Ajankulukkeensa kullakin "Lupaan etten osallistu päivänpolttavaan keskusteluun, se on minulle liian hapokasta"

Muistin pysyvyys

  • Muistin pysyvyys

Kesäaika vai talviaika? Tällainen kysely on käynnissä. Absoluuttiajalla ei ole suurtakaan merkitystä, ei kai sitä meille muuten annettaisi päätettäväksi. -- Ja näinhän se on, jos vain toinen valitaan, kaikki on kunnossa ... kunhan aika-akseli ei yhtä mittaa vaihtele, niin kuin nykyisin! -- Niin, yllättäen objektiivisella ajalla ei ole suurtakaan merkitystä; pahempi on että tämä ajan asteikko on olennainen osa subjektiivista havainnan rakennetta. Ja näillä perusrakenteilla ei pitäisi pelailla.

Nyky-yhteiskuntaa ja -ihmistä ehkä parhaiten kuvaava yksittäinen suure on aikamuuttuja. On kunnia-asia seurata aikaansa ... ja kuolemahan tulee heti kun aika jättää. Ne Alexander Stubbin sanat pysyvät edelleen mielessäni: ei pidä muistella mennyttä, pitää keskittyä tulevaan. -- Mutta mitäpä tulevasta tiedetään? Onneksi tuntemattoman tulevaisuuden varmuuden meille tarjoaa tiede! -- Vai tarjoaako?

Mitä mekanistinen tiede tietäisi vitaali-ilmiöistä, kuten subjektiivisesta ajasta? Kun kaikki huippuolennaiset elämän ja kuoleman kysymyksetkin jäävät vastausta vaille.

Kärsimättömästi osviittaa kaivattaessa, tiede on elävänä systeeminä kuitenkin huomannut oman kasvunsa mahdollisuuden: nyt kannattaa puhaltaa hiileen, kaikki väistyy luvatun menestyksen edestä. Tieteen mittareissa harha on tullut toden sijaan, kun julkaisujen määrän kasvu on tullut ainoaksi hyvyyden kriteeriksi, ei niiden vastaavuus todellisuuden kanssa. Kunhan informaation määrä kasvaa.

Kun fiksut ihmiset tämän viimeisenkin varmuuden pettävyyden vaistoavat, iskee huoli, ja tulevaisuuteen yritetään varautua ylisuorittamalla, menemällä rajoitteiden taakse, mallien ulkopuolelle, "olemalla paras versio itsestä". Kyseessä on kaikkien kilpailu kaikkia vastaan, ja ikuinen varppeilla olo. Miten pysyä kärjessä, vaikka pienellä vilpillä? -- Kun voit luottaa vain itseesi, ilman malleja sinulla on vain vaistosi, ja introspektio ... tuo subjektiivis-vitaalisen mutu-teoretisoinnin perustyökalu ...

 

Minullakin on omakohtaisia kokemuksia tuosta tavattoman houkuttavasta, elähdyttävästä, menestyksen mahdollisuuden tunteesta. -- Rupesin saamaan outoja pop-up -mainoksia koneelleni. Kuulemma Elon Musk, se kuuluisa visionääri Tesla-sähköauton ja SpaceX-avaruusrakettien taustalla, on aloittamassa uutta yritystä, ja tähän kaivataan rahoitusta. Huijausta tietenkin kaikki, mutta oivallisesti laadittu, alkaen jo tämän voimaa uhkuvan "MuskElin" nimen käyttämisestä: kukapa ei haluaisi voittajan menestykseen mukaan, heittäytyä virtaan muiden sopulien mukaan?

Mainoksen markkinoinnin toimivuuden taustalla oli nigerialaiskirjeistä tuttu vitaalinen epärehellisyyden värinä: ei ole kyse mistään reilusta pelistä, nopeimmat voittavat. Muut eivät asiasta vielä tiedä, mutta juuri sinä olet onnekas. Ja göbbelsmäinen toisto oli tehokasta, kuin ostoskanavalla ikään: yhä uudestaan näkemäni viesti toitotti erikoistarjouksen pian päättyvän, onnekkaiden kiintiön olevan kohta täynnä. Kun jo katsoin armeliaasti taas tupeloineeni onneni ohi, tuleekin vielä viesti: vieläkin ehtisin!

Kaikkein tehokkainta tässä mainoksessa oli personointi (näin voisi ainakin kuvitella), osuminen juuri omaan mielenmaisemaani: rahan teon välineenä on tekoäly ja big data. Onhan oma visioni samansuuntainen: kuin he olisivat toteuttaneet makroskoopin näkemään rahan virtauksen rakenteet! -- Tarkempi tarkastelu (vaikka algoritmin kuvaus olikin ylimalkainen) kuitenkin osoitti, että jotakin puuttui, ja sen mukana kaikki: ilman logaritmifunktiota ei päästä dataspagetin alle, multiplikatiivisiin virtauksiin ja arbitraasin rakenteisiin.

 

Tämä mainoskampanja oli niin tehokas muutoin niin kovin pysähtyneessä maailmassani -- miltei deprivaatiossa -- että voimakas merkitysvirtaus läikähti mielessäni ... aiheuttaen hetkellisen elämisen elämyksen: kuohu oli koukuttavaa kuin huume. -- Ja kun jokin asia on "elämää suurempi", se saattaa adaptoituvassa mielessä tulla sellaiseksi. -- Pelottavaa: olin onnistunut näkemään "rahanpyörittäjän kuplaan", joka sisältä katsottuna alkoi näyttää järkevältä.

Miten se markkinointi olikin niin tehokasta ... miltei haksahdin ... vaikka olenkin äärimmäisen turvallisuushakuinen ... mieluummin makuutan vararahaa korottomalla tilillä kuin otan yhtään riskiä. Ja joka päivä soimaan itseäni tämän vuoksi idiootiksi ... antaessani itseni laskeskella todennäköisyyksiä: jos on edes pieni todennäköisyys netota ihan hirrveästi, voiton odotusarvo on positiivinen. Kannattaa siis riskeerata! -- Tässä mielessä pelurin mielenmaisema muistuttaa Pascalin jumalatodistusta.

Sinisilmäisellä suomalaisella on suuri riski alkaa uskoa katteettomiin puheisiin. Siinä mielessä on hyvä että meitä rokotetaan tällaista tartuntaa vastaan: kun poliitikot kirkkain silmin puhuvat selvää potaskaa, päivästä toiseen, oppii suhtautumaan löysiin puheisiin vaistomaisesti epäillen. Kun vaikkapa väitetään valinnanvapauden alentavan kustannuksia, tai puhutaan "absoluuttisista arvoista" samalla kun myydään kaikki eniten tarjoavalle ... tämä on joko suurta huijausta tai hurjaa typeryyttä ... niin tai näin, näistä on syytä pitää näppinsä erossa.

Ja nyt, luulen, pystyn katsomaan asiaa ulkopuolelta ... menestyshaaveistaan lopullisesti luopuneen luuserin silmin. -- Niin, tässä on "tutkimusraporttini" seikkailustani pimeälle puolelle ... unen painajaisiin.

Kiintopisteistä irrottautuminen tapahtuu alkuun vaivihkaa ... ja kun rohkaistut, heittädyt virran mukaan, siellähän muutkin menestyjät hymyilevät ... kun liikkuu riittävän nopeasti, vielä nopeammin kuin muut, ei tarvitse katsella samoja naamoja pitkään ... näitä luusereita ... huomata hymyn kireyttä ja teennäisyyttä. Erilaiset virtausnopeudet repivät yhteisöllisyyden lauttaa hajalleen ... niin, lopulta yksilöt ajautuvat virrassa ajopuu kerrallaan. -- Yksi tällaisen ajattelun synnyn syy, lopulta kaikki kiintopisteet hukuttava, on korko

Keskiajalla kirkko näki, että korko on synnin synty. Tuolloin vielä ymmärrettiin vitalismia, ja nähtiin, että rahalla pelaaminen "johdattaa pois Jumalasta", yhteisöstä. Kirkko oli keskeinen yhtenäiskulttuurin vaalija ... mutta maallistunut yhteiskunta halusi jumalaksi jumalan paikalle, kaikkivaltiaaksi, taloususkonnon "ensimmäiseksi liikuttajaksi": se "ohjaava käsi", virtauksen aiheuttaja, on inflaatio, korolla aikaansaatu yleinen rahan arvon lasku (deflaatio olisi katastrofi!). -- Mutta yksilön, pelinappulan, näkökulmasta tämä systeemin hallinta merkitsee oman elämänhallinnan vähenemistä.

Pienen ihmisen silmin katsottuna: horisontin, koko maiseman liikkuminen johtuu siitä, että kaikki ne "kokoomuslaiset arvot" -- hinnat -- alkavat liikkua samaan tahtiin, seuraten inflaatiota. -- Oikeastaan liike on etääntymistä rannasta, niin että kaikki näyttää koko ajan pienemmältä, arvottomammalta ... tällainen inflatoituminen, elämännesteen laimeneminen, on luonnonsysteemeille vieras ilmiö, systeeminen sairaus: on pelottavaa kun myös muistot olleesta menettävät merkitystään ja vähitellen katoavat olemasta, horisontin taa ... voidaan puhua _systeemisestä dementiasta ... kun muisti katoaa, lopulta identiteettikin.

Seikkailullamme olemme tekemisissä outojen asioiden kanssa, elämälle vieraiden: niistä puuttuvat elämän dynamiikoille tutut piirteet, kuten jatkuvuus. -- Niin, tai kaikkein salakavalinta on sittenkin vähittäinen muutos, jatkuva korko ... sen avulla voi joutua syöverin reunalle ilman harppauksia, vaaraa aavistamatta ... kuin sammakot keittokattilassa. Olemme takaisin keskiaikaisessa maailmankuvassa, jossa liian kauas merelle rohkenevat putoavat yhtäkkiä maailman reunan yli syöveriin, kohtaamaan käsityskyvyn ylittävät pedot. -- Ehkä matematiikka tarjoaa merikartan näille tuntemattomille vesille?

 

Satunnainen poukkoilu ilman mallia on (näin ilmenee) kuin sekoilu ilman karttaa jyrkänteen reunalla. -- Jatkuvan koron käyttäytyminen saadaan rajatarkastelulla tavallisesta korosta, kun korkokauden pituus lähestyy nollaa; yleistetyssä muodossa (lisäparametri p) jatkuvan koron a aiheuttamaksi rahamäärän x kasvun kaavaksi voidaan kirjoittaa 

    dx/dt = a x^p,

jonka ratkaisun muoto on, jos p = 1,

    x = C exp(a t),

tai muutoin

    x^(1-p) = a t + C.

Näissä C on mielivaltainen integrointivakio, sovitusparametri. -- Näyttää siltä, että ratkaisussa aukenee Pandoran lipas parametriarvolla p = 1: kun arvoilla p < 1 rahamäärän kasvu on polynomiaalista, yhtäkkiä tuossa pisteessä se muuttuu eksponentiaaliseksi. Ja, kuten laskettavuuden teoriasta muistetaan (?!), tämä on määritelty laadulliseksi kynnykseksi: eksponentiaalinen kompleksisuus merkitsee "ratkeamattomuutta" (P versus NP -ongelma).

Mutta todellinen yllätys tulee arvoilla p > 1: ratkaistussa lausekkeessa aikamuuttuja siirtyy tällöin nimittäin nimittäjään. Jollakin aikamuuttujan arvolla, silloin kun nimittäjä menee nollaksi, x:n arvo kasvaa äärettömäksi. -- Siis äärettömäksi äärellisellä ajan hetkellä! Tähän ei eksponentiaalinenkaan kasvu yllä, jolta äärettömyyden saavuttaminen vie äärettömän ajan. Tosiaan, se tuttu jatkuva kasvu on äärettömän lähellä tällaista syöveriä, muuttumista kaaokseksi ... tai mitä siellä äärettömyyden takana tapahtuneekaan.

Mikä on tuo parametri p? -- Sen vaikutus, voidaan tulkita, on vääristää aika-akselia, "rutistaen derivaattaa". Tämä edellyttää uudenlaisia rahaan liityviä innovaatioita, eihän sitä muuten evoluution aallonharjalle pääsisikään ... tähän tarvitaan pyramidihuijarin mielenmaisemaa: olisi jotenkin kiristettävä tahtia että ehtisi ennen muita, ennen vääjäämätöntä romahdusta. -- Voi toivoa että romahdus on vain lokaali, vain huijareiden oman maailman loppu ... mutta nykymaailman rahamarkkinapyramidit alkavat olla globaaleja, yhteiskunnan- tai maailmanlaajuisia, joissa kaikki ovat mukana.

Vielä vaikeammaksi maailma muuttuu, jos sen malli on aikavariantti, niin että sen käyttäytyminen on erilaista eri aikoina. Näin voi käydä esimerkiksi yritysmaailmassa, jossa eletään kokoaikaisessa muutostilassa jatkuvien kehitysprojektien puristuksessa. -- Ja pahimpia ovat dynamiikkaa ymmärtämättömät maailmanparantajat, jotka eivät malta odottaa, vaan kaikki pitäisi saada kerralla valmiiksi -- jopa takautuvasti. Kun vaikkapa MeToo-väki vaatii ihmisiä vastuuseen vanhoista tekemisistään, jotka olivat tuolloin "maan tapa", ollaan sisällä unessa, painajaisessa.

 

Tällaista painajaisten maailmaa kannattaa kuvata kai lähinnä taiteen keinoin. -- Surrealismi oli viime vuosisadan alun taidesuuntaus, kai lähinnä dialektinen vastapaino aikakauden positivismille. Klassinen esimerkki surrealistisesta taiteesta on Salvador Dalin "Muiston pysyvyys" (kuvassa maalaus tuunattuna). Taiteilijan pohjimmainen mielenmaisema näyttää olleen autiomaa: aika "sulaa" ja katoaa, niin elämäkin. Surrealisteja innoitti Freud, vertauskuvallisuus, alitajunta ja unet -- tavoitteena oli kuvata "ylitodellisuutta" (Wiki):

Surrealismia ei voi verrata abstraktiin taiteeseen siinä mielessä, että surrealistinen taideteos kuvaisi pelkästään jotakin esteettistä, pelkkää muotoa tai epätodellisia asioita. Nimensä mukaisesti surrealismi on ylirealismia, se kuvaa nimenomaan todellisuutta, mutta omin keinoin. Surrealismi kyseenalaistaa realismin ja naturalistisen kuvauksen. Surrealistien mukaan naturalistinen kuvaus lukitsee tietyn tavan nähdä todellisuus, ja tätä konventionaalisuutta surrealismi pyrkii rikkomaan.

Niin, elämmekö unessa, taas jonkinlaisessa uniajassa? -- Ja eikö nykyaikainen taloustiede olekin melkoinen "surrealistinen tiede"! Kun nimittäin nykyisin kaikki raha on velkaa, ja kun kaikki muuttujat on sidottu tähän rahaan, tulevaisuus voi tapahtua nyt, ja sitä maksetaan jälkikäteen ... kausaalirakenne on kääntynyt, olemme siirtyneet singulariteetin jälkeiseen "käänteiseen aikaan". Kun asioiden absurdisuus lopulta laajasti oivalletaan, oletettavasti maailma sekoaa tyystin ... regeneroituminen edellyttää täydellistä nollausta syntyjä myöden.

Systeemin on toistaiseksi pelastanut ihmisten hitaus (!), "impivaaralainen optimismi": halu silti, kuitenkin, uskoa perimmäisen järjen olemassaoloon. Mutta tämäkin luottamus ulosmitataan, aina löytyy vastuuttomia suhareita laittamaan vielä yksi oljenkorsi kamelin selkään ... niin, tämä on vääjäämätöntä: kaikki optimoitavissa olevat resurssit hyödynnetään. Kaikki yhteiskunnassa perustuu luottamukseen ... mutta nyt tarvitaan uudenlaista luottamusta, uskoa kaikenkattavaan ahneuteen: eihän kukaan halua puhaltaa pilliin kun kaikki nettoavat?

Postmodernissa taloudessa jopa absurdisuus voidaan ottaa resurssiksi, aiheuttaahan sekin merkitysten (ja rahan) pumppautumista. Kun asioiden rikkominen on aiemminkin kasvattanut bruttokansantuotetta, nyt tuhoaminen jo suoraan nostaa hintaa. Kaikki perustuu pelkkään pöhinään, luottamukseen pöhinän jatkumiseen, ja pahenemiseen, myös globaalilla tasolla: korko pakottaa maailmantalouden finanssivarallisuuden jatkuvaan kasvuun, rahaa on enemmän kuin ostettavaa, "surreaalitalous" pyörii niin kauan kuin tyhjä dynamiikka kannattelee itseään. -- Oikeastaan koko talous perustuu kauhulle: se ensimmäinen rehellinen, se joka rohkenee puhkaisemaan kuplan, kerää kaiken vihan niskoilleen! 

Tämäntapaista unta on käsitelty myös kirjallisuudessa -- joskin syy ulkomaailman absurdiuteen ja kaaokseen tällöin oli sota. Vaistollaankin Kurt Vonnegut joutuu kirjassaan "Teurastamo 5" voimattomana toteamaan vain niin se käy. Kun ihmistä suuremmat holistiset virrat alkavat vastustamattomasti vyöryä, kausaalisuhteet katoavat: pyörteilevässä vedessä ei enää erotu "ylöspäin" ja "alaspäin" ... tulee hukkumisen tunne. Vonnegut oli kokenut sen kaiken, sodan kauhut, omakohtaisesti ...  selittääkseen asian itselleen, hän joutui keksimään tralfamadorelaiset -- koska he voivat vapaasti liikkua ajassa.

Toinen kirjallisuusviite -- yhtä absurdi kuin itse asiakin -- on Douglas Adamsin "Linnunradan käsikirja liftareille". Siinähän avaruusaluksen voimanlähteenä on epätodennäköisyysmoottori, joka antaa sitä suuremman työntövoiman, mitä epätodennäköisempi jokin tapahtuma on ... ja siksi päähenkilön abduktoiminen Maapallolta sinkoaa raketin kerralla universumin toiseen laitaan. Tässäkin tarinassa "johdonmukaisuuden" pelastamiseksi tarvitaan aikamatkailua. -- Ja jos avaruusotukset eivät pian imaise meitäkin, mekin jäämme vogonien intergalaktisen moottoritien jyräämiksi!

 

Myös filosofit ovat pohtineet jotakin samantapaista. -- Kun raha on vain bittejä tilillä, eikä kohta edes käteistä saa pankista, päädytään Martin Heideggerin ongelmanasetteluihin (näin tulkitsen): on eri asia olla läsnä, olla samaan todellisuuteen suljettuna, "kokea paikallaolo" (kuten hänen terminsä "dasein" on yleensä suomennettu), kuin muodostaa mielessään "mahdollinen maailma" jossa unessa simuloida omaa elämäänsä, joutuen itse pakottamaan subjektiivisen aikansa liikkeeseen. "Korrespondenttinen todellisuus" tarjoaa kaikessa konkreettisuudessaan tukevamman olemassaolon tunteen sille "maailmaan heitetylle" reppanalle.

Tai kuten oma "nettifilosofimme" Seppo Oikkonenkin toteaa, tällaiset reppanat palaavat ajattelussaan kuin keskiajalle: ... ajattomassa, tilantajun ja syvyysperspektiivin kadottaneessa tajunnantilassa, olivat kokeneet että maailma heidän ympärillään muodostui "Jumalan tahdosta" ... depersonalisaation tilassa vailla minuutta ... aivan samalla tavalla me taloususkonnon vallassa elävät ihmiset koemme, että maailma ympärillämme muodostuu "taloudellisista realiteeteista". -- Ainoa pyhä opinkappale tässä unen uskonnossa, ainoa suunta, on pörssikurssien ikuinen ylösnousemus.

Niin, varsinainen unen uskonto. -- Kun mekanistis-reduktionistinen Tieto ja siihen pohjautuva yksilöllinen Tahto menettää stokastisessa ravistelussaan merkityksensä, sitten tulee näkyviin vitaalis-holistinen Kenttä ja sen päälle rakentuva systeeminen Valta vääjäämättömällä paineellaan, kitkaton raha liukasteenaan ... jonka jälkeen "kaikki virtaa", kaikki on yhdensuuntaistunut kohti totalitarismia. Tämän ymmärtämiseksi tarvittaisiin kai jonkinlaisen durkheimilaisen vitaalitieteen esiinmarssia, systeemistä sosiologiaa, tai vaikkapa sitä "oikkoslaista ryhmäpsykologiaa".

Mitä tapahtuu romahduksen jälkeen? -- Meillähän on asiasta empiiristä tietoa: Rooman korkeakulttuurin vajoaminen lopunajan kaaoksestaan sinne keskiajan pimeyteen, "ajattomaan, tilantajun ja syvyysperspektiivin kadottaneeseen tajunnantilaan". Kun kokonaan uudet koordinaatit oli määritettävä, kun aikakin palasi syntyynsä, ja arvot resetoituivat ... ja taas, uudella syklillä kaikki ajattelu lähtee alusta, kaikki on taas mahdollista ... hyvinkin erilaiset kehityskulut. -- Täytyy kai vain odottaa ja katsoa ... kaikenlainen sovittaminen nykyajattelun kehyksiin on pahimmanlaatuista anakronismia.

 

Tässä oli siis kuvattuna toisenlainen tapa saavuttaa "historian loppu": ei näivettymällä nollaan suoraan, vaan räjähtämällä äärettömyyteen, ja sitten pirstaleiden pudotessa kaaoksentakaiseen nollatilaan. Se "elämän biosfääri" maan ja taivaan välissä, kahden kuoleman välissä, on siis ilmeisesti jotenkin sidoksissa subjektiiviseen ajan hahmottamiseen ... toisessa tapauksessa aikamuuttuja pysähtyy, toisessa se nopeutuu rajatta? Kuinka valita "oikea aika"? Ja mitä tällainen "valinta" edes merkitsee ... tässäpä aihetta metafyysiseen pohdintaan jatkossakin ... heh.

Mutta sitä ennen ... se "Elon-laskuoppi" on melkoista elävän matematiikkaa! -- Seuraavassa vielä toinen mekanismi tajunnanräjäyttävään ajatteluun, toisenlaisen ismin, poliittisen puolueen edustamana ... kun nimittäin "ajatellaan oikein", viimeisen päälle kokonaisuus huomioiden, niin ottolainaus on toisen antolainausta, "vastapaineen" aiheuttaa toinen systeemi! Jolloin toisella aika kuluu eteenpäin, toisella taaksepäin! Jolloin maailma on antisymmetrinen! Vai mitä!

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Oikkosen kuolemattomia: "Kieli on talo jossa elämme". Tekstissäsi toteamuksen merkityksellisyys tiivistyy upeasti. Miten käynee ajasta ajattelulle kun olemme kaukaisessa ajassa olemukseltamme ajattomia valonsäteitä ;O Väittävät että antisymmetrisessä alkio voi olla itsensä kanssa relaatiossa, mutta asymmetrisessä ei. Ok, vastaako väite todellisuutta, ei tiedetä?! Asymmetrian luonteva suomennos on kuulema "yleispätevä". Maailma on sellanen, ei aivan liian friikki, ja siksi siitä ymmärrämmekin jo ainakin 0,001% ;D Kiitos mieltä avartavasta blogista ;D

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

Kiitos! -- Siihen nähden, että Sepolla on lukematon määrä omaperäisiä ajatuksia ... tuo ei ole idealtaan Oikkosen (hän ei ole koskaan näin väittänytkään). Meinaa käydä kuin Eulerille aikanaan:

https://www.kirjastot.fi/kysy/mista-pentti-saariko...
https://www.youtube.com/watch?v=yPl64xi_ZZA

... Friikistä maailmasta, ja "antisymmetriasta", tuonnempana :o)

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

Olen aina ollut sekopäisen ihanan Dalin taiteen ystävä ja kävin taannoin Pariisin Pompidou - keskuksessa Dalin suuressa taidenäyttelyssä. Dali tuli iholle ja meni ihon alle...ja hngitykseen kerros kerrokselta...Kun tulin ulos luulin pyörtyväni, olin saamut Dalia liian suuren annoksen, tuli paha olo.

Kokoomus kielsi kerjäläisnaisten aggressiivisen kerjäämisen, kun ihmiset valittivat...Mutta aggressiivinen myyntityö on tämän päivän asiakkaiden riesa. Tulee paha olo, ei haluta mennä uhriutumaan...ahneus syö omaa häntäänsä.

Dalin näyttelyyn menisin vielä uudestaan kuuntelemaan takaperin tikittäviä kelloja...

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

Muistan kuinka Pelle Peloton aikanaan keksi "toisinpäin" toimivan pommin ... se sanoi "mup". Ja niinpä kai takaperin tikittävä kello sanoo ...

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kit_Kat

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

... Yllä siis surreaalinen viite kaupallisuuteen ja talousajattelun luonteeseen.

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri Vastaus kommenttiin #5

Kyllä, kuten myös...Dalin suurrealistiset kellot saisivat tikittää aina aikaan ennen viljelyä...saisimme näillä kokemuksilla uuden mahdollisuuden.

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi Vastaus kommenttiin #6

Niin, kannattaa kuunnella lisää Arvokkaita asioita, Kallista sanaa ... Pysähtynyttä aikaa, Ikuisia totuuksia ... puolen vuosisadan takaa:

https://www.youtube.com/watch?v=DonVWqV1_Zs

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri Vastaus kommenttiin #7

...kertakaikkiaan hyvää tekstiä Kalliselta...kompaktia, totta, ytimeen osuvaa...

(Katson lopun myöhemmin.)

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri Vastaus kommenttiin #8

...ihminen on aivopesty ja kategorisoitu...elämme (tiedostamattomassa) unessa...ideologiat ja hyvien ihmisten harha... ... ...

lopputulema ihmisessä on (jumalallisen) kaikkeuden syvin olemus...

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

Myös Tommy Hellstenin mielestä "olemme unessa" ... ylisuorittamisen unessa. Surreaaliset arvot, surreaalista politiikkaa, ja surreaalinen yhteiskunta! -- Aina vain nopeammin ... kova pöhinä päällä ettei vain tarvitse pysähtyä ajattelemaan ... taitaa olla tämä "kokoomuseetos" (anteeksi taas) aika syvällä meissä.

https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000005880623.html

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

Hurjinta on se niiden fiksuimpien uni ... jotka uskovat viimeiseen asti siihen, että tekevät tärkeää työtä, vaikka kukaan ei arvosta ... johon surreaalitodellisuuteen yhteiskunta on heidät suggeroinut ... saavathan he kunnian olla mukana tekemässä Tiedettä.

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005887234.html

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

Jäin miettimään noita "takaperin" ja "toisinpäin" tai "toiseen suuntaan" - eroja.

Jos teen mielikuvitusmatkan - takaperin tai siis taaksepäin - sähkön ja sähköisten ja muiden teknisten laitteiden vallankumouksen aikaan, niin olisiko se riittävä saranakohta aikaan, jolloin suunnanmuutoksen toiseen suuntaan tulisi tapahtua, että maailma pelastuisi.

Jokainen uusi laite muuttaa ympäristöä, ja vaatii uusia laitteita, jotka muuttavat ympäristöä...

Olisiko tämän suuntainen jatkuva kehitys ainoa pelastuksemme, kuten Jyrki J.J. Kasvi tämän päiväisessä bolgissaan väittää?

http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kayttaj...

"...olen vahvasti siinä käsityksessä, että vain teknologian hyvin nopea kehitys pystyy muuttamaan talouden ja yhteiskunnan rakenteita riittävän nopeasti, että sillä ehtii olla merkitystä ilmastomuutokselle. Ja se tarkoittaa radikaalia talouskasvua,..."

https://fi.wikipedia.org/wiki/S%C3%A4hk%C3%B6n_ja_...

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

... Sori, en pysty lukemaan tuota Kasvi-oppia ensimmäistä kappaletta pidemmälle ... miljoonat satelee siihen malliin. -- Se "3,5 miljoonaa" pitäisi kai olla 3,5 miljardia, ja siinä "45 prosenttiyksikköä" on vielä suurempi dekadivirhe (po. kai "prosenttia"). -- Kaikenlaisia viisaita meillä ilona.

https://www.youtube.com/watch?v=PpoRxXP2zhw

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset