Ruotsi http://jaakko7.vapaavuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/146245/all Sat, 16 Feb 2019 11:23:18 +0200 fi Jag har köpt en begagnad bil från Sverige http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/vapaa-aika/269719-jag-tog-en-begagnad-bil-fran-sverige <div class="field field-type-number-integer field-field-image-permission"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> No permission </div> </div> </div> <p>Det var roligt och jättekul! Suvun Oulun puoleinen nuoriso on tullut siihen ikään, että on saatu ajokortti ja sen seurauksena oma ajoneuvo olisi tarpeen. Koska meille kaikille näitä rahareikiä on tarjolla jo aivan riittävästi, niin (näin suuren hankinnan kynnyksellä) tällaisen vanhemman sukulaismiehen elämäkokemuksella on omaa käyttöarvoansa. Etenkin kun omat eläkevuodet antavat siihen runsaasti aikaa ja mahdollisuuksia.</p><p>Ensiksi sovittiin, ettei se tule olemaan minkätahaansa perusbiiliä, vaan Volvo eli <em>ruotsalaisten lada</em>. Toinen päätös oli se, että se haetaan Ruotsista, koska siellä niin tarjonta kuin hintataso on aivan eri luokkaa kuin koto-Suomessa. Sen jälkeen tuumasta toimeen eli hyvin toimiva <a href="https://www.blocket.se/stockholm?q=&amp;cg=0&amp;w=3&amp;st=s&amp;ca=11&amp;is=1&amp;l=0&amp;md=th">blocket-hakusivusto</a>.</p><p>Kun sopiva määrä Volvo S 60:iä oli kasassa ja printattu niin lentolippu Oulusta Arlandaan. Kiikarissa oli viisi yksilöä Solnassa, Arlandastadissa sekä Uppsalassa. Kuvien ja auton oman historian perusteella ykkössuosikki sijaitsi Arlandastadissa. Lyhyestä virsi kaunis: torstaina kello 14:00 laskeuduin&nbsp;Airbus-321:llä Arlandaan ja jo kello 15.30 ajelin punaisella Volvo S 60:lla nelostietä ylöspäin kohti Haaparantaa. Lähes &quot;karamelliautosta&quot; maksoin 16 900 kruunua (1620 euroa), jonka hinta oli kohtuullistettu pakoputken reiän takia. Niin mittarin, huoltokirjan kuin katsastusraporttien mukaan 2001- vuosimallin autolla oli ajettu 240 000 km, minkä pidän vähäisenä (omassa, saman moottorin volvossani on 560 000 km:n ja vaimoni vastaavassa 340 000 km:n ajokertymä).</p><p>Jokainen, joka on ajanut Ruotsin läpi eteläpohjoissuunnassa tietää, että tuo E4 on yhtä mainio kuin tyly, pituutensa takia. Tavoitteeni oli ajella vähintään Sundsvalliin asti (jossa liikennetaulussa lukee: <em>Haparanda 659 km</em>..), mutta pääsin sittenkin Höga Kustenin Härnösandiin, josta löytyi jenkkityylinen hotel/motel &quot;Highway&quot;. Mainio matkakoti, jossa kolme tuoppia 5,3%:sta Norrlands Guld-olutta toimi yömyssynä. Hotellihuoneen seinällä Katharine Hepburn ja Cary Grant toivottivat hyvää yötä. Aamulla hotellin läheltä huomasin autopajan, jossa pyysin Lennart Holmgrenia nostamaan hetkeksi auton ylös, jolloin pakoputkiongelman laatu selvisi. Kävi ilmi, että <em>bakre ljuddämpare</em> oli vaihdon tarpeessa ja sellaisen ostin samantien mekonomenista. Laitetaanpa sitten itse paikalleen Oulussa.</p><p>Matka sujui vauhdilla, suurimmalla sallitulla nopeudella (110 km/h) paitsi tuo pätkä Uumaajan ja Skellefteån välillä, jossa on vain kaksi ajokaistaa ja nopeusrajoitus 70/90 km. Tuolla jaksolla valvontakamerat tollottavat hyvinkin tiheässä. Pluskeli ja aurinko, mutta rapa sen mukainen (koko 1200 km:n matkan aikana kului peräti viisi neljälitraista pissapoikapakkausta). Vakionopeussäädin toimi kuten pitikin.</p><p>Kielikylpy ja siihen kuuluva musiikki tuntui miellyttävältä niin SR/Västernorrlandin kuin SR/Norrbottenin radioasemilta (kauppallisten radioasemien tarjonta on tällaiselle ikämiehelle lähinnä sontaa). Jossain vaiheessa vaihdoin radioasemaa ja sieltähän tupsahti korviin vallan mukava ohjelma: SR/RadioSisun jokaperjantaista &quot;levyseppä&quot;-toiveohjelma, jossa ruotsinsuomalaiset saavat kuunnella mielisävelmänsä. Todella hunajaa korville! Kiitos toimittaja Ismo Waroselle ja toivomusten tehneille kuuntelijoille.</p><p>Sangis-kylässä, hieman ennen Haaparantaa, vielä pakollinen pysähdys aina yhä kiinnostavalla armeijan tukkuvarastokaupalla sekä Haaparannan Coopista pakolliset ostot: ruotsalaista FILMJÖLKiä!</p><p>Lähes &quot;tuliterä&quot; Volvo S 60 pääsi perille eli Oulun Kaakkuriin eilen kello 18:30 ja auton uusi omistaja oli varsin tyytyväinen hinta/laatusuhteeseen. Uudet hakkapelliitat alle, hyvät kesärenkaat ja mikä parasta: tullimaksu todennäköisesti jotain 250 euroa, joka lasketaan auton vuosimallin mukaisesti. Parin, kolmen viikon jälkeen autossa on suomalaiskilvet.</p><p><strong>Tässäpä umpimähkäinen poimintani Radio Sisun eilisestä tarjonnasta</strong>:</p><p>https://<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/pHgFQTGE6G4?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/pHgFQTGE6G4?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Det var roligt och jättekul! Suvun Oulun puoleinen nuoriso on tullut siihen ikään, että on saatu ajokortti ja sen seurauksena oma ajoneuvo olisi tarpeen. Koska meille kaikille näitä rahareikiä on tarjolla jo aivan riittävästi, niin (näin suuren hankinnan kynnyksellä) tällaisen vanhemman sukulaismiehen elämäkokemuksella on omaa käyttöarvoansa. Etenkin kun omat eläkevuodet antavat siihen runsaasti aikaa ja mahdollisuuksia.

Ensiksi sovittiin, ettei se tule olemaan minkätahaansa perusbiiliä, vaan Volvo eli ruotsalaisten lada. Toinen päätös oli se, että se haetaan Ruotsista, koska siellä niin tarjonta kuin hintataso on aivan eri luokkaa kuin koto-Suomessa. Sen jälkeen tuumasta toimeen eli hyvin toimiva blocket-hakusivusto.

Kun sopiva määrä Volvo S 60:iä oli kasassa ja printattu niin lentolippu Oulusta Arlandaan. Kiikarissa oli viisi yksilöä Solnassa, Arlandastadissa sekä Uppsalassa. Kuvien ja auton oman historian perusteella ykkössuosikki sijaitsi Arlandastadissa. Lyhyestä virsi kaunis: torstaina kello 14:00 laskeuduin Airbus-321:llä Arlandaan ja jo kello 15.30 ajelin punaisella Volvo S 60:lla nelostietä ylöspäin kohti Haaparantaa. Lähes "karamelliautosta" maksoin 16 900 kruunua (1620 euroa), jonka hinta oli kohtuullistettu pakoputken reiän takia. Niin mittarin, huoltokirjan kuin katsastusraporttien mukaan 2001- vuosimallin autolla oli ajettu 240 000 km, minkä pidän vähäisenä (omassa, saman moottorin volvossani on 560 000 km:n ja vaimoni vastaavassa 340 000 km:n ajokertymä).

Jokainen, joka on ajanut Ruotsin läpi eteläpohjoissuunnassa tietää, että tuo E4 on yhtä mainio kuin tyly, pituutensa takia. Tavoitteeni oli ajella vähintään Sundsvalliin asti (jossa liikennetaulussa lukee: Haparanda 659 km..), mutta pääsin sittenkin Höga Kustenin Härnösandiin, josta löytyi jenkkityylinen hotel/motel "Highway". Mainio matkakoti, jossa kolme tuoppia 5,3%:sta Norrlands Guld-olutta toimi yömyssynä. Hotellihuoneen seinällä Katharine Hepburn ja Cary Grant toivottivat hyvää yötä. Aamulla hotellin läheltä huomasin autopajan, jossa pyysin Lennart Holmgrenia nostamaan hetkeksi auton ylös, jolloin pakoputkiongelman laatu selvisi. Kävi ilmi, että bakre ljuddämpare oli vaihdon tarpeessa ja sellaisen ostin samantien mekonomenista. Laitetaanpa sitten itse paikalleen Oulussa.

Matka sujui vauhdilla, suurimmalla sallitulla nopeudella (110 km/h) paitsi tuo pätkä Uumaajan ja Skellefteån välillä, jossa on vain kaksi ajokaistaa ja nopeusrajoitus 70/90 km. Tuolla jaksolla valvontakamerat tollottavat hyvinkin tiheässä. Pluskeli ja aurinko, mutta rapa sen mukainen (koko 1200 km:n matkan aikana kului peräti viisi neljälitraista pissapoikapakkausta). Vakionopeussäädin toimi kuten pitikin.

Kielikylpy ja siihen kuuluva musiikki tuntui miellyttävältä niin SR/Västernorrlandin kuin SR/Norrbottenin radioasemilta (kauppallisten radioasemien tarjonta on tällaiselle ikämiehelle lähinnä sontaa). Jossain vaiheessa vaihdoin radioasemaa ja sieltähän tupsahti korviin vallan mukava ohjelma: SR/RadioSisun jokaperjantaista "levyseppä"-toiveohjelma, jossa ruotsinsuomalaiset saavat kuunnella mielisävelmänsä. Todella hunajaa korville! Kiitos toimittaja Ismo Waroselle ja toivomusten tehneille kuuntelijoille.

Sangis-kylässä, hieman ennen Haaparantaa, vielä pakollinen pysähdys aina yhä kiinnostavalla armeijan tukkuvarastokaupalla sekä Haaparannan Coopista pakolliset ostot: ruotsalaista FILMJÖLKiä!

Lähes "tuliterä" Volvo S 60 pääsi perille eli Oulun Kaakkuriin eilen kello 18:30 ja auton uusi omistaja oli varsin tyytyväinen hinta/laatusuhteeseen. Uudet hakkapelliitat alle, hyvät kesärenkaat ja mikä parasta: tullimaksu todennäköisesti jotain 250 euroa, joka lasketaan auton vuosimallin mukaisesti. Parin, kolmen viikon jälkeen autossa on suomalaiskilvet.

Tässäpä umpimähkäinen poimintani Radio Sisun eilisestä tarjonnasta:

https://www.youtube.com/watch?v=pHgFQTGE6G4

 

]]>
19 http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/vapaa-aika/269719-jag-tog-en-begagnad-bil-fran-sverige#comments Vapaa-aika Autoilu Kierrätys Radio Ruotsi Ruotsin rannikko Sat, 16 Feb 2019 09:23:18 +0000 Ilmari Schepel http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/vapaa-aika/269719-jag-tog-en-begagnad-bil-fran-sverige
Hurra, hurra, hurra Svarge! http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/urheilu/257501-hurra-hurra-hurra-svarge <div class="field field-type-number-integer field-field-image-permission"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> No permission </div> </div> </div> <p>Ruotsi voitti Meksikoa 3-0. Meksikolaiset ilahtuvat katsomossa ja ilon syy oli se, että Saksa oli häviämässä Korealle. Pienestä tai suuresta asiasta se lohtu on kiinni. Kiitos eteläkorealaisille!</p><p>Hurra, hurra, hurra Svarge!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ruotsi voitti Meksikoa 3-0. Meksikolaiset ilahtuvat katsomossa ja ilon syy oli se, että Saksa oli häviämässä Korealle. Pienestä tai suuresta asiasta se lohtu on kiinni. Kiitos eteläkorealaisille!

Hurra, hurra, hurra Svarge!

]]>
2 http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/urheilu/257501-hurra-hurra-hurra-svarge#comments Urheilu Jalkapallo Meksiko Ruotsi Wed, 27 Jun 2018 16:25:34 +0000 Ana María Gutiérrez Sorainen http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/urheilu/257501-hurra-hurra-hurra-svarge
Hurra, hurra, hurra Svarge! http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/urheilu/257500-hurra-hurra-hurra-svarge <div class="field field-type-number-integer field-field-image-permission"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> No permission </div> </div> </div> <p>Ruotsi voitti Meksikoa 3-0. Mmeksikolaiset ilahtuvat katsomossa ja ilon syy oli se, että Saksa oli häviämässä Korealle. Pienestä tai suuresta asiasta se lohtu on kiinni. Kiitos eteläkorealaisille!</p><p>Hurra, hurra, hurra Svarge!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ruotsi voitti Meksikoa 3-0. Mmeksikolaiset ilahtuvat katsomossa ja ilon syy oli se, että Saksa oli häviämässä Korealle. Pienestä tai suuresta asiasta se lohtu on kiinni. Kiitos eteläkorealaisille!

Hurra, hurra, hurra Svarge!

]]>
0 http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/urheilu/257500-hurra-hurra-hurra-svarge#comments Urheilu Jalkapallo Meksiko Ruotsi Wed, 27 Jun 2018 16:25:29 +0000 Ana María Gutiérrez Sorainen http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/urheilu/257500-hurra-hurra-hurra-svarge
Puolasta Pohjolaan http://tonistenstrm.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/253938-puolasta-pohjolaan <div class="field field-type-number-integer field-field-image-permission"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> No permission </div> </div> </div> <p>Sain toteutettua vihdoin matkani Puolasta Norjaan ja vietin Gdanskista käsin viikonlopun Ålesundin kaupungissa Vaasan ja Joensuun leveyspiireillä. Wizzairin suorat menopaluuliput kustansivat tällä kertaa vain 18 euroa ja sain poljettua kiinteitä matkakustannuksia alas täyttämällä reppuni puolalaisilla säilykkeillä ja kabanossilla. &nbsp;Majoittajat ja matkaseura löytyivät tuttuun tapaan internetin välityksellä ja mukaani tarttui täten myös puolalainen Soplica-pullo lentokentän tax-freesta.</p><p>Tutustuin jo maaliskuun lopulla Puolan ja Skandinavian yhteiseen historiaan matkattuani tyttöystäväni seurassa Gdanskin pohjoispuolella sijaitsevalle Helin niemimaalle. Niemimaan erikoinen nimi on yhdistetty eri teorioissa joko ruotsin kielen sanaan <em>häll, </em>joka sopii yhteen alueen kivikkoisen luonnon kanssa, tai skandinaavisen mytologian Hel-jumalattareen, joka karkotti ihmiset tuonpuoleiseen maailmaan eli helvettiin. Niemimaan kärjessä sijaitseva Helin kalastajakylä onkin markkinoinut itseään Puolaan alkulähteenä, sillä sitä kytkee manner-Puolaan vain hidas kapealle niemelle rakennettu junarata ja kesäisin toimiva lauttayhteys. Alueella puhutaan lisäksi harvinaista kašubin kieltä, jota pidetään joskus puolan germaanisvaikutteisena murteena.</p><p>Puolalaisten kollektiivisessa muistissa elää myös havaintojeni perusteella tarina 1600-luvun &rdquo;ruotsalaisesta tulvasta&rdquo; (<em>potop szwedzki)</em>, jonka aikana Ruotsin joukot polttivat ja ryöstivät kaikki Veikseljoen varrella sijaitsevan Puolan kaupungit ja kylät. Merkittävä osa joukoista koostui toki suomalaisista hakkapeliitoista, mutta juuri Ruotsin valtio on saanut vielä 2010-luvullakin noottia siitä, että osa ryöstösaalista on yhä esillä Tukholman sotamuseoissa. Historiallisena kuriositeettina Puola-Liettuaa johti tosin kyseisenä aikana ruotsalaisen Vaasa-suvun kuningas Juhana II Kasimir.</p><p>Todistinkin perjantaisella lennollani jonkinlaista puolalaisten vastahyökkäystä Pohjolaan, sillä lähes kaikki lentokoneen matkustajat olivat puheesta päätellen Norjassa asuvia puolalaisia. 40&nbsp;000 asukkaan Ålesundissa koko palvelu- ja rakennusalan henkilökunta näytti oikeastaan koostuvan lähinnä puolalaisista, balteista ja muista itäeurooppalaisista. Tapasin ensimmäisen iltani aikana ensin Turkmenistanissa syntyneen majoittajani ja hänen tšekkiläisen vieraansa, kävin siperialaisessa leipomossa, törmäsin puolaa puhuvaan pussikaljaseurueeseen ja tapasin paikallisessa kapakassa latvialaisen rakennusmiehen. Varsinaisia norjalaisia en ehtinyt vielä näkemään, enkä löytänyt kaupungin iltaisilta kaduilta muuta kuin pari avoinna olevaa kuppilaa yhdeksän euron hanatuoppeineen ja kebabpizzerian 16 euron annoksineen.</p><p>Eksoottisen taustan omaava majoittajani osoittautui seuraavan päivän aikana jonkin sortin mielenterveystapaukseksi, joka oli epäonnistuneen avioliiton vuoksi menettänyt luottamuksensa pohjoismaisiin miehiin. Hän näytti majoittavan ihmisiä lähinnä avautuakseen elämästään yksinhuoltajaäitinä ja jakaakseen pettymystään siitä, että raskaaksi hankkiutuminen rikkaalle norjalaismiehelle johtikin onnellisen avioliiton sijaan pikaiseen avioeroon. Tšekkiläistytön lähdettyä hän aloittikin varsin paranoidisen puheen siitä, miksei läsnäoloni ollut enää toivottua hänen asunnossaan, ja saisin etsiä seuraavaksi yöksi muuta seuraa Ålesundin keskustasta. Tämä ei tosin matkantekoani haitannut, sillä teknologia mahdollistaa nykyään monen monta asiaa, enkä halunnut muutenkaan toimia enää yksityisenä psykologina ammattiavun tarpeessa olevalle henkilölle.</p><p>Sainkin koottua heti Couchsurfing-sovelluksen avulla ympärilleni melko kansainvälisen tukiryhmän, johon liittyi ensin latvialainen rakennusinsinööri ja myöhemmin siivousalalla työskentelevä puolalaismies, ranskalainen reppureissaajatyttö ja amerikkalainen opiskelijatyttö. Latvialainen mies ymmärsi tilanteeni ja tarjoutui majoittamaan minut, eikä hän ollut jostain syystä yllättynyt kertomastani seikkailusta. Hän lupautui myös auttamaan minua lentokentälle pääsyssä ja puuttuvien matkatavaroideni palauttamisessa, sillä aiempi majoittajani kieltäytyi nyt vastaamasta puheluihini ja viesteihini.</p><p>Kiertelimme tämän jälkeen Ålesundin jugendkeskustan kaduilla ja sain kuulla monia varsin mielenkiintoisia näkemyksiä norjalaisesta yhteiskunnasta. Jouduin lopulta uhraamaan lentojeni hinnan pariin karmeaan norjalaiseen hanalageriin, mutta pääsin myös juttelemaan parille oikealle norjalaiselle sekä baarimikoille Virosta ja Bulgariasta. Ennakko-odotusteni mukaisesti Norja näytti kärsivän Suomen ja Ruotsin tapaan siitä, ettei valtion rikkaudesta huolimatta ihmisten ostovoima ollut kummoinen, ja holhoava lainsäädäntö ja verotus eivät kannustaneet ihmisiä sosiaaliseen elämään. Tapaamani puolalainen ja tšekki sanoivat tienaavansa palvelualan töissä noin 11 euroa tunnissa, mikä tarkoittaa Norjan hintatasolla yli puolet matalampaa ostovoimaa Suomeen verrattuna, ja verrattain hyväpalkkainen rakennusala ei tarjonnut tapaamani latvialaisen mukaan tuntuvaa parannusta elämänlaatuun.</p><p>Lähes kaikki näkemäni norjalaiset asuivat toisaalta valtavissa omakotitaloissa, joiden takapihoja koristivat yleensä huvijahdit ja Teslat, ja he muistuttivat vierastyöläisiin verrattuna jonkinlaista uuden vuosituhannen aatelistoa. Heidän tulonlähteensä jäivät silti jossain määrin mysteeriksi, sillä kalastus ja öljynporaus tuskin koko väestöä työllistivät. Ympäröivät vuoristo- ja vuonomaisemat sekä katukuvan loistava kunto osoittivat Norjan olevan silti materiaalisesti ehkä rikkain maa, jossa olen koskaan käynyt, ja maan autokanta, muoti ja teknologia olivat jopa Ålesundin kokoisessa kaupungissa uusinta uutta. Tapaamani norjalaiset olivat myös innoissaan vääntäessäni heille jonkinlaista suomenruotsin ja norjan sekoitusta ja heidän mielipiteensä suomalaisista vaikutti erittäin positiiviselta. Norjan ymmärtäminen tuotti minulle paikoittain ongelmia, mutta vaihto englantiin sujui aina ongelmitta.</p><p>Sain sunnuntaiaamuna latvialaismieheltä lentokenttäbussini aikataulut ja päätin kiivetä vielä Ålesundin yläpuolella sijaitsevalle Fjellstuan näköalapaikalle valokuvaamaan. &nbsp;Omalaatuinen majoittajani perjantailta vastasi myös vihdoin viesteihini ja palautti tavarani kentälle vain puolitoista tuntia ennen lentoni lähtöä. Kotiinpaluuni estyminen olisi tosin johtanut suurempiin ongelmiin hänen kohdallaan, sillä epäilin hänen oleskelevan Norjassa ilman laillista statusta &ndash; yhteydenotto viranomaisiin olisi johtanut kaiketi hänenkin poistamiseensa maasta. Latvialaisen kutsuin puolestaan luokseni majoittumaan kiitoksena reissuni pelastamisesta. Opin myös itse jotain elämästä ja ihmisistä ja näin Norjassa muutakin kuin skandinaavisen utopian. Puolaan laskeuduttua kaduinkin hetken aikaa kaikkea maahan kohdistamaani kritiikkiä ja sovin seuraavalle päivälle illallisen puolalaisen kaverini kanssa. 20 euron sijaan joutuisin nyt maksamaan ateriasta vain noin kahdesta viiteen euroa, voisin saapua paikalle edullisella taksilla ja saisin pian nauttia taas elämästä ilman turhia veroja ja säännöksiä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sain toteutettua vihdoin matkani Puolasta Norjaan ja vietin Gdanskista käsin viikonlopun Ålesundin kaupungissa Vaasan ja Joensuun leveyspiireillä. Wizzairin suorat menopaluuliput kustansivat tällä kertaa vain 18 euroa ja sain poljettua kiinteitä matkakustannuksia alas täyttämällä reppuni puolalaisilla säilykkeillä ja kabanossilla.  Majoittajat ja matkaseura löytyivät tuttuun tapaan internetin välityksellä ja mukaani tarttui täten myös puolalainen Soplica-pullo lentokentän tax-freesta.

Tutustuin jo maaliskuun lopulla Puolan ja Skandinavian yhteiseen historiaan matkattuani tyttöystäväni seurassa Gdanskin pohjoispuolella sijaitsevalle Helin niemimaalle. Niemimaan erikoinen nimi on yhdistetty eri teorioissa joko ruotsin kielen sanaan häll, joka sopii yhteen alueen kivikkoisen luonnon kanssa, tai skandinaavisen mytologian Hel-jumalattareen, joka karkotti ihmiset tuonpuoleiseen maailmaan eli helvettiin. Niemimaan kärjessä sijaitseva Helin kalastajakylä onkin markkinoinut itseään Puolaan alkulähteenä, sillä sitä kytkee manner-Puolaan vain hidas kapealle niemelle rakennettu junarata ja kesäisin toimiva lauttayhteys. Alueella puhutaan lisäksi harvinaista kašubin kieltä, jota pidetään joskus puolan germaanisvaikutteisena murteena.

Puolalaisten kollektiivisessa muistissa elää myös havaintojeni perusteella tarina 1600-luvun ”ruotsalaisesta tulvasta” (potop szwedzki), jonka aikana Ruotsin joukot polttivat ja ryöstivät kaikki Veikseljoen varrella sijaitsevan Puolan kaupungit ja kylät. Merkittävä osa joukoista koostui toki suomalaisista hakkapeliitoista, mutta juuri Ruotsin valtio on saanut vielä 2010-luvullakin noottia siitä, että osa ryöstösaalista on yhä esillä Tukholman sotamuseoissa. Historiallisena kuriositeettina Puola-Liettuaa johti tosin kyseisenä aikana ruotsalaisen Vaasa-suvun kuningas Juhana II Kasimir.

Todistinkin perjantaisella lennollani jonkinlaista puolalaisten vastahyökkäystä Pohjolaan, sillä lähes kaikki lentokoneen matkustajat olivat puheesta päätellen Norjassa asuvia puolalaisia. 40 000 asukkaan Ålesundissa koko palvelu- ja rakennusalan henkilökunta näytti oikeastaan koostuvan lähinnä puolalaisista, balteista ja muista itäeurooppalaisista. Tapasin ensimmäisen iltani aikana ensin Turkmenistanissa syntyneen majoittajani ja hänen tšekkiläisen vieraansa, kävin siperialaisessa leipomossa, törmäsin puolaa puhuvaan pussikaljaseurueeseen ja tapasin paikallisessa kapakassa latvialaisen rakennusmiehen. Varsinaisia norjalaisia en ehtinyt vielä näkemään, enkä löytänyt kaupungin iltaisilta kaduilta muuta kuin pari avoinna olevaa kuppilaa yhdeksän euron hanatuoppeineen ja kebabpizzerian 16 euron annoksineen.

Eksoottisen taustan omaava majoittajani osoittautui seuraavan päivän aikana jonkin sortin mielenterveystapaukseksi, joka oli epäonnistuneen avioliiton vuoksi menettänyt luottamuksensa pohjoismaisiin miehiin. Hän näytti majoittavan ihmisiä lähinnä avautuakseen elämästään yksinhuoltajaäitinä ja jakaakseen pettymystään siitä, että raskaaksi hankkiutuminen rikkaalle norjalaismiehelle johtikin onnellisen avioliiton sijaan pikaiseen avioeroon. Tšekkiläistytön lähdettyä hän aloittikin varsin paranoidisen puheen siitä, miksei läsnäoloni ollut enää toivottua hänen asunnossaan, ja saisin etsiä seuraavaksi yöksi muuta seuraa Ålesundin keskustasta. Tämä ei tosin matkantekoani haitannut, sillä teknologia mahdollistaa nykyään monen monta asiaa, enkä halunnut muutenkaan toimia enää yksityisenä psykologina ammattiavun tarpeessa olevalle henkilölle.

Sainkin koottua heti Couchsurfing-sovelluksen avulla ympärilleni melko kansainvälisen tukiryhmän, johon liittyi ensin latvialainen rakennusinsinööri ja myöhemmin siivousalalla työskentelevä puolalaismies, ranskalainen reppureissaajatyttö ja amerikkalainen opiskelijatyttö. Latvialainen mies ymmärsi tilanteeni ja tarjoutui majoittamaan minut, eikä hän ollut jostain syystä yllättynyt kertomastani seikkailusta. Hän lupautui myös auttamaan minua lentokentälle pääsyssä ja puuttuvien matkatavaroideni palauttamisessa, sillä aiempi majoittajani kieltäytyi nyt vastaamasta puheluihini ja viesteihini.

Kiertelimme tämän jälkeen Ålesundin jugendkeskustan kaduilla ja sain kuulla monia varsin mielenkiintoisia näkemyksiä norjalaisesta yhteiskunnasta. Jouduin lopulta uhraamaan lentojeni hinnan pariin karmeaan norjalaiseen hanalageriin, mutta pääsin myös juttelemaan parille oikealle norjalaiselle sekä baarimikoille Virosta ja Bulgariasta. Ennakko-odotusteni mukaisesti Norja näytti kärsivän Suomen ja Ruotsin tapaan siitä, ettei valtion rikkaudesta huolimatta ihmisten ostovoima ollut kummoinen, ja holhoava lainsäädäntö ja verotus eivät kannustaneet ihmisiä sosiaaliseen elämään. Tapaamani puolalainen ja tšekki sanoivat tienaavansa palvelualan töissä noin 11 euroa tunnissa, mikä tarkoittaa Norjan hintatasolla yli puolet matalampaa ostovoimaa Suomeen verrattuna, ja verrattain hyväpalkkainen rakennusala ei tarjonnut tapaamani latvialaisen mukaan tuntuvaa parannusta elämänlaatuun.

Lähes kaikki näkemäni norjalaiset asuivat toisaalta valtavissa omakotitaloissa, joiden takapihoja koristivat yleensä huvijahdit ja Teslat, ja he muistuttivat vierastyöläisiin verrattuna jonkinlaista uuden vuosituhannen aatelistoa. Heidän tulonlähteensä jäivät silti jossain määrin mysteeriksi, sillä kalastus ja öljynporaus tuskin koko väestöä työllistivät. Ympäröivät vuoristo- ja vuonomaisemat sekä katukuvan loistava kunto osoittivat Norjan olevan silti materiaalisesti ehkä rikkain maa, jossa olen koskaan käynyt, ja maan autokanta, muoti ja teknologia olivat jopa Ålesundin kokoisessa kaupungissa uusinta uutta. Tapaamani norjalaiset olivat myös innoissaan vääntäessäni heille jonkinlaista suomenruotsin ja norjan sekoitusta ja heidän mielipiteensä suomalaisista vaikutti erittäin positiiviselta. Norjan ymmärtäminen tuotti minulle paikoittain ongelmia, mutta vaihto englantiin sujui aina ongelmitta.

Sain sunnuntaiaamuna latvialaismieheltä lentokenttäbussini aikataulut ja päätin kiivetä vielä Ålesundin yläpuolella sijaitsevalle Fjellstuan näköalapaikalle valokuvaamaan.  Omalaatuinen majoittajani perjantailta vastasi myös vihdoin viesteihini ja palautti tavarani kentälle vain puolitoista tuntia ennen lentoni lähtöä. Kotiinpaluuni estyminen olisi tosin johtanut suurempiin ongelmiin hänen kohdallaan, sillä epäilin hänen oleskelevan Norjassa ilman laillista statusta – yhteydenotto viranomaisiin olisi johtanut kaiketi hänenkin poistamiseensa maasta. Latvialaisen kutsuin puolestaan luokseni majoittumaan kiitoksena reissuni pelastamisesta. Opin myös itse jotain elämästä ja ihmisistä ja näin Norjassa muutakin kuin skandinaavisen utopian. Puolaan laskeuduttua kaduinkin hetken aikaa kaikkea maahan kohdistamaani kritiikkiä ja sovin seuraavalle päivälle illallisen puolalaisen kaverini kanssa. 20 euron sijaan joutuisin nyt maksamaan ateriasta vain noin kahdesta viiteen euroa, voisin saapua paikalle edullisella taksilla ja saisin pian nauttia taas elämästä ilman turhia veroja ja säännöksiä.

]]>
0 http://tonistenstrm.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/253938-puolasta-pohjolaan#comments Kulttuuri Norja Pohjoismaat Puola Ruotsi Suomi Tue, 17 Apr 2018 14:57:37 +0000 Toni Stenström http://tonistenstrm.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/253938-puolasta-pohjolaan
Villit Vaasat ja Suomi http://jormamelleri.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/251835-villit-vaasat-ja-suomi <div class="field field-type-number-integer field-field-image-permission"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> No permission </div> </div> </div> <p>Kustaa Vaasa (1496-1560) vietti Suomessa lähes vuoden, 11 kuukautta, vuonna 1555. Yksikään Ruotsin kuningas ei ole oleskellut Suomessa yhtä kauan kuin hän. Kustaan asiantuntemusta ei siis ole syytä epäillä, kun hän kirjoitti, että suomalaiset ovat &rdquo;juoppouteen sortunutta ja järjetöntä väkeä, jolle oluttuoppi on omaa henkeä, omaisuutta, hyvinvointia ja kunniallisuutta rakkaampi&rdquo;.</p><p>Kustaa Vaasan luonnehdinta suomalaisista sisältyy uuteen tietokirjaan, joka on juuri julkaistu suomeksi <em>(Herman Lindqvist: Villit Vaasat, WSOY 2018)</em>. Se kattaa Vaasan kuningassuvun tarinan Kustaa Vaasasta kuningatar Kristiinaan. Tarina on täynnä juonittelua ja raakaa väkivaltaa, hurjaluonteisia miehiä ja kauniita naisia, järjestettyjä avioliittoja ja komeita menoja.</p><p>Kiinnitin kirjaa lukiessa erityistä huomiota, miten Suomi esiintyy ruotsalaisen hovihistorioitsijan tekstissä. Ja esiintyyhän se aina silloin tällöin, sivuroolissa.</p><p>Suomen rooli askarrutti jo Kustaa Vaasaa. Hän varoitti poikaansa Juhanaa, jonka oli nimittänyt Suomen herttuaksi: &rdquo;Muista vielä, ettei Suomi ole Ruotsin valtakunnasta irrotettu osa, vaan yhtä ja samaa kokonaisuutta, eikä yhtään kirjettä saa lähteä ulkomaisille herroille eikä kaupungeille meidän tietämättämme ja ilman meidän hyväksyntäämme.&rdquo;</p><p>Kustaa Vaasa pelkäsi kiivasluontoisen älykkö-poikansa irtiottoja. Herman Lindqvist arvelee, että Juhana saattoi haaveilla jopa Suomen itsenäistämisestä omaksi valtakunnakseen ja Puolan liittolaiseksi.</p><p>Suomi oli erityishuomion kohteena myös 1594, kun Kaarle-herttua taisteli vallasta Sigismundin kanssa. Kaarle erotti kaikki Sigismundin nimittämät käskynhaltijat. Turussa valtaa pitänyt Klaus Fleming oli ainoa, joka ei käskyä noudattanut.</p><p>Fleming vastasi uhmakkaasti, että hän ottaa käskyjä vain kuninkaalta: &rdquo;En ole teidän kyytimiehenne.&rdquo; Yhteydet katkesivat ja Lindgvistin tulkinnan mukaan ensimmäisen kerran Ruotsi-Suomen valtakunnan pitkässä historiassa Suomi oli jonkin aikaa täysin erillinen suomalaisen johtama yksikkö.</p><p>Kun puhutaan Vaasa-kuninkaista, ei voi unohtaa suomalaisia sotilaita eikä varsinkaan hakkapeliittoja, Kustaa II Aadolfin valloitussotien pelättyä ratsuväkeä.</p><p>Suomalaisten hurjasta maineesta kertoo Lindqvistin siteeraama puolalainen lentolehtinen, jonka mukaan ruotsalaisten raa&rsquo;at ja julmat tavat ovat peräisin suomalaisilta. &rdquo;He saapuivat Puolaan niin julmina ja ahneina, että olemme ymmärtäneet, ettei mikään ole heille pyhää.&rdquo;</p><p>Kustaa Vaasa on Lindqvistin mielestä Ruotsin historian menestyksekkäin kuningas. Häntäkin on arvioitava aikansa mittapuilla: &rdquo;Jos Kustaa Eerikinpoika olisi kuunnellut luentosarjan sukupuolten tasa-arvosta, harrastanut sensitivity trainingia ja pitänyt isyyslomia, hänestä ei luultavasti olisi koskaan tullut valtakunnanrakentajakuningasta.&rdquo;</p><p>Vaasan aatelissuku nousi nopeasti lähes tyhjästä Ruotsin kuningaskunnan huipulle. Tänä päivänä kaikissa Euroopan kuningashuoneissa on Vaasojen sukulaisia ja ainakin yhdeksän Ruotsin pääministeriä (mm. Bildt, Palme, Hjalmar Branting) vuoden 1900 jälkeen on ollut sukua Kustaa Vaasalle.</p><p>Suomalaisista merkkimiehistä Mannerheim oli Kustaa Vaasan jälkeläinen Juhana III:n tyttären Sofian kautta. Myös presidentti Svinhufvud oli Kustaa Vaasalle sukua Sofian välityksellä.</p><p>Vaasojen valtakausi kesti 130 vuotta ja se päättyi vuonna 1654, kun kuningatar Kristiina luopui kruunusta.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kustaa Vaasa (1496-1560) vietti Suomessa lähes vuoden, 11 kuukautta, vuonna 1555. Yksikään Ruotsin kuningas ei ole oleskellut Suomessa yhtä kauan kuin hän. Kustaan asiantuntemusta ei siis ole syytä epäillä, kun hän kirjoitti, että suomalaiset ovat ”juoppouteen sortunutta ja järjetöntä väkeä, jolle oluttuoppi on omaa henkeä, omaisuutta, hyvinvointia ja kunniallisuutta rakkaampi”.

Kustaa Vaasan luonnehdinta suomalaisista sisältyy uuteen tietokirjaan, joka on juuri julkaistu suomeksi (Herman Lindqvist: Villit Vaasat, WSOY 2018). Se kattaa Vaasan kuningassuvun tarinan Kustaa Vaasasta kuningatar Kristiinaan. Tarina on täynnä juonittelua ja raakaa väkivaltaa, hurjaluonteisia miehiä ja kauniita naisia, järjestettyjä avioliittoja ja komeita menoja.

Kiinnitin kirjaa lukiessa erityistä huomiota, miten Suomi esiintyy ruotsalaisen hovihistorioitsijan tekstissä. Ja esiintyyhän se aina silloin tällöin, sivuroolissa.

Suomen rooli askarrutti jo Kustaa Vaasaa. Hän varoitti poikaansa Juhanaa, jonka oli nimittänyt Suomen herttuaksi: ”Muista vielä, ettei Suomi ole Ruotsin valtakunnasta irrotettu osa, vaan yhtä ja samaa kokonaisuutta, eikä yhtään kirjettä saa lähteä ulkomaisille herroille eikä kaupungeille meidän tietämättämme ja ilman meidän hyväksyntäämme.”

Kustaa Vaasa pelkäsi kiivasluontoisen älykkö-poikansa irtiottoja. Herman Lindqvist arvelee, että Juhana saattoi haaveilla jopa Suomen itsenäistämisestä omaksi valtakunnakseen ja Puolan liittolaiseksi.

Suomi oli erityishuomion kohteena myös 1594, kun Kaarle-herttua taisteli vallasta Sigismundin kanssa. Kaarle erotti kaikki Sigismundin nimittämät käskynhaltijat. Turussa valtaa pitänyt Klaus Fleming oli ainoa, joka ei käskyä noudattanut.

Fleming vastasi uhmakkaasti, että hän ottaa käskyjä vain kuninkaalta: ”En ole teidän kyytimiehenne.” Yhteydet katkesivat ja Lindgvistin tulkinnan mukaan ensimmäisen kerran Ruotsi-Suomen valtakunnan pitkässä historiassa Suomi oli jonkin aikaa täysin erillinen suomalaisen johtama yksikkö.

Kun puhutaan Vaasa-kuninkaista, ei voi unohtaa suomalaisia sotilaita eikä varsinkaan hakkapeliittoja, Kustaa II Aadolfin valloitussotien pelättyä ratsuväkeä.

Suomalaisten hurjasta maineesta kertoo Lindqvistin siteeraama puolalainen lentolehtinen, jonka mukaan ruotsalaisten raa’at ja julmat tavat ovat peräisin suomalaisilta. ”He saapuivat Puolaan niin julmina ja ahneina, että olemme ymmärtäneet, ettei mikään ole heille pyhää.”

Kustaa Vaasa on Lindqvistin mielestä Ruotsin historian menestyksekkäin kuningas. Häntäkin on arvioitava aikansa mittapuilla: ”Jos Kustaa Eerikinpoika olisi kuunnellut luentosarjan sukupuolten tasa-arvosta, harrastanut sensitivity trainingia ja pitänyt isyyslomia, hänestä ei luultavasti olisi koskaan tullut valtakunnanrakentajakuningasta.”

Vaasan aatelissuku nousi nopeasti lähes tyhjästä Ruotsin kuningaskunnan huipulle. Tänä päivänä kaikissa Euroopan kuningashuoneissa on Vaasojen sukulaisia ja ainakin yhdeksän Ruotsin pääministeriä (mm. Bildt, Palme, Hjalmar Branting) vuoden 1900 jälkeen on ollut sukua Kustaa Vaasalle.

Suomalaisista merkkimiehistä Mannerheim oli Kustaa Vaasan jälkeläinen Juhana III:n tyttären Sofian kautta. Myös presidentti Svinhufvud oli Kustaa Vaasalle sukua Sofian välityksellä.

Vaasojen valtakausi kesti 130 vuotta ja se päättyi vuonna 1654, kun kuningatar Kristiina luopui kruunusta.

 

 

]]>
1 http://jormamelleri.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/251835-villit-vaasat-ja-suomi#comments Kulttuuri Historia Ruotsi Tue, 06 Mar 2018 06:47:17 +0000 Jorma Melleri http://jormamelleri.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/251835-villit-vaasat-ja-suomi
Uskomatonta! http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/urheilu/246057-uskomatonta <div class="field field-type-number-integer field-field-image-permission"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> No permission </div> </div> </div> <p>Italia jää pois jalkapallon MM-kisoista 60 vuoteen. Se varmistui eilen maanantai-iltana.</p><p>&quot;Italia pelasi MM-jatkokarsinnan toisessa osassa 0-0 -tasapelin Ruotsin kanssa. Ruotsi oli voittanut ensimmäisen osan 1-0 ja eteni MM-kisoihin.&quot; Ruotsi! Uskomatonta!</p><p>Olen vannoutunut Italian fani ja ymmärrän, että tämä on sykkä päivä italialaisille.</p><p>Kai nyt voin liputtaa Ruotsia.&nbsp; Elämä jatkuu. :)</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Italia jää pois jalkapallon MM-kisoista 60 vuoteen. Se varmistui eilen maanantai-iltana.

"Italia pelasi MM-jatkokarsinnan toisessa osassa 0-0 -tasapelin Ruotsin kanssa. Ruotsi oli voittanut ensimmäisen osan 1-0 ja eteni MM-kisoihin." Ruotsi! Uskomatonta!

Olen vannoutunut Italian fani ja ymmärrän, että tämä on sykkä päivä italialaisille.

Kai nyt voin liputtaa Ruotsia.  Elämä jatkuu. :)

]]>
1 http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/urheilu/246057-uskomatonta#comments Urheilu Italia Jalkapallo Ruotsi Urheilu Tue, 14 Nov 2017 10:32:47 +0000 Ana María Gutiérrez Sorainen http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/urheilu/246057-uskomatonta
Nörrtäljen hylkeenpoikanen http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/vapaa-aika/235778-norrtaljen-hylkeenpoikanen <div class="field field-type-number-integer field-field-image-permission"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> No permission </div> </div> </div> <p>Matkustimme viettämään pääsiäistä Ruotsiin Naantali-Kapellskär -reitillä. Tämä matkavaihtoehto osoittautui olevan meille yksi parhaista. Vaikka laiva on pieni rahtilaiva, matkustajia ei ollut kovin paljon ja palvelut olivat niukat, matka sujui hyvin ja mutkitta.</p><p>Paluumatkalla poikkesimme Nörrtäljessä. Se on aivan viehättävä kaupunki. Sen vanha keskusta on kuin Naantali tai Porvoo. Matkamme sai kuitenkin odottamattoman käänteen, kun joen kuivalla reunalla näimme pienen hylkeenpoikasen. Meidän lisäksemme paikalla oli useita paikkakuntalaisia ihmettelemässä pientä ja söpöä eläintä.&nbsp;</p><p>Tänään <a href="http://www.norrteljetidning.se/stockholm/norrtalje-kommun/har-kryper-salen-runt-utanfor-atellet">luimme uutisista</a>, että keväinen ilmiö on, että hylkeen kuutit nousevat Norrtäljejokea ylös keskustaan saakka. Keväällä emot hylkäävät poikasensa ja nämä lähtevät seikkailemaan. Paikallislehden mukaan havainnot Norrtäljessä ovat vuosittain lisääntyneet. Eläinsuojeluasiantuntijan mukaan hylkeenpoikaset voivat näyttää pehmoleluilta, mutta ne voivat purra lujaa. Asiantuntijan neuvo oli se, että on hyvä antaa kuuttien olla rauhassa. Jos kuitenkin eläin on ajautunut liian kauas vedestä, sen olisi hyvä kuljettaa takaisin veteen.</p><p>Eilen myös <a href="http://www.iltalehti.fi/uutiset/201704162200103626_uu.shtml">Helsingissä pelastuslaitos sai pääsiäissunnuntaina eteensä hylkeenpelastustehtävän</a>.</p><p>Kiinnostuneille, tässä espanjaksi: <a href="http://descubriendosuomi.blogspot.fi/2017/04/una-cria-de-foca-en-norrtalje.html">Una cría de foca en Norrtälje.</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Matkustimme viettämään pääsiäistä Ruotsiin Naantali-Kapellskär -reitillä. Tämä matkavaihtoehto osoittautui olevan meille yksi parhaista. Vaikka laiva on pieni rahtilaiva, matkustajia ei ollut kovin paljon ja palvelut olivat niukat, matka sujui hyvin ja mutkitta.

Paluumatkalla poikkesimme Nörrtäljessä. Se on aivan viehättävä kaupunki. Sen vanha keskusta on kuin Naantali tai Porvoo. Matkamme sai kuitenkin odottamattoman käänteen, kun joen kuivalla reunalla näimme pienen hylkeenpoikasen. Meidän lisäksemme paikalla oli useita paikkakuntalaisia ihmettelemässä pientä ja söpöä eläintä. 

Tänään luimme uutisista, että keväinen ilmiö on, että hylkeen kuutit nousevat Norrtäljejokea ylös keskustaan saakka. Keväällä emot hylkäävät poikasensa ja nämä lähtevät seikkailemaan. Paikallislehden mukaan havainnot Norrtäljessä ovat vuosittain lisääntyneet. Eläinsuojeluasiantuntijan mukaan hylkeenpoikaset voivat näyttää pehmoleluilta, mutta ne voivat purra lujaa. Asiantuntijan neuvo oli se, että on hyvä antaa kuuttien olla rauhassa. Jos kuitenkin eläin on ajautunut liian kauas vedestä, sen olisi hyvä kuljettaa takaisin veteen.

Eilen myös Helsingissä pelastuslaitos sai pääsiäissunnuntaina eteensä hylkeenpelastustehtävän.

Kiinnostuneille, tässä espanjaksi: Una cría de foca en Norrtälje.

]]>
0 http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/vapaa-aika/235778-norrtaljen-hylkeenpoikanen#comments Vapaa-aika Hylkeenpoikanen Luonto Norrtälje Ruotsi Mon, 17 Apr 2017 10:02:23 +0000 Ana María Gutiérrez Sorainen http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/vapaa-aika/235778-norrtaljen-hylkeenpoikanen
Sanojen valtias ja muistamisen vaikeus http://jormamelleri.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/226129-sanojen-valtias-ja-muistamisen-vaikeus <div class="field field-type-number-integer field-field-image-permission"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> No permission </div> </div> </div> <p>Yrsa Stenius kirjoittaa juuri julkaistuissa muistelmissaan (Yrsa Stenius: Sanojen valtias, Teos 2016), että Kalevi Sorsa tunnettiin kustannustoimittajana, joka kustannusyhtiö Tammen kannalta harmillisesti hylkäsi Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan.</p><p>Tuo Steniuksen totena esittämä &quot;tieto&quot; muistuttaa jälleen siitä, miten epäluotettava lähde ihmisen muisti on. Steniuksen väite on väärä tai hänellä on sellaista tietoa, jota muilla ei ole. Sorsa ei koskaan hylännyt Tuntematonta sotilasta.</p><p>Sen sijaan kustannustoimittajana Sorsa torjui Kalle Päätalon yrityksen julkaista ensimmäinen kirjansa Tammella. Väinö Linnan kustantaja oli WSOY ja Tuntematon sotilas ilmestyi 1954. Sorsa aloitti Tammen kustannustoimittajana vasta vuonna 1956.</p><p>Jos unohtaa Sorsaan liittyvän kauneusvirheen, Stenius, 71, on kirjoittanut lukemisen arvoiset muistelmat. Pääasiallisen elämäntyönsä Stenius teki Ruotsissa mm. Aftonbladetin päätoimittajana ja Ruotsin lehdistöasiamiehenä. Hänellä on ollut ainutlaatuinen näkökulma sekä ruotsalaisiin että suomalaisiin.</p><p>Kirjan painavinta antia ovatkin arviot Ruotsin ja Suomen eroista. Niitä Stenius valottaa erityisesti kahden katastrofin, Estonian uppoamisen ja Aasian tsunamin kautta. Kun Suomessa Ahtisaaren lautakunta tsunamin jälkeen korosti, ettei tarkoitus ole syntipukkien löytäminen, Ruotsissa alkoi kova syyllisten jahti.</p><p>Julkisen keskustelun mentaliteetit Suomessa ja Ruotsissa ovat Steniuksen mielestä yhä kuin tuli ja vesi.</p><p>Stenius ryydittää muistelmiaan arvioilla puoluetovereistaan, erityisesti suomalaisista demareista. Eniten ylistystä saa kuitenkin Vasemmistoliiton Claes Andersson, joka on &quot;saman kaliiperin kiintotähti kuin Jörn Donner, mutta paljon viisaampi, paljon nöyrempi ja paljon vakavampi&quot;. Anderssonin kaltainen isähahmo Steniukselle on ollut Mauno Koivisto.</p><p>Sorsalla oli Steniuksen mukaan huumorintajua, mutta hän ei ollut kovin hyväntuulinen eikä erityisen suvaitsevainen. Jacob Söderman taas on terävä kuin partaveitsi, mutta &quot;asiaan vihkiytymätön saattaa kuvitella, etteivät hänellä ole ihan kaikki ruuvit kohdillaan&quot;.</p><p>Sukulaisensa Olof Palmen Stenius muistaa virkansa ulkopuolella pehmeänä, vaatimattomana ja ujona miehenä: &quot;Minä muistan Palmen silmät häkellyttävän kauniina.&quot; Julkinen Palme oli kuitenkin eri mies, hallitseva ja määräilevä.</p><p>Suomen ja Ruotsin eroja Stenius kiteyttää vertaamalla Olof Palmea ja Rafael Paasiota. Palmen mielestä politiikka oli tahdon asia, Paasio murahteli, että &quot;politiikka, se on odottelua&quot;.</p><p>Kun on lukenut Steniuksen muistelmat, yllättyy jälleen, miten erilaisia yhteiskuntia Suomi ja Ruotsi lopulta ovat. Steniuksen kirja käy myös kertauskurssista naapurin elämänmenoon.</p><p>Sanojen valtias lienee kirjoitettu ainakin yhtä paljon ruotsalaisille kuin suomalaisille lukijoille. Tuskin meitä suomalaisia esimerkiksi Aftonbladetin takavuosien henkilöriidat järin paljon kiinnostavat, mutta ehkä ruotsalaisia sitäkin enemmän.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yrsa Stenius kirjoittaa juuri julkaistuissa muistelmissaan (Yrsa Stenius: Sanojen valtias, Teos 2016), että Kalevi Sorsa tunnettiin kustannustoimittajana, joka kustannusyhtiö Tammen kannalta harmillisesti hylkäsi Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan.

Tuo Steniuksen totena esittämä "tieto" muistuttaa jälleen siitä, miten epäluotettava lähde ihmisen muisti on. Steniuksen väite on väärä tai hänellä on sellaista tietoa, jota muilla ei ole. Sorsa ei koskaan hylännyt Tuntematonta sotilasta.

Sen sijaan kustannustoimittajana Sorsa torjui Kalle Päätalon yrityksen julkaista ensimmäinen kirjansa Tammella. Väinö Linnan kustantaja oli WSOY ja Tuntematon sotilas ilmestyi 1954. Sorsa aloitti Tammen kustannustoimittajana vasta vuonna 1956.

Jos unohtaa Sorsaan liittyvän kauneusvirheen, Stenius, 71, on kirjoittanut lukemisen arvoiset muistelmat. Pääasiallisen elämäntyönsä Stenius teki Ruotsissa mm. Aftonbladetin päätoimittajana ja Ruotsin lehdistöasiamiehenä. Hänellä on ollut ainutlaatuinen näkökulma sekä ruotsalaisiin että suomalaisiin.

Kirjan painavinta antia ovatkin arviot Ruotsin ja Suomen eroista. Niitä Stenius valottaa erityisesti kahden katastrofin, Estonian uppoamisen ja Aasian tsunamin kautta. Kun Suomessa Ahtisaaren lautakunta tsunamin jälkeen korosti, ettei tarkoitus ole syntipukkien löytäminen, Ruotsissa alkoi kova syyllisten jahti.

Julkisen keskustelun mentaliteetit Suomessa ja Ruotsissa ovat Steniuksen mielestä yhä kuin tuli ja vesi.

Stenius ryydittää muistelmiaan arvioilla puoluetovereistaan, erityisesti suomalaisista demareista. Eniten ylistystä saa kuitenkin Vasemmistoliiton Claes Andersson, joka on "saman kaliiperin kiintotähti kuin Jörn Donner, mutta paljon viisaampi, paljon nöyrempi ja paljon vakavampi". Anderssonin kaltainen isähahmo Steniukselle on ollut Mauno Koivisto.

Sorsalla oli Steniuksen mukaan huumorintajua, mutta hän ei ollut kovin hyväntuulinen eikä erityisen suvaitsevainen. Jacob Söderman taas on terävä kuin partaveitsi, mutta "asiaan vihkiytymätön saattaa kuvitella, etteivät hänellä ole ihan kaikki ruuvit kohdillaan".

Sukulaisensa Olof Palmen Stenius muistaa virkansa ulkopuolella pehmeänä, vaatimattomana ja ujona miehenä: "Minä muistan Palmen silmät häkellyttävän kauniina." Julkinen Palme oli kuitenkin eri mies, hallitseva ja määräilevä.

Suomen ja Ruotsin eroja Stenius kiteyttää vertaamalla Olof Palmea ja Rafael Paasiota. Palmen mielestä politiikka oli tahdon asia, Paasio murahteli, että "politiikka, se on odottelua".

Kun on lukenut Steniuksen muistelmat, yllättyy jälleen, miten erilaisia yhteiskuntia Suomi ja Ruotsi lopulta ovat. Steniuksen kirja käy myös kertauskurssista naapurin elämänmenoon.

Sanojen valtias lienee kirjoitettu ainakin yhtä paljon ruotsalaisille kuin suomalaisille lukijoille. Tuskin meitä suomalaisia esimerkiksi Aftonbladetin takavuosien henkilöriidat järin paljon kiinnostavat, mutta ehkä ruotsalaisia sitäkin enemmän.

 

]]>
3 http://jormamelleri.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/226129-sanojen-valtias-ja-muistamisen-vaikeus#comments Kulttuuri Kirja Ruotsi Mon, 14 Nov 2016 06:07:03 +0000 Jorma Melleri http://jormamelleri.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/226129-sanojen-valtias-ja-muistamisen-vaikeus
Slussenin ja muille isille http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/vapaa-aika/226069-slussenin-ja-muille-isille <div class="field field-type-number-integer field-field-image-permission"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> No permission </div> </div> </div> <p>&rdquo;&hellip;Toiset lähtee kuuhun ja toiset Ruotsiin.<br />Toisilla vaan pienempi palkka on.<br />Isä lähti viis vuotta sitten Ruotsiin -<br />Äiti oli silloin jo onneton...&rdquo;</p><p>Melkein jokainen suomalainen tietää mistä kappaleesta nuo sanat ovat ja melkein jokainen suomalainen, joka on matkustanut Ruotsiin Viking &ndash;laivoilla tietää missä Slussen on ja miltä se näyttää tai oikeastaan kohta pitää sanoa miltä se näytti.</p><p>Tukholman Slussen, se vanha Slussen johon myös jotkut suomalaiset pakenivat yöpakkasia viime vuosisadalla on muuttumassa. Sitä puretaan ja rakennetaan uudestaan, koska se vanha asema oli osoittautunut liian heikoksi ja varalliseksi ohikulkijoille, matkustajille.</p><p>Pystysuorat seinämaat jäävät kuitenkin sellaisina ja kun matkustaja saapuu Tukholmaan laivoilla ja näkee nuo seinämaat tietää että Slussenissa ollaan.</p><p>Slussen on osaa myös suomalaisten siirtolaisten historiasta. En näe sitä niin pahana asiana, kuten jotkut antavat ymmärtää. Elämä on joskus hyvin ankara ja hyvinvoivien kelkasta voi pudottaa kuka tahansa, joka astelee vääriin polkuihin, kuten vaikkapa alkoholiin tai huumeisiin. Tärkeintä on kuinka ihminen nousee pohjasta eikä se kuinka hän sinne pääsi.</p><p>&rdquo;...Ja isä meni Ruotsiin,<br />Äiti lensi taivaaseen<br />Ja pappi sai taas kahvia juodakseen...&rdquo;</p><p>Juon kahvia ja sitten lähden pihalle lumienkeleitä tekemään. EI voi odottaa, että tuuli tekisi niitä puolestani. &lt;3</p><p>Tänään myös ruotsalaiset, virolaiset ja norjalaiset viettävät isänpäivää. Kaikki isät eivät ole menestyneitä, mutta he silti rakastavat lapsiaan ja pystyvät auttamaan ja kasvattamaan heitä. Hyvää isänpäivää kaikille isille!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> ”…Toiset lähtee kuuhun ja toiset Ruotsiin.
Toisilla vaan pienempi palkka on.
Isä lähti viis vuotta sitten Ruotsiin -
Äiti oli silloin jo onneton...”

Melkein jokainen suomalainen tietää mistä kappaleesta nuo sanat ovat ja melkein jokainen suomalainen, joka on matkustanut Ruotsiin Viking –laivoilla tietää missä Slussen on ja miltä se näyttää tai oikeastaan kohta pitää sanoa miltä se näytti.

Tukholman Slussen, se vanha Slussen johon myös jotkut suomalaiset pakenivat yöpakkasia viime vuosisadalla on muuttumassa. Sitä puretaan ja rakennetaan uudestaan, koska se vanha asema oli osoittautunut liian heikoksi ja varalliseksi ohikulkijoille, matkustajille.

Pystysuorat seinämaat jäävät kuitenkin sellaisina ja kun matkustaja saapuu Tukholmaan laivoilla ja näkee nuo seinämaat tietää että Slussenissa ollaan.

Slussen on osaa myös suomalaisten siirtolaisten historiasta. En näe sitä niin pahana asiana, kuten jotkut antavat ymmärtää. Elämä on joskus hyvin ankara ja hyvinvoivien kelkasta voi pudottaa kuka tahansa, joka astelee vääriin polkuihin, kuten vaikkapa alkoholiin tai huumeisiin. Tärkeintä on kuinka ihminen nousee pohjasta eikä se kuinka hän sinne pääsi.

”...Ja isä meni Ruotsiin,
Äiti lensi taivaaseen
Ja pappi sai taas kahvia juodakseen...”

Juon kahvia ja sitten lähden pihalle lumienkeleitä tekemään. EI voi odottaa, että tuuli tekisi niitä puolestani. <3

Tänään myös ruotsalaiset, virolaiset ja norjalaiset viettävät isänpäivää. Kaikki isät eivät ole menestyneitä, mutta he silti rakastavat lapsiaan ja pystyvät auttamaan ja kasvattamaan heitä. Hyvää isänpäivää kaikille isille!

]]>
10 http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/vapaa-aika/226069-slussenin-ja-muille-isille#comments Vapaa-aika Isänpäivä Juhlapäivät Matkailu Ruotsi Slussen Sun, 13 Nov 2016 07:42:09 +0000 Ana María Gutiérrez Sorainen http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/vapaa-aika/226069-slussenin-ja-muille-isille
Gamla Uppsala http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/vapaa-aika/225254-gamla-uppsala <div class="field field-type-number-integer field-field-image-permission"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> No permission </div> </div> </div> <p>&rdquo;God morgon&rdquo;, sanon herralle, joka kastelukannu kädessä katsoo minua päin Vanhan Uppsalan kirkon pihahautojen luona. Hän vastasi tervehdykseen nyökkäämällä.</p><p>Olin lukenut Vanhan Uppsalan historiasta . Aikoinaan se on ollut tärkeä ja kansainvälisestikin tunnettu keskus.</p><p>Kuten minä tuhansia ihmisiä on kävelyt samoissa maisemissa. Vanhan kivikirkon lisäksi Vanhassa Uppsalassa on kolme valtavaa hautakumpua kansainvaellusajalta (400&ndash;500-luvulta). Nämä hautakummut kuuluvat Ruotsin tunnetuimpiin muinaisjäännöksiin. &nbsp;Ehkä näin enemmän kuin muut, mutta minusta siellä oli enemmän kuin kolme hautakumpua.</p><p>Tuona syysaamuna ei Vanhassa Uppsalassa ollut muita vierailijoita kuin me ja kumpujen huipussa tunsin olevani kuin pohjolan kuningatar. Sieltä näkee kauas Uppsalan asti, koska se sijaitsee hautakummut sijaitsevat laajalla tasangolla.</p><p>Ihastuin Vanhaan Uppsalan ja näin palasimme seuraavana päivänä katsomaan olisiko kirkko silloin ollut auki ja niin olikin. &nbsp;Olin aiemmin ihmettelyt missä yksi Uppsalan merkittävimmistä lapsista oli haudattuna, siis <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Anders_Celsius">Anders Celcius</a>. Linnén hauta on Uppsalan tuomiokirkossa, mutta Celciuksen hauta ei ollut siellä, koska se on kuin on Vanhan Uppsalan kirkossa.</p><p>Vanhan Upsalan kirkossa on upeita freskoja ja ne toivat mieleen <a href="http://amgs.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/148131-keskiaikainen-aarre-keskella-lohjaa">Lohjan Pyhän Laurin kirkon</a> freskot.</p><p>&rdquo; Vanha Uppsala oli Ruotsin arkkipiispanistuimena vuodesta 1164 vuoteen 1273, jolloin arkkipiispainistuin siirrettiin Östra Arosiin, josta myöhemmin tuli nykyinen Uppsala.&rdquo;</p><p>&nbsp;Vanhan Uppsalan kirkossa tuntee kuin aika olisi pysähtynyt ja eläisimme satoja vuosia sitten. Upea! Suosittelen.</p><p>Lähdimme kirkosta ja ison kellotornin luona oli taas sama herra tällä kerralla harava kädessä. Katsoin häntä ja sanoin &rdquo;tack så mycket&rdquo; ja hän vastasi taas nyökkäämällä.</p><p>Si quieres leer en español, ve a:<a href="https://descubriendofinlandia.wordpress.com/2016/10/30/gamla-uppsala/"> Gamla Uppsala</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> ”God morgon”, sanon herralle, joka kastelukannu kädessä katsoo minua päin Vanhan Uppsalan kirkon pihahautojen luona. Hän vastasi tervehdykseen nyökkäämällä.

Olin lukenut Vanhan Uppsalan historiasta . Aikoinaan se on ollut tärkeä ja kansainvälisestikin tunnettu keskus.

Kuten minä tuhansia ihmisiä on kävelyt samoissa maisemissa. Vanhan kivikirkon lisäksi Vanhassa Uppsalassa on kolme valtavaa hautakumpua kansainvaellusajalta (400–500-luvulta). Nämä hautakummut kuuluvat Ruotsin tunnetuimpiin muinaisjäännöksiin.  Ehkä näin enemmän kuin muut, mutta minusta siellä oli enemmän kuin kolme hautakumpua.

Tuona syysaamuna ei Vanhassa Uppsalassa ollut muita vierailijoita kuin me ja kumpujen huipussa tunsin olevani kuin pohjolan kuningatar. Sieltä näkee kauas Uppsalan asti, koska se sijaitsee hautakummut sijaitsevat laajalla tasangolla.

Ihastuin Vanhaan Uppsalan ja näin palasimme seuraavana päivänä katsomaan olisiko kirkko silloin ollut auki ja niin olikin.  Olin aiemmin ihmettelyt missä yksi Uppsalan merkittävimmistä lapsista oli haudattuna, siis Anders Celcius. Linnén hauta on Uppsalan tuomiokirkossa, mutta Celciuksen hauta ei ollut siellä, koska se on kuin on Vanhan Uppsalan kirkossa.

Vanhan Upsalan kirkossa on upeita freskoja ja ne toivat mieleen Lohjan Pyhän Laurin kirkon freskot.

” Vanha Uppsala oli Ruotsin arkkipiispanistuimena vuodesta 1164 vuoteen 1273, jolloin arkkipiispainistuin siirrettiin Östra Arosiin, josta myöhemmin tuli nykyinen Uppsala.”

 Vanhan Uppsalan kirkossa tuntee kuin aika olisi pysähtynyt ja eläisimme satoja vuosia sitten. Upea! Suosittelen.

Lähdimme kirkosta ja ison kellotornin luona oli taas sama herra tällä kerralla harava kädessä. Katsoin häntä ja sanoin ”tack så mycket” ja hän vastasi taas nyökkäämällä.

Si quieres leer en español, ve a: Gamla Uppsala

]]>
3 http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/vapaa-aika/225254-gamla-uppsala#comments Vapaa-aika Gamla Uppsala Historia Ruotsi Ulkomaat Uppsala Sun, 30 Oct 2016 15:50:20 +0000 Ana María Gutiérrez Sorainen http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/vapaa-aika/225254-gamla-uppsala
Sigtuna http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/224883-sigtuna <div class="field field-type-number-integer field-field-image-permission"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> No permission </div> </div> </div> <p>Aluksi se kuulosti naisen nimeltä, mutta sitten luin, että se on ensimmäinen Ruotsissa perustettu kaupunki. Sigtuna on siis kuin Ruotsin kehto. Niin merkittävässä paikassa piti käydä.</p><p>Moni kavereistani ja ehkä blogini lukijoistani teitää, että nykyisin sydämeni on myös Ruotsissa muun muassa siksi, koska kaksi lapsistani opiskelee siellä. Tästä hyvästä tai oikeastaan erinomaisesta syystä käymme nyt silloin tälloin Ruotsissa.</p><p>Nyt koululaisilla on ollut syysloma ja lähdimme autolla Ruotsiin. Kävimme Sigtunassa sunnuntaina ja kaikki liikkeet olivat kiinni. Kaupunki on pieni, rauhallinen ja yksinkertaisesti kaunis.</p><p>Sigtuna sijaitsee noin 40 kilometrin päässä Tukholmasta.</p><p>Niile, jotka haluavat lukea espanjaksi, tässä tämä linkki: <a href="https://descubriendofinlandia.wordpress.com/2016/10/23/vamonos-a-descubrir-sigtuna/">Vámonos a descubrir Sigtuna.</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Aluksi se kuulosti naisen nimeltä, mutta sitten luin, että se on ensimmäinen Ruotsissa perustettu kaupunki. Sigtuna on siis kuin Ruotsin kehto. Niin merkittävässä paikassa piti käydä.

Moni kavereistani ja ehkä blogini lukijoistani teitää, että nykyisin sydämeni on myös Ruotsissa muun muassa siksi, koska kaksi lapsistani opiskelee siellä. Tästä hyvästä tai oikeastaan erinomaisesta syystä käymme nyt silloin tälloin Ruotsissa.

Nyt koululaisilla on ollut syysloma ja lähdimme autolla Ruotsiin. Kävimme Sigtunassa sunnuntaina ja kaikki liikkeet olivat kiinni. Kaupunki on pieni, rauhallinen ja yksinkertaisesti kaunis.

Sigtuna sijaitsee noin 40 kilometrin päässä Tukholmasta.

Niile, jotka haluavat lukea espanjaksi, tässä tämä linkki: Vámonos a descubrir Sigtuna.

]]>
32 http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/224883-sigtuna#comments Kulttuuri Matkailu Pohjoismaat Ruotsi Ruotsin kaupungit Sigtuna Sun, 23 Oct 2016 14:13:32 +0000 Ana María Gutiérrez Sorainen http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/224883-sigtuna
Miljoonan kirjan mies http://jormamelleri.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/223988-miljoonan-kirjan-mies <div class="field field-type-number-integer field-field-image-permission"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> No permission </div> </div> </div> <p>Antti Tuurin kirjojen myynti on ylittänyt jo miljoonan rajan. Otavan kustantamana Tuurin kirjoja on ilmestynyt vuodesta 1971 lähtien 1 108 600 kappaletta.</p><p>Tilastot kaunistuvat lähivuosina. Uusi kirja ilmestyi juuri (Antti Tuuri: Tangopojat, Otava 2016). Se on nuoren pohjalaismiehen värikäs tarina 1960-luvulta, kun muuttoliike tyhjensi Suomen maaseutua ja vei satojatuhansia työikäisiä Ruotsiin.</p><p>Tangopoikien tarina alkaa Lappajärveltä. Tanssiorkesteri Hurma on keikan jälkeen yöllä matkalla Kauhavalle, kun laulusolisti Elina Panttila ilmoittaa, että hän lyö hanskat tiskiin ja lopettaa Hurman solistina.</p><p>&quot;Elina sanoi Kamppilalle, ettei hänen tullut ikävä Lappajärven kirkonkylän nuorisoseuran talvista takahuonetta, jossa haisi aina painijoilta eikä varsinkaan ulkohyyskää hajuineen. Ulkohyyskän jäistä istuinta se ei myöskään aikonut kaivata.&quot;</p><p>Hurman jäsenet hakeutuvat yksi toisensa jälkeen Ruotsiin rakentamaan 1960-luvun kansankotia. Miehet pääsevät Volvolle ja Maraboulle töihin. Haitarinsoittaja Sauli ja trumpetisti Ari liittyvät Tangopojat -yhtyeeseen, joka on suosittu suomalaisten siirtolaisten keskuudessa.</p><p>Tangopojat on siirtolaisromaani, mutta se on myös Saulin ja Elinan erikoinen rakkaustarina. Monien värikkäiden vaiheiden jälkeen he saavat toisensa.</p><p>Kirjaa voi lukea monella tavalla. Se käsittelee kaunokirjallisin keinoin niitä vaikeuksia, joihin siirtolaiset törmäsivät Ruotsissa, kun ruotsalaiset kohtelivat kaltoin, kielitaito oli huono ja viinakin virtasi. Tuuri ei kuitenkaan osoittele ongelmia tikun kanssa vaan tuo niitä esiin muun kerronnan lomassa huumoria unohtamatta.</p><p>Jos heittää ongelmat syrjään, Tangopoikia voi lukea myös viihteellisenä romaanina siirtolaisten elämästä. Kaipuuta Suomeen lääkittiin tangolla ja tanssilla yhteisissä juhlissa, joihin saattoi kokoontua tuhansia siirtolaisia.</p><p>Juhlissa pilkattiin yhdessä ruotsalaisia, kuten Kamppila, joka &quot;väitti, etteivät Suomesta tulleet halunneet ruotsalaisten ilovirsiä ja ikuista duuria, koska elämä ei sitä ollut, vaan se oli kärsimystä ja häpeää.&quot; Siis tango soi: Aavan meren tuolla puolen...</p><p>Miljoonan kirjan Tuuri, 72, aloittaa Tangopojat poikkeuksellisesti suoralla repliikillä, kun Kamppila tokaisee kuivasti Elinan eroilmoituksen jälkeen: - Hurma oli sitten siinä.</p><p>Saman repliikin voisi joku ilkeämielinen heittää Tuurin viimeaikaisen tuotannon jälkeen. Kuumin kirjallinen hurma on ainakin toistaiseksi ohi, mutta tulevaisuudesta emme tiedä.</p><p>Rutiinisuorituksillakin Tuuri on aina kiinnostava. Itse olen samoilla linjoilla kuin Tuurin kaima Antti Hyry, jonka kuolematon viisaus kuuluu: &quot;Hyvä romaani on semmonen, jossa on hyvä systeemi ja jota on mukava lukia.&quot;</p><p>Nämä molemmat edellytykset Tangopojat täyttää erinomaisesti.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Antti Tuurin kirjojen myynti on ylittänyt jo miljoonan rajan. Otavan kustantamana Tuurin kirjoja on ilmestynyt vuodesta 1971 lähtien 1 108 600 kappaletta.

Tilastot kaunistuvat lähivuosina. Uusi kirja ilmestyi juuri (Antti Tuuri: Tangopojat, Otava 2016). Se on nuoren pohjalaismiehen värikäs tarina 1960-luvulta, kun muuttoliike tyhjensi Suomen maaseutua ja vei satojatuhansia työikäisiä Ruotsiin.

Tangopoikien tarina alkaa Lappajärveltä. Tanssiorkesteri Hurma on keikan jälkeen yöllä matkalla Kauhavalle, kun laulusolisti Elina Panttila ilmoittaa, että hän lyö hanskat tiskiin ja lopettaa Hurman solistina.

"Elina sanoi Kamppilalle, ettei hänen tullut ikävä Lappajärven kirkonkylän nuorisoseuran talvista takahuonetta, jossa haisi aina painijoilta eikä varsinkaan ulkohyyskää hajuineen. Ulkohyyskän jäistä istuinta se ei myöskään aikonut kaivata."

Hurman jäsenet hakeutuvat yksi toisensa jälkeen Ruotsiin rakentamaan 1960-luvun kansankotia. Miehet pääsevät Volvolle ja Maraboulle töihin. Haitarinsoittaja Sauli ja trumpetisti Ari liittyvät Tangopojat -yhtyeeseen, joka on suosittu suomalaisten siirtolaisten keskuudessa.

Tangopojat on siirtolaisromaani, mutta se on myös Saulin ja Elinan erikoinen rakkaustarina. Monien värikkäiden vaiheiden jälkeen he saavat toisensa.

Kirjaa voi lukea monella tavalla. Se käsittelee kaunokirjallisin keinoin niitä vaikeuksia, joihin siirtolaiset törmäsivät Ruotsissa, kun ruotsalaiset kohtelivat kaltoin, kielitaito oli huono ja viinakin virtasi. Tuuri ei kuitenkaan osoittele ongelmia tikun kanssa vaan tuo niitä esiin muun kerronnan lomassa huumoria unohtamatta.

Jos heittää ongelmat syrjään, Tangopoikia voi lukea myös viihteellisenä romaanina siirtolaisten elämästä. Kaipuuta Suomeen lääkittiin tangolla ja tanssilla yhteisissä juhlissa, joihin saattoi kokoontua tuhansia siirtolaisia.

Juhlissa pilkattiin yhdessä ruotsalaisia, kuten Kamppila, joka "väitti, etteivät Suomesta tulleet halunneet ruotsalaisten ilovirsiä ja ikuista duuria, koska elämä ei sitä ollut, vaan se oli kärsimystä ja häpeää." Siis tango soi: Aavan meren tuolla puolen...

Miljoonan kirjan Tuuri, 72, aloittaa Tangopojat poikkeuksellisesti suoralla repliikillä, kun Kamppila tokaisee kuivasti Elinan eroilmoituksen jälkeen: - Hurma oli sitten siinä.

Saman repliikin voisi joku ilkeämielinen heittää Tuurin viimeaikaisen tuotannon jälkeen. Kuumin kirjallinen hurma on ainakin toistaiseksi ohi, mutta tulevaisuudesta emme tiedä.

Rutiinisuorituksillakin Tuuri on aina kiinnostava. Itse olen samoilla linjoilla kuin Tuurin kaima Antti Hyry, jonka kuolematon viisaus kuuluu: "Hyvä romaani on semmonen, jossa on hyvä systeemi ja jota on mukava lukia."

Nämä molemmat edellytykset Tangopojat täyttää erinomaisesti.

 

]]>
2 http://jormamelleri.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/223988-miljoonan-kirjan-mies#comments Kulttuuri Ruotsi Siirtolaisuus Tango Thu, 06 Oct 2016 15:28:54 +0000 Jorma Melleri http://jormamelleri.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/223988-miljoonan-kirjan-mies
Mamma mia http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/urheilu/218621-mamma-mia <div class="field field-type-number-integer field-field-image-permission"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> No permission </div> </div> </div> <p>Nyt en puhu Abban musiikkiin perustuvasta musikaalista vaan jalkapallosta. Italialaisten sanonnalla ja Abban hittilaululla on kuitenkin enemmän yhteistä kuin voisi olettaa, ainakin tänään.</p><p>Italian ja Ruotsin jalkapallojoukkueet kohtaavat tänään. Jalkapallokentällä kohtaavat myös Zlatan Ibrahimović (Mies oli edellisellä ottelulla melko näkymätön!) ja Carraran poika Gianluigi Buffon!</p><p>Kohdallani aina ole pitänyt italialaisten jalkapallosta ja nyt haluaisin myös, että Ruotsikin selviäisi finaaliin. Toivon siis vähintään tasapeliä. Tuota peliä ei vain voi missata. .&rdquo;Mamma mia!&rdquo; tai &rdquo;&iexcl;Madre mia! mikä on tulossa!</p><p>&quot;Mamma mia, here I go again<br />My, my, how can I resist you?<br />Mamma mia, does it show again<br />My, my, just how much I&#39;ve missed you&quot;</p><p>https://<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/unfzfe8f9NI?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/unfzfe8f9NI?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Nyt en puhu Abban musiikkiin perustuvasta musikaalista vaan jalkapallosta. Italialaisten sanonnalla ja Abban hittilaululla on kuitenkin enemmän yhteistä kuin voisi olettaa, ainakin tänään.

Italian ja Ruotsin jalkapallojoukkueet kohtaavat tänään. Jalkapallokentällä kohtaavat myös Zlatan Ibrahimović (Mies oli edellisellä ottelulla melko näkymätön!) ja Carraran poika Gianluigi Buffon!

Kohdallani aina ole pitänyt italialaisten jalkapallosta ja nyt haluaisin myös, että Ruotsikin selviäisi finaaliin. Toivon siis vähintään tasapeliä. Tuota peliä ei vain voi missata. .”Mamma mia!” tai ”¡Madre mia! mikä on tulossa!

"Mamma mia, here I go again
My, my, how can I resist you?
Mamma mia, does it show again
My, my, just how much I've missed you"

https://www.youtube.com/watch?v=unfzfe8f9NI

 

]]>
12 http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/urheilu/218621-mamma-mia#comments Urheilu Italia Jalkapallo Mamma mia Ruotsi Fri, 17 Jun 2016 09:24:15 +0000 Ana María Gutiérrez Sorainen http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/urheilu/218621-mamma-mia
Visa från Utanmyra http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/217305-visa-fran-utanmyra <div class="field field-type-number-integer field-field-image-permission"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> No permission </div> </div> </div> <p>Ruotsalaisuus on monin tavoin positiivinen asia ja on pelkästään mukavaa, että meillä on tuollainen länsinaapuri. Turhan aikaisin kuollut pianisti <a href="https://sv.wikipedia.org/wiki/Jan_Johansson">Jan Johansson</a> toi nerokkaalla tavalla ruotsalaisen perinnekulttuurin 1960-luvun jazziin. Oheinen laulu,&nbsp;<em>Visa från Utanmyra,</em> on kuolematon ja kestää kuuntelua vuodesta toiseen. Jan Johansson kuoli liikenneonnettomuudessa vuonna 1968, vain 37-vuotiaana, mutta hänen molemmat poikansa jatkavat musiikin saralla: Jens suomalaisessa <em>Stratovarius</em>-yhtyeessä ja Anders <em>HammerFall</em>:issa.</p><p><em><a href="https://www.google.fi/maps/place/Utanmyra,+792+90+Soller%C3%B6n,+Ruotsi/@60.9333427,14.5649811,13z/data=!4m5!3m4!1s0x4667c2bf9c9561cf:0x26034507d4990051!8m2!3d60.933333!4d14.6">Utanmyra är en by</a> som ligger på&nbsp;Sollerön&nbsp;i&nbsp;Siljan&nbsp;(i&nbsp;Dalarna),&nbsp;</em>lähellä Mora-kaupunkia, joka on tunnettu &quot;moraalipuukoistaan&quot; (<a href="http://www.moraofsweden.se/?id=414">morakniv</a>).</p><p>Bassoa soittaa <a href="https://sv.wikipedia.org/wiki/Georg_Riedel">Georg Riedel</a>, joka muutti Tšekkoslovakiasta Ruotsiin nelivuotiaana:</p><p>https://<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/-pZOcVvbEhw?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/-pZOcVvbEhw?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ruotsalaisuus on monin tavoin positiivinen asia ja on pelkästään mukavaa, että meillä on tuollainen länsinaapuri. Turhan aikaisin kuollut pianisti Jan Johansson toi nerokkaalla tavalla ruotsalaisen perinnekulttuurin 1960-luvun jazziin. Oheinen laulu, Visa från Utanmyra, on kuolematon ja kestää kuuntelua vuodesta toiseen. Jan Johansson kuoli liikenneonnettomuudessa vuonna 1968, vain 37-vuotiaana, mutta hänen molemmat poikansa jatkavat musiikin saralla: Jens suomalaisessa Stratovarius-yhtyeessä ja Anders HammerFall:issa.

Utanmyra är en by som ligger på Sollerön i Siljan (i Dalarna), lähellä Mora-kaupunkia, joka on tunnettu "moraalipuukoistaan" (morakniv).

Bassoa soittaa Georg Riedel, joka muutti Tšekkoslovakiasta Ruotsiin nelivuotiaana:

https://www.youtube.com/watch?v=-pZOcVvbEhw

]]>
7 http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/217305-visa-fran-utanmyra#comments Kulttuuri Nautinnot Ruotsi Mon, 23 May 2016 05:19:35 +0000 Ilmari Schepel http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/217305-visa-fran-utanmyra
Vauvauutinen http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/vapaa-aika/212948-vauvauutinen <div class="field field-type-number-integer field-field-image-permission"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> No permission </div> </div> </div> <p>Eilen yksi tuore isoäiti kertoi, että hänellä oli nyt lastenlapsi. Isoäidin naama kertoi ilosta, onnesta. Kuka olisi sellainen ihminen, joka ei pitäisi vauvoista?</p><p>Ylen aamutelevision uutislukijan kasvossa näkyi pientä herkkää hymyä, kun hän kertoi, että Ruotsin Victoria ja Daniel saivat pojan. Isä oli kameroiden edessä onnellinen ja liikuttunut.</p><p>Harvoin, hyvin harvoin seuraan kuninkaallisten uutisia, mutta Ruotsin Victorian elämä jostain syystä on aina jollain tavoin koskettanut. Ehkä siksi, että hän on jotenkin aito ja taistelija.</p><p>Vilpittömät onnittelut kaikille, jotka iloitsevat muiden vauvojen ja, tämän yhden vauvan, pikkuprinssin syntymästä!</p><p>Yhden isän haastattelu Aftonbladetissa:</p><p><a href="http://www.aftonbladet.se/nyheter/article13483547.ab" title="http://www.aftonbladet.se/nyheter/article13483547.ab">http://www.aftonbladet.se/nyheter/article13483547.ab</a></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eilen yksi tuore isoäiti kertoi, että hänellä oli nyt lastenlapsi. Isoäidin naama kertoi ilosta, onnesta. Kuka olisi sellainen ihminen, joka ei pitäisi vauvoista?

Ylen aamutelevision uutislukijan kasvossa näkyi pientä herkkää hymyä, kun hän kertoi, että Ruotsin Victoria ja Daniel saivat pojan. Isä oli kameroiden edessä onnellinen ja liikuttunut.

Harvoin, hyvin harvoin seuraan kuninkaallisten uutisia, mutta Ruotsin Victorian elämä jostain syystä on aina jollain tavoin koskettanut. Ehkä siksi, että hän on jotenkin aito ja taistelija.

Vilpittömät onnittelut kaikille, jotka iloitsevat muiden vauvojen ja, tämän yhden vauvan, pikkuprinssin syntymästä!

Yhden isän haastattelu Aftonbladetissa:

http://www.aftonbladet.se/nyheter/article13483547.ab

 

]]>
10 http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/vapaa-aika/212948-vauvauutinen#comments Vapaa-aika Ruotsi Ruotsin kunningashuone Vauva Thu, 03 Mar 2016 06:35:29 +0000 Ana María Gutiérrez Sorainen http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/vapaa-aika/212948-vauvauutinen