siis maailman muutokseksi. Näin, kun "merkitystulkit" on integroitu systeemiin, se voi kytkeytyä maailmaan, ja ohjelmiston yleiskäyttöinen syntaksi voi ruveta edustamaan kohdealueorientoitunutta semantiikkaa.

Mutta kaikki ajatukset eivät synnyssään ole niin selkeinä mielessä ... siksi heikkoja signaaleita, ja erilaista haahuilua, pitää sallia -- jopa tukea. Olennainen osa ohjelmistoa onkin sen varsinaisen "virtauskaavion" rinnalla ylläpitämä keskustelupuu, jossa subjektiiviset, mielensisäiset virtaukset voivat vahvistua ennen kuin ne muuttuvat objektiivisiksi, mielenulkoisiksi. Jonkinlaista struktuuria tälle voisi antaa virtausten näkeminen aika-akselina: kuinka menneisyys linkittyy tämän hetken toiminnan -- ainoan reaalisen -- kautta tulevaisuuden mahdollisuuksien visiointiin. Ja kaikkea, menneisyyttäkin, voi jälkikäteen suoraviivaistaa "harjaamalla". 

Ideaali olisi, ettei yrityksessä olisi mitään kiinteitä struktuureja, vaan organisaatio olisi itseorganisoituva. Kuin muurahaiset ikään ihmisagentit näkevät monimutkaisesta muodostuvasta kokonaisuudesta vain paikallista ja hetkellistä virtauksen imua. Virtaukset voivat muuttua myös laadullisesti, jokin haarauma voi vaikkapa kuivua sen menettäessä kiinnostavuutensa, kykynsä välittää merkityksiä, ilman että tämä vaikuttaa muun kokonaisuuden elämään. Kokonaisuus pysyy koossa koska se on stabiili attraktori -- optimaalinen tapa siirtää merkityksiä tulevaisuuteen, kehittäjiensä mielestä. Epätodennäköisyyden vuori tehtynä todennäköiseksi.

 

Kun juttelin kavereiden kanssa, he korostivat työnsä vapautta, ilman minkäänlaista luovuutta rajoittavaa rahoittajan mielipiteiden kuuntelua. Ihailtavaa laadun metafysiikkaa! -- Luulen kuitenkin, että rahoittajan kuuntelu on -- ikävä kyllä insinöörit! -- ainoa tapa saada suunta tutkimukseen, imevä voimakenttä, joka tasolle. Luontaisen "pursumisen" lisäksi tarvitaan nimittäin intentionaalinen vetäminen: maailman kaaoksessa on liikaa suuntia mihin rönsytä, ja ilman suuntaa polut alkavat kiertää kehää. Majakaksi tarvitaan "valo pimeyden reunalla", vaikka se valo olisikin vain kassakoneen kelmeä hehku ...

Mutta oikeastaan en haluaisi puuttua asiaan ... on mukavampi katsoa mihin elämä pursuaa. -- Luulen kuitenkin, että dialektisen edestakaisen prosessin lopputuloksena on taas insinöörin ja ekonomin välinen tanssi, laatuajattelun ja raha-ajattelun yhteenkietoutuminen. -- Kuinka käyneekin, kuinka asiat versovatkin, toivotan onnea ja kaikkea hyvää!

-- Niin kuin koko organisaatio, myös tämä teksti on evoluutiossa ... juttelen vielä heidän kanssaan, ja tämäkin teksti voi vielä muuttua ... jos rahoittaja ei tykkääkään metafysiikasta ...

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Luin tämän nyt hyvin pintapuolisesti ja liian nopeasti, jotta ymmärrys olisi täysin ehtinyt sisäistää kokonaisuuden mitä tarkoitat...en ollenkaan riittävästi. Olen nyt liian väsynyt, mutta palaan myöhemmin...

Luulen kuitenkin, että tämä on tärkeä blogi, joka ansaitsee monia lukioita, jotta vaikutus on se mikä sillä on perimmäinen tarkoitus. Ajatus unversaalisesta puutarhasta, joka alkaa kehittää jotain uutta pienestä siemenen idusta, jonka kätkit multaan on kiehtova.

"Jousesi, vinhat miss' ovat nuolesi, Pandaros, missä mainees? Puoleen Zeun kätes nosta ja nuolesi lennätä mieheen, torjumaton kuka liekin tuo?"

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

Kiitos että vastasit, ja noin runollisesti vielä!

Pelkäsin jo että maailman annetaan muuttua ilman että kukaan edes huomaa.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Sinähän Heikki olet runollinen mies, joten vastauskin pitää olla sen mukainen. Et kyllä ole pitkään aikaan Eino Leinoa siteerannut?

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi Vastaus kommenttiin #3

Innostuin vähän tuosta Helvi Juvosesta, Jennin innoittamana ... Haiku-runotkin ovat omalla laillaan haastavia, kiehtovia ...

Olemme vettä
lähdevettä jäävettä
ole molemmat

https://fi.wikipedia.org/wiki/Haiku

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi Vastaus kommenttiin #4

... Maailman lataus (vesi patoaltaassa) voi purkautua myös aivan eri suuntaan :o)

Tarkoitan että
lähde-vettä jää-vettä
valitse toinen

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

surunkivi suun sulkevi
ilo ilmojen vankkuri

kivi vetehen vierivi
pois virtaa viileänä vetenä
lähtehenä läikkyvänä
läpinäkyvänä lasina
heinääkin herkempänä

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset