Ajankulukkeensa kullakin "Lupaan etten osallistu päivänpolttavaan keskusteluun, se on minulle liian hapokasta"

Makroskooppi, maailmanhengen stetoskooppi

  • Makroskooppi, maailmanhengen stetoskooppi

Talviolympialaisvuosi ... ja jotain tällaista uutista osattiin kai pelätä:

Etusivu uusiksi! -- Antero Vipunen on jäänyt kiinni doping-testissä. Tutkimustuloksissa löydettiin jäämiä plasmanlaajentajista ja erilaisista piristeistä, ja mistä lie muista mömmöistä. Asia paljastui yllätystarkastuksessa joka toteutettiin uudenlaista laitteistoa käyttäen. Vipunen kiistää kaiken. Maailmanhenki vaikenee. 

 

Raporttini Tulevaisuustaloon oli ilmeisesti tosiaan joku käynyt lukemassa ... ne tutkijat sieltä tulevaisuudesta! -- Se oli siinä määrin huolestuttavaa luettavaa että se oli toimitettu suoraan lääketieteen asiantuntijoille, ja sieltä edelleen systeemiselle antidoping-toimikunnalle. -- No, "ylemmät tahot" olivatkin sitten kuitenkin skandaalin pelossa viivästyttäneet raportin julkituloa itsenäisyys-yhtenäisyyden juhlavuoden yli ... hajoamis-hävityksen kauhuvuoteen, sisällissodan muistovuoteen, kuin pilkalla. -- Tutkijan helpotus: niinhän minä sanoin, kyseessä siis tosiaan oli näiden korkeampien voimien salaliitto ... siksi minä en saanutkaan tuolloin toimitetuksi raporttiani määräaikaan mennessä! Seliseli!

Jouduin myös itse melkoiseen myllytykseen -- miten muka olin tietoni saanut. -- No, ylpeästi voin seistä raporttini takana, se oli varsin kattava ja perusteellisesti tehty: osa analyyseistäni kohdistui makrokosmokseen, ympäröivään maailmaan, ulospäin, osa taas mikrokosmokseen, mielen maailmaan, sisäänpäin ... siis havaittuun fyysiseen todellisuuteen ja sen päänsisäiseen psyykkiseen malliin, molempien valottaessa kokonaisuutta omalla tavallaan, vastakkaisista näkökulmista, kuin jonkin linssin läpi nähtynä, tukien toisiaan. Raportti on tinkimättömän tieteellinen, jopa niin, että todennäköisesti konformistit kauhistuvat. Niin, aaveetkin ovat vain heijastumia todellisuudesta.

Kyseessä oli kuin salapoliisityö. Mutta toisin kuin Sherlock Holmesilla, jonka päättely perustui ajatukseen että kun olet eliminoinut kaiken sen mikä on mahdotonta täytyy se mikä jää jäljelle olla totuus vaikka olisi kuinka epätodennäköistä, nyt kaikki on ristiriitaista. Laajoissa ongelmissa Holmes ajautuisi nykymaailmassa vääjäämättä järjen umpikujaan, rattaiden pysähtymiseen. Kokonaiskuva ei olekaan yhtenäinen monoliitti, vaan ennemmin kuin holistinen mosaiikki: yksikään fakta ei yksinään todista mitään, mutta vähitellen evidenssi-rajoitteet kääntävät päättelyn virran suuntaa -- mitä uskomattomammat päätelmät, sitä enemmän tiedon sirpaleita tähän tarvitaan. -- Dataa on siis oltava paljon, ja sitä on kyettävä käsittelemään ... tähän tarvitaan uudenlaista laitteistoa.

Tutkimuslaitteestani, siis siitä makroskoopista, jouduin siis myös tekemään selkoa. -- "Makroskooppi" on sinänsä vanha nimi, ja tällaisia laitteita on visioitu useammanlaisia. Keskeistä nimessä on intuitio: kun mikroskoopilla tutkitaan äärimmäisen pientä, ja teleskoopilla äärimmäisen suurta, niin makroskoopilla tutkitaan äärimmäisen kompleksista. Erot erilaisten spesfikaatioiden skoopeissa ovat kuitenkin olennaisia: vaikka maailma määräytyy datan kautta, mittausten teoriapitoisuus sanoo että tämän "shamaanin arpakannuksen" toimintaperiaate määrää laitteesta näkyvän maailmankuvan.

Tämä maailmankuva ... tässä makroskoopissa se kuva on kuin jonkinlaisessa dynaamisessa kaleidoskoopissa. Tällä hetkellä se makroskooppi ei vielä ole valmis laite, vasta vain "mekanisoidun joukkoälyn" kokeiluversio ... pelkkä näkökulma, tapa hahmottaa monimuuttuvaista, monimuuttujaista todellisuutta ja tunnistaa vitaali-ilmiöitä, jotka järjen sokaisemassa maailmassa ovat saaneet toistaiseksi elää rauhassa omaa elämäänsä, kehittäen attraktoreitaan omilla ehdoillaan. Lyhytkestoisista "pölähdyksistä" muodostuvat kuvat voivat olla kauniitakin, ainakin kiinnostavia, ja ne ovat joka pyöräytyksellä erilaisia, elämän rikkautta -- mutta pitkäkestoiset hahmot voivat voimaannuttuaan olla pelottavia. Järjen maailmaa karttavina, katveessa kehittyvinä aikatason tarinoina, vitaalimyyttien paljastaminen edellyttää "myytinmurtamista".

Luonnollinen virtaus vitaalisysteemeissä aiheutuu piilossa olevien jännitteiden vuorovaikutuksesta, siitä dialektisesta tanssista, koskaan tasapainoaan löytämättömän "duaalisäätäjän" pyörimisestä, vastavoimien pumpusta. Tämä pyöriminen voidaan sitten havaita sillä makroskoopilla, jonkinlaisella "pulssimittarilla", jossa "syketaajuus" heijastelee osasysteemien aikavakioita. Laajemmassa skaalassa katsottuna nämä virtaukset rajoitetussa tilavuudessa itsekin ajautuvat itseään toistaviksi pyörteiksi. Nämä pyörivät, vellovat virtaukset, "kulttuuriset korvamadot", ekolokeronsa systeemin rajoitteiden lomassa löytäneet syklit synnyttävät kentän pohjataajuudet. Nämä pysyvät pyörrehahmot alkavat lopulta leimata "systeemi-identiteettiä" ... sen sijaan että olisi fyysistä kaikki on enemmänkin henkistä, jopa psyykkistä; ennemmin kuin syke, oikeastaan kyseeessä on jonkinlainen psyke.

Yhteenvetona voin sitten raportissani todeta, että yhteinen luonnehdinta tutkimukseni löydöksille voisi olla sellainen että ... kyseessä ongelmissa on sairaus, psyykkinen sairaus, jonkinlainen systeeminen hysteria, seurauksena irtipäässeistä dynamiikoista. Patologinen tilanne nimittäin syntyy jos kausaalisuhteet kääntyvät, kun hallitsematon virtaus alkaakin pyörittää pumppua. Tällöin pumppu joutuu ylikierroksille, mäntä hakkaa sylinteriin, kiertokanki kampiakseliin, mikä aiheuttaa sydämentykytyksiä, lopulta jopa kammiovärinää. Ajan kuluessa pyörteet voivatkin kiihtyä vastaansanomiksi syövereiksi.

Makroskooppianalyysi voidaankin toteuttaa kuin sydänfilmi -- vain hurjasti laajemmassa mittakaavassa. Suuri (valtava) määrä antureita sijoitetaan eri puolille "ruumista", yhteiskuntaruumista, ja kerätään näistä pisteistä tasavälistä aikasarjaa jopa satojen vuosien ajan. Verrattuna aiemmin käsiteltyihin "ihmisantureihin", verkossa valmiiksi tarjolla oleva data (ja niistä saatava kepstritieto) on nyt oletettavasti paljon korkealaatuisempaa, objektiivisempaa. -- Nyt ei tuloksia tarvitse edes muuntaa takaisin aikatasoon: kunhan "yhteisliike" mallitetaan pääkomponenttipohjaisesti, taajuustason hahmot riittävät virtausrakenteen paljastamiseen. Kaikki virtaa, mutta toiset asiat virtaavat nopeammin kuin toiset.

Omat erikoisuutensa analyyseihin aiheuttaa "henkiruumiin" monimuuttujainen ja hajautettu olemus: koska virtauksia on monia, myös pulsseja on monia. Sairaudet ovat tällöin elämänvoiman virtaushäiriöitä: pumppujen toiminnan yhteensopimattomuudesta seuraa henkinen pöhö ja ödeema. Ja pahinta on, että vitaalisen yhdensuuntaistumistaipumuksen vuoksi "virhevirtaukset" tarttuvat, leviten muihinkin "yhteiskuntaelimiin". Voitaisiinkin puhua systeemisestä syövästä ... tai henkisestä syövästä, henkimaailmassa kun ollaan. -- Antero Vipuselle ne dopingaineet, suorituskykyä parantavat aineet, piristeet ja plasmanlaajentajat, nimittäin ovat karsinogeenisia -- tai "karsinomeemisiä".

Pitemmälle kehitettynä makroskooppi-lääkärintarkastus yrittäisi "proaktiivisesti" pureutua myös syihin, palauttaen dynamiikat virtausten syntyihin, niin kuin ne tulevaisuuden tiedemiehet siinä "12 apinaa" -elokuvassa yrittivät määrittää tilan ennen viruksen irtipääsyä. Tällöin alla olevat paineet eivät vielä peity liikkeen rytkeeseen. Tulevaisuuden systeemifysiikka tutkii siis "holistista hydrodynamiikkaa", voimia ja niiden aiheuttamia kaikkeen tunkeutuvia "universaalinesteen" liikkeitä; hiukkasfysiikan "kaiken teorian" (klassinen Theory of Everything) ohella avainrooliin tullee nousemaan holistisdynaaminen teoria kaikesta kaikkeen (Theory of Everywhere). -- Niin, fysikaalisten kaasujen tarkastelu visualisoi havainnollisesti kuinka molekyylitason kineettisestä kaaoksesta voi emergoitua johdonmukainen nettovirtaus makrotasolla.

 

Yritin myös viritellä raporttiini matemaattisesti täsmällisempää pohdintaa. -- Miksi on niin, että kun neokybernetiikan mukaan signaalit vakiintuvat ja hakeutuvat systeemin dynaamisten ominaisuuksien mukaisten pääkomponenttien määräämään aliavaruuteen, määritellen stabiilin diversiteettijakauman, niin silti "pitkässä virran juoksussa" ne virtaukset pyrkivät kasvamaan rajatta? -- No, kyse on aikaskaalojen eroista: kun alatason signaalien adaptaatiota hallitsee stabiloiva negatiivinen takaisinkytkentä, ylätason rakenneparametrien evoluutiota hallitseekin lopulta "räjähtävä" positiivinen takaisinkytkentä.

Tämä voidaan ymmärtää kaavamuodossa, kuten on hahmoteltu Enformaatioteoria-kirjan kappaleessa 5.7 ... teknisesti ilmaistuna: kun signaaliavaruudessa ominaisarvojen summa on vakio, jolloin signaalien kokonaisvarianssi (energia) on vakio, "rakenneavaruudessa" sen sijaan ominaisarvojen neliöiden summa voidaan maksimoida. Ääritapauksessa, jos vain "maksimisuunnassa" esiintyy variaatiota, niin että signaalit ovat yhdensuuntaistuneet, systeemin läpi virtaava teho on suurimmillaan -- mutta samalla sen robustisuus on heikoimmillaan.

Miten tämä "rakenteiden evoluutio" ja yhdensuuntaistuminen käytännössä näkyy? -- Jokaisessa tarkastelukohteessa eri tavoin; ehkä kuvaavinta -- ja traagisinta -- tosiasioiden "joustaminen" on tieteessä. Kun lait ovat perinteisiä rakenteiden ankkureita, ja luonnonlait niistä kaikkein ankarimpia, nykyinen "tieteen demokratisoituminen" on tieteenfilosofisesti aivan uskomatonta kehitystä. -- Kun Einsteinilta aikanaan kysyttiin, että eikö hän ole huolissaan teorioidensa herättämästä voimakkaasta vastustuksesta, hän vastasi: olen huolissani vasta kun ensimmäinenkään vastaväittäjä on oikeassa. -- Nykyisin kuitenkin tiedekonformismi jyllää: jos 97 prosenttia on väärässä, kukaan ei saa kapinoida.

Hyvä esimerkki lakien joustavuudesta virtauksen paineessa nähtiin Suomen EU-äänestyksessä ja edelleen otettaessa euro-valuutta käyttöön parikymmentä vuotta sitten. -- Kun ennen Suomessa ylpeiltiin sillä että laki ennen mua syntynyt myös jälkeheni jää, niin nykyisin jopa "perustuslain muuttaminen olisi ollut vain estetisointia". -- Tuolloin EU-äänestyksen alla raaka propagandakaan ei riittänyt, ja jouduttiin olemaan luovia: kun vain 57 prosenttia (siis alle perustuslain muuttamiseen tarvittavan 2/3, ja ainakin alle 5/6) antoi äänensä liittymisen puolesta, yhtäkkiä tulkittiin, että kaikkien kansanedustajien tuli "noudattaa kansan tahtoa" ... niin, ja kuulemma eurosta päätettiin samalla ...

Niin, "merivirrat" vievät mukanaan. Kuitenkin taustavakaus (kuten Seppo Oikkonen sitä nimittää) eli varmuus (kuten Wittgenstein puolestaan sitä nimitti) on selkeän ajattelun kannalta välttämätöntä. Kriittinen epäily mahdollistuu vain taustavarmuutta vasten. -- Emme siis nykyisin voi edes epäillä ... olemme kukin oman elämämme ajopuu ... nyt ensimmäisen kerran tulee mieleen jatkossa usein toistuva vainoharhainen kysymys kuka tästä hyötyy

 

Antero Vipunen oli jo ruvennut ajattelemaan olevansa ikuinen menestyjä, määritelmällinen voittaja, todellinen "self-made mankind", itseriittoinen ja itsensätoteuttava, moraalisen maailmansakin uudelleenmäärittelevä metakääntäjä; huomattuaan olevansa itsensä luoja, se ajautui megalomaniaan ja kaikkivoipaisuuskuvitelmaan. Kun tähän yhdistyi evolutiivinen onnistumisen identiteetti, olla menestynein ja paras (muuten törmättäisiin loogiseen ristiriitaan: "hävitessäsi osoitat ettet ole Antero"), syöpädiagnoosi oli järisyttävä kuolemantuomio: kaikki on alettava taas alusta. -- Niin, "henkiruumiin" tapauksessa kuolemakin on toisenlaista.

Näiden henkisten syöpien vääjäämättä pahetessa ja levitessä, elämänvoiman ohjautuessa yhä suuremmassa määrin vääriin uomiin, ja tämän kaiken johtaessa lopulta singulariteettiin, Anterolla on sitten kaksi vaihtoehtoa: joko emergenssi ylemmälle tasolle (mikä näyttää näillä näytöillä epätodennäköiseltä), tai se "maailmansielun vaellus", romahdus ja degeneroituminen, paluu johonkin alempaan elämänmuotoon, arkaaisempaan kehitysvaiheeseen. Kaikesta menetetystä edistyksestä muistuttamaan jää taas vain syvälle alitajunnan sopukoihin puskettu takku.

Voittajanhan ei tarvitse selitellä -- virran lähtiessä haluttuun suuntaan, vaihtoehtotodellisuuksien ruotiminen sopii vain luusereille. Kun kaikki onnistuu, edetään voitosta voittoon, avantgarden aallonharja puskee läpi esteiden; mutta nyt, kun on ajauduttu umpikujaan, virtaus on kadonnut, ja on kohdattava tappion häpeä -- mitä ne kosmiset kaveritkin sanoo. -- Kun Antero oli jo itsekin alkanut uskoa tiedepositivistiseen ikuisen jatkuvan kasvun mahdollisuuteen ... nyt tarvitaan kriisiterapiaa, on uskallettava kohdata pelkonsa, käytävä ne huolella läpi.

Antero Vipunen voivottelee, säälii itseään ... jouduttuaan vain tekemään maailmanhengen likaisen työn, Antero katsoo olevansa syytön. -- Mutta entä me nykyihmiset, eikö meidänkin tulisi osallistua näihin kriisipalavereihin, eikö meillä ole mitään sanottavaa? Ja toimimmeko tällöin syyttäjänä tai syyllisenä? -- Niin, olemme(ko?) ymmärtäneet, että meidän vahtivuorollamme, nyt, on kuolemassa tuhansien vuosien edistys! -- Mikä Anterolle on noloa, on meille isompi asia: esimerkiksi vajoaminen takaisin keskiajalle romahduttaa tiedolliset kykymme ja ajattelumme. On ahdistavaa havaita, että vilpittömistäkin ihmisyksilöistä koostuva ihmissysteemi on altis tuottamukselliseen pahaan. -- Mutta pahuus ei olekaan enää mikään objektiivinen tosiasia ...

Viimeisenä keinonaan Antero Vipunen ripittäytyy ja tunnustaa seitsemän systeemistä kuolemansyntiään, seitsemän pahasti irtipäässyttä dynamiikkaansa, joista jokainen jo yksinäänkin johtaa systeemin kuolemaan. Antero äityy lopulta oikein puheliaaksi, puhe virtaa kuin ripuli ... niin kuin seuraavassa ilmenee! -- No kiitos vain, se on nyt vähän myöhäistä: mihin vain tutkija makroskoopin suuntaakin, aukenee auttamattomasti Pandoran lipas ... ja näkee kauhut kaikkialla ... missä leppeät virtaukset ovat yltyneet myrskytuuleksi.

Tarkoituksellisestikin, seuraavat esimerkit ovat provosoivia: kyseessähän on kaikissa tapauksissa virtauksien irtoaminen hallinnasta, joka tasolla -- ja tulkinnan taso edellyttää näytteen saamista valokeilaan, räikeään ristivalotukseen. -- Laajaa todellisuuden maisemakuvaa voidaan hahmottaa vain "pikseli" kerrallaan, tai kokonaistarinaa vain ensyklopedinen hakusana kerrallaan ... no, seuraavassa on raporttini sisältö sitten jonkinlaisena "monikulttuurisanakirjana". 

 

1.  La Femme. 

Aloitetaan pienistä, subjektiivisen maailman virtauksista, kokonaisuuteen summautuvasta kohinakomponentista -- joka sekin voi silti näköjään vahvistua moninkertaiseksi, merkitystään suuremmaksi, sosiaalista mediaa ohjaavan "peukutusenergian" vuoksi. Tällainen some-pöhinä, maailmanhengen villi pölähtely, on absurdia, mutta silti oikeastaan helpottavaa ja huvittavaa: siitä on turhaa etsiä edes salaliittoja, tätä konstruktioiden virtuaalimaailmaan irronnutta tolkutonta "mentaalihöyryä" nimittäin kukaan ei voi hyödyntää; tilanne on erilainen kuin ennen, jolloin esimerkiksi muoti, se mikä kulloinkin on hottia ja coolia, siis rahavirtauksia, ohjailtiin sentään jossakin. Pelkkä mielen jäykkyys ei vastaa materian hitautta; yritys pitkäjänteisten mallien rakentamiseen ja niiden hyödyntämiseen ei onnistu, koska edes "kuorta" dynamiikoille ei ehdi muodostua. -- Mutta vapaa-ajan lisääntymisen myötä piru on saanut käyttöönsä paljon joutilaita käsiä.

Ehkä nimittäin pitäisi olla huolissaan, ehkä sosiaalinen media on muutakin kuin pelkkä ärsyttävä kiusa? Käänteiskausaalisen pumpun ylikierrokset huomaa otsasuonen tykytyksessä, omassa alttiudestaan vaihtaa haha-puhe vihapuheeksi, mielipideilmaston kaikkiaan kärjistyessä. -- Vitaali-ilmiöt hakevat "elämänsä" sieltä missä mahdollisuus ilmenee -- ja some on aivan uudenlainen emergentti ekosfääri. -- Alimmalla tasollaan, yksilön kannalta, kaikki on voimaannuttavaa: kerrankin kytkeytyminen onnistuu, verkon virtuaalimaailmassa voit saada aikaan vaikutuksen ja responssin. Keskittymiskyky on heikentynyt, halutaan välitöntä palkintoa, "tykkäämistä", ja jopa älykkyys on kääntynyt laskuun. -- Kuten "stalkkaaminen" on minulle karmeasti paljastanut, muutamankin turhautuneen tiedeihmisen kohtalo on ollut löytää täältä täyttymyksensä ... verkkoyhteisö on kuin taivas maan päällä

Kun taisteltavat lohikäärmeet ovat vain usvaa, on helppo olla sankari. Mutta uusia höyryn kangastuksia muodostuu ennen kuin edellinenkään ehtii haihtua ... kun yksittäinen pölähdys on vielä merkityksetön, ja sille voi velä nauraa, tällainen jatkuva puhallus alkaa kannatella. Päättymätön hermeneuttinen kausaalikehä riittää postmoderniksi todistukseksi. Muodostuu samanlainen hyllyvä hetteikkö, jonka varaan voi perustaa maailmansa mallin, niin kuin aiemmin "vitaalitieteen" perustaa pohdiskeltaessa ... niin, ne staattiset kiinteiden mielipiteiden rajaamat "ajatuskuplat", joita ne algoritmit "fiidejä" profiilisi perusteella valikoidessaan vahvistavat, eivät kuitenkaan ole ollenkaan yhtä salakavalia kuin dynaamisen vuorovaikutuksen kuplat. Vaikka kukaan ihminen ei näitä höyryn kuplia ymmärtäisikään hyödyntää, kannattaa kuitenkin kysyä, mihin kaikki se Matrix-energia menee? -- Aaveet pelottavat jo asiantuntijoitakin.

Huh ... keskitytään nyt kuitenkin tuttuihin mörköihin ... johonkin minkä pystyy hahmottamaan, minkä kanssa on jo totuttu elämään, olkoonkin nämä vaikka miten ärsyttäviä meluhenkiä. Systeemin ajautuminen värähtelyrajalle, kiehumispisteeseen, heijastuu kuohahteluna, konkreettisesti esimerkiksi loukkaantumisherkkyytenä ... värinä luo tyhjää merkitysenergiaa. -- Harva näistä some-mellakoista ansaitsee tulla mainituksi, informaatiotulvassa pääkoppa on helppo täyttää millä tahansa "nesteellä", ja kovan metelin jälkeen jäljelle kun ei ole jäänyt mitään ... mutta on myös näkyviksi tulleita, riittävän pitkään kulttuurivitkaa vastustaneita mörköjä. -- Verkkofeministisellä MeToottaamisella on vuosisataiset juuret suffragettien emansipaatiossa ... vaikka eläkesumma on suurempi, armeija on vapaaehtoinen, työuransa voi valita, ylitöitä ei tarvitse tehdä, ja koulukin toimii tyttöjen ehdoilla, mikään ei riitä: Ruotsissa on "feministihallitus", ja meillä yksikin presidenttiehdokas vaatii feminismiä ulkopolitiikkaan. Kaikki värähtelyt resonoivat kun nigerialaissyntyisen (katso "kolmas synti") Chimamanda Ngozi Adichien kirja Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä jaettiin kaikille ysiluokkalaisille. Ja megalomania pahenee edelleen: kun Gallen-Kallelan hakaristit saatiin aikanaan (itse)sensuroiduksi(?) Aino-triptyykin kehyksistä, nyt koko maalaus pitäisi repiä senältä. -- Väinämöinen, mokoma ahdistelija! 

On absurdia, että naisten seksuaalinen vapautuminen johtaa miesten seksuaalisuuden kahlitsemiseen -- kun taideihmisiltäkin kielletään unelmointi. Onko se rumien kateutta, että kauniilta naisilta halutaan tukkia se ikiaikainen mahdollisuus, se helpoin reitti edetä? Totalitarismia on naisena olemisen mallin yksipiippuistaminen: naistenlehdet toitottavat menestyksen tunnusmerkkejä, vaikka perinteisesti vain miehet on pakotettu muottiin, tummiin pukuihinsa, naisilla on ollut vapaus olla erilainen, samalla kun on voinut olla etuoikeutettu kulttuurinen katseen kohde. -- Eräs presidenttiehdokkaista saavutti vastakaikua kaivatessaan "uusvanhaa normaalia", pakoa nykyisestä jatkuvasta muutoksesta, ehdoin tahdoin tehtävästä mallien pirstaloimisesta: ennen naiset saivat olla erilaisia ja miehet saivat olla erilaisia -- ilman että kaikille oli keksittävä oma sukupuoli. Ja miestenkin on sivistystään todistaakseen lähdettävä virran mukaan, ruvettava miesfeministeiksi. Elämä vain menee vaikeaksi kun kategoriat sotketaan, kun niputetaan yhteen raiskaaminen ja seksiaiheisten vitsien kertominen ... yhteiskunnallinen logiikkakin menee sekaisin ... niin, kun nyt haluavat pukeutua mustaan -- oikeastaanhan burkha onkin ihan oiva innovaatio: kun naiset on hunnutettu, kaikki mustissaan harson takana, ei miesten tarvitse enää pelätä ajatuksiaan.

Anteeksi haha-sovinismini ... mutta olen tuntenut hysteerikkoja. -- Ihan hieman huumorilla voitaisiin sanoa, että holistisine tunneosaamisineen nainen on kuin makroskooppi itsekin. Ja tätä nykyä tätä kykyä he käyttävät lähinnä valheenpaljastimena tai "motivaatioselvittimenä" (tyyliin "mitä se tuolla tarkoitti")! -- Todellinen "rauhankone" olisi -- tasa-arvon nimissä -- miehille kehitetty "naistulkki", jonkinlainen "tomografinen kupla-analysaattori", alitajuisten motiivien paljastaja, uudenlaiseen epäfunktionaaliseen aivokuvantamiseen (kuva yllä). -- Vielä vitaaliteoreettinen näkökanta: kun naiset nykyisin naivat vain "sosiaalisesti ylöspäin", eivätkä enää rakastu renttuihin, mistä enää saadaan sukuun alkuvoimaa, elämänenergiaa?

 

2.  Il Mastodonte.

Kun vanhan viisauden mukaan Kameli on komiteamietintönä suunniteltu Hevonen, niin uuden viisauden mukaan Mastodontti on ilmastokomiteoiden "parhaalla mahdollisella konsensuksella" pähkäilemä Ronsu. Jokainen tahtoo sanoa sanansa, eikä kukaan mieti kokonaiskuvaa -- ja pian paikkoja tarvitaan paikkojen päälle. Tällainen "ilmastodontti" on sitten massiivinen koneisto jossa on yhdistetty monia meemejä, vähän kuin Jurassic Park -elokuvassa geenejä, ja se on kuin onkin lähtenyt eloon. Kukaan ei sitä enää hallitse ... se mylvii ja myllertää ... luullaan, toivotaan, että täytyyhän tätäkin teatteria jonkin järjen ohjata ... onhan taustalla paras tieteellinen osaaminen.

Mutta tämä järki on, kauniisti sanottuna, jonkinlaista aikalaisjärkeä, liikkuvaan todellisuuteen kytkettyä tarkoituksenmukaisuutta, kiteytyneimmillään kaiken ulosmittaavaa bisnesajattelua, sitä Einsteinin nauramaa konsensustiedettä. Eri systeemien dynamiikat -- tieteellinen ja poliittinen, "oikean asian vankkureilla" olevan lehdistön ja somen tukemana, jossa koko tunneskaala on viritetty taistoon -- ovat koordinoituneet, jolloin on syntynyt ennennäkemätön ajatusilmaston sykloni, vähän niin kuin elokuvassa Day After Tomorrow. Kun yleensä laajojen ilmiöiden kehittyminen vaatii aikaa, kaikki voi käydä hyvinkin nopeasti jos asiaa ajaa tieteilijöiden jääräpäisyys, vihreä katastrofieskatologia, ja lehdistön räkäpäisyys -- ja Kansainväliselle Ilmastopaneelille (IPCC) annnettu tehtävä osoittaa ihmisen syyllisyys. -- Pitkään sinnitellään "totuudessa", tieteilijöille virheen tunnustaminen on yhtä vaikeaa kuin poliitikoillekin ... näköjään sääilmiöt eivät ole ilmastoilmiöitä elleivät ole ääri-ilmiöitä ... satunnaiset pakkasetkin ovat "polaaripyörteitä" ... tiede edistyy kun kaikelle keksitään uusi nimi; ja lopulta, kun se "itseään korjaava tiede" kuitenkin vetäytyy vastuusta, on turha odottaa minkäänlaista anteeksipyyntöä, tai vaikka humaltumisen jälkeistä krapulaelokuvaa "Dagen Efter Tomorrow". Ikävä asia on että yhdensuuntaistuminen peittää kaikki muut ympäristöön liittyvät huolet, "asiantuntijoiden" hekumoidessa "epämiellyttävällä totuudellaan" ... kun se suurin oikea vaara olisi diversiteetin yhdensuuntaistuminen, joka tasolla, lajistossa ja myös ajattelussa.

Mistä tällainen skeptikkopuhe? -- Jos "ihmisperäinen ilmastonmuutos" keksittäisiin vasta nyt, se ei todennäköisesti saisi suurtakaan huomiota. Prosesseja tunnetaan liian heikosti jotta voitaisiin sanoa mitään varmaa, saati että riskianalyysi perustelisi nykyisiä valtavia rahasummia. Kun käytössä on paljon löysää rahoitusta ja "pöhinäenergiaa", tutkimustraditioksi kehittyy selitysten kiharoituminen: joudutaan keksimään aina uusia kiinnostavia laadullisia käyttäytymismalleja ja niille hypoteettisia kynnysarvoja. Mallien rakentamisen jonkinlaisena asiantuntijana voin sanoa tehtyä työtä huonoksi mallitukseksi: kun on käytettävissä suuri määrä parametreja mutta vain pieni määrä riippumatonta sovitusdataa, selitetään pelkkää kohinaa, satunnaisilmiöitä. -- Lisäksi on liian suuri määrä tuntemattomia selittäviä tekijöitä: kun vesihöyry on niin paljon hiilidioksidia tehokkaampi kasvihuonekaasu, ja kun vesihöyryn aiheuttama pilvisyys on vielä tehokkaampi "peitto", ja kun kosmiset hiukkaset synnyttävät pilviä, ja kun auringon aktiivisuus määrää "avaruussään" hiukkasineen ... kannattaako ylipäänsä keskittyä vain siihen ihmisen aiheuttamaan muutaman prosentin hiilidioksidilisäykseen?

Taas pitäisi ymmärtää dynaamisia ilmiöitä. -- Kun todellisten muutosten kosminen jääkausisykli, aivan ilmeisesti hiilidioksidista riippumatta, on satojen tuhansien vuosien luokkaa, ja "minijääkausienkin" satojen vuosien luokkaa, ei kannattaisi hötkyillä. -- Niin sanottu "ilmastoherkkyys" hiilidioksidin vaihteluille ... uudet analyysit osoittavat, että se ei juurikaan poikkea nollasta. Ja jos silti yhä ollaan kiinnostuneita hiilidioksidista: sehän on vaihdellut historian mittaan laajalla skaalalla -- nyt sitä on ilmassa poikkeuksellisen vähän, niin että kasvien kasvu kärsii. Muutenkin kausaliteetti on väärin päin: geologiset havainnot osoittavat, että viimeisten 100 miljoonan vuoden aikana ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on seurannut lämpötilaa noin 10 miljoonan vuoden trendeinä, ja jäätikkökairaukset osoittavat, että lyhyemmällä aikajänteellä hiilidioksidipitoisuus seuraa lämpötilaa noin 200 vuoden viiveellä. Lämmennyt meri "päästää kaasua" vähitellen. -- Kunpa tiedemiehetkin tavoittelisivat enemmän totuutta kuin tarinaa, ennemmin Nobeleita kuin Oscareita! Mutta kun imagon uskottavuus ei kestä edes puhesyntetisaattorin päivittämistä nykyaikaan!

Nykypolitiikka on herkkää tuulten haistelua. -- "Politiikan identiteettiin" kuuluvat tarinat, kehitys- ja kasvukertomukset. Kun Perussuomalaisilla syklit, nousut ja laskut, ja toivo, hyväksytään todellisuuteen, ja kun Kokoomuksen ajattelutapaan kuuluu jatkuva taakepäinkatselematon kasvu, Vihreitä kannattelee katastrofikuvasto: kun aikanaan ydinaseet ja Rooman klubi oli unohdettu, kun sittemmin happosateet ja otsoniaukot unohdettiin, löydettiin ilmastonmuutos, uusi hyvä vihollinen, varsinainen pöhinägeneraattori, joka auttaa taas jakamaan kansalaiset meihin ja muihin, hyviksiin ja pahiksiin. Uhkapainotteisuus on huomattu hyväksi keinoksi aikaansaada liikettä ja virtausta, niin politiikassa kuin tieteessäkin. -- Ollakseen niin lukeneita, Vihreillä näyttää olevan vaikeuksia hahmottaa yhtä askelta pidempiä kausaalirakenteita (se "sähköä töpselistä" -argumentti), puhumattakaan kausaalisilmukoista, tai käänteisestä kausaliteetista (ks. edellinen kappale), tai monitavoiteoptimoinnista ... muistan esimerkiksi kuulleeni, että katalysaattorin hyvin toimiakseen, pelkistääkseen typen oksideja, pakosarjan täytyy käydä kuumana; kuinka tähän suhteutuu se, että hiilidioksidipäästöjen välttämiseksi moottori sammutetaan aika ajoin? -- Mutta suoraviivaisuudesta huolimatta silti heidänkin identiteettiinsä on päässyt kehittymään pelottava, syvälle alitajuntaan harjattu takku -- se Linkola.

Myrskyt ovat yleensä ohimeneviä -- tuuleen huutaminen on turhaa, yleensä onkin parempi mennä myräkän ajaksi sisälle pitämään sadetta. Mutta niin kuin muutkin syöpädynamiikat, voi olla että tämäkin myrsky vain pahenee: jo liian moni hyötyy asiasta, suuri raha on lähtenyt liikkeelle, lätkäjengi on voittoputkessa. Vastaan on vaikea taistella: onhan vastassa postmoderni hyvän tiede, demokraattinen ja moraaliltaan oikeamielinen, varsinainen Vihreä Tiede. Kaikkihan ovat samaa mieltä, kuka hyvää voisi vastustaa? -- Kuin naistutkimuksessakin, tavoitteen saavuttamiseksi voidaan esimerkiksi evidenssiä valikoida: kukaan ei saa vaikkapa mainita väestönkasvua, joka uhkaa kaikkia tasapainoja, ja tekee kaiken muun turhaksi. -- Unohtaessaan Pentti Linkolan, Vihreät hylkäävät sekä menneisyyden että totuuden; ja ilman näiden hyväksymistä, he eivät voi olla mukana tulevaisuuden tekemisessä, "impivaaralaisessa immuunipuolustuksessa". 

Vielä selväkielinen odööriargumentti niille joiden mielestä "ilmastonmuutos on suurin uhka ihmiskunnalle" ... kun järjen tai mielen argumentit eivät pure, ei parodia eikä muu (on yritetty) ... kun Pahkasikakin jouduttiin lopettamaan juuri tämän parodiahorisontin ylittymisen vuoksi (kun todellisuus on parodia itsestään) ... ja kun itsellä ei ole "valtaa niin kuin on mieli" ... täytyy kai siirtyä "pahapuheeseen" ... taitaa olla pakko sanoa vain että haistakaa ...

 

3.  Un Niger. 

Hiilidioksidia huomattavasti pahempi kasvihuonekaasu on metaani, ja ilmastonmuutoksen kannalta länsimaita paljon pahempia ovatkin, presidentillisen määritelmän mukaan, ne persläpi-maat -- joiden "hengityskaasu" siis ilmeisesti on flatusta. -- Ikävä kyllä maailmaa ei hallita järjellä: on aivan turha syyllistää länsimaiden ihmisiä "hiilijalanjäljistään" niin kauan kuin väestönkasvua ei saada hallintaan. Ja tulkoon mainituksi: se "suvaitsevaisuus" on merkki sivistyneistön täydellisestä neuvottomuudesta, "päästökauppa" ajattelun totaalikeikauksesta -- ja kun "meillä on unelma", voi suggeroida itsensä uskomaan että pieru haisee hyvältä.

Ei sinänsä ole kumma että ollaan ihmeissään, kun tiedekään ei osaa ottaa kantaa ... punavihersokeus on täydellisimmillään kun tiedostavat tiedemiehet (tai ainakin -toimittajat) sulkevat silmänsä ... kun kaksi asiantuntijaa, kaksi mastodonttia, tieteen (ainakin Tiede-lehden) auktorisoidulla arvovallalla tölvii toisiaan tantereen pöllytessä, omanlaisessa toisiaan lietsovassa tanssissaan, kun tiedetoimittaja Syksy Räsänen asettaa koko kolumnistiuransa vaakalaudalle moralisoidessaan tiedetoimittaja Marko Hamiloa vääräoppisesta islam-kritiikistä, ja kun Hamilo -- skeptikko mutta samalla ilmastodenialismin kriitikko! -- samaan aikaan asettaa koko uskottavuutensa peliin toteamalla että hedelmällisyysluku on ongelmallisen korkea enää vain Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, jossa esimerkiksi hiilipäästöt ovat muutenkin vähäisiä, joten väestönkasvu ei ole keskeistä ilmastonmuutokselle ... 

Mutta Marko hyvä -- entäs kun ne tulevat tänne? (Ja Markku hyvä -- ole hiljaa). -- Tänne jossa heille tarjotaan meikäläinen elintaso, ja fossiilisesti lämmitetyt talot? Puusilmäisyyden jälkeen pahempaa on vain ideologinen asioiden kieltäminen. -- Otetaan esimerkiksi Nigeria, sieltä Saharan eteläpuolisesta Länsi-Afrikasta ... katsotaan yksityiskohtia. -- Nigeria ei ole mikään köyhä maa, onhan se suuri öljyntuottaja, mutta valtavan korruption vuoksi silti 70 prosenttia väestöstä elää absoluuttisessa köyhyydessä. Kuitenkin vuonna 2003 tehdyn globaalin tutkimuksen perusteella nigerialaiset olivat maailman onnellisin kansa. Ja miksipä ei: sikäläisten ylpeiden valtaapitävien mukaan Nigeriasta tulee mahtavampi maa kuin Yhdysvallat, vuosisadan puoliväliin mennessä sen väkimäärä on jo tätä suurempi (YK:n arvio). Niin, Nigerian väkiluku on nyt noin 182 miljoonaa, ja siellä väestönkasvu on noin 2,5 prosenttia vuodessa ... vuoden 2015 ihmisvyöry Suomeen on vähäisempi kuin Nigerian vuotuisen väestönkasvun sadasosa. -- Ja se "dialektiikkapumpun" nikottelu: yksi prosentti maailman ihmisistä omistaa yhtä paljon kuin se loppu 99 prosenttia. Joo, maksetaan me vain velkaa!

Vaikka "ihmisvirtaus" on konkreettinen ja fyysinen, toisin kuin aiemmissa esimerkeissä, silti olennaisempi osa ilmiötä on taas pinnan alla, aineettomassa ja silmille näkymättömissä vitaalivirtauksessa, heijastellen elävän systeemin yleisiä evolutiivisia ominaisuuksia; esimerkiksi se "turvapaikanhakija"-termi on hahmottoman dynamiikan tässä oudossa maailman ajassa ympärilleen rakentama, käsitteellinen, omaa elämäänsä turvaava ja kasvua tukeva suojakuori ("Munsalan soutajat" tarjoaisi vaihtoehtoisen kiintopisteen käsitetodellisuuteen). Seurauksena sienirihmastosta on taas näkyvät, siellä täällä esiin pulpahtavat itiöemät: diktatuurit näyttävät olevan tällaisen systeemin stabiili attraktori. Tämä "supersykloni" yhdensuuntaistaa kolme erilaista pitkäkestoista ja laaja-alaista, holistista, kulttuuris-systeemistä virtausta; edes tiedetoimittajat eivät tunnu näkevän suurta kuvaa, jossa avainasia on dynaamisuus:

  • Kulttuurin romahdus. Nigerian rannikko tunnettiin ennen Orjarannikkona: sieltä sai pienellä panostuksella paljon kauppatavaraa, koska eri heimot myivät toisiaan orjiksi. Rahavirrat ovat myöhemmin löytäneet laveammatkin uomansa, kun vähitellen muodostui ihmiskaupan syvärakenne nykyisine ihmissalakuljettajineen ja turvapaikkabisneksineen; virtausten "optimoitumisesta" kertoo se, että äidit myyvät suoraan lapsiaan seksiorjiksi. Vuosisatainen yhteisöllisyyden näverrys on hävittänyt "luottamuksen pääoman", ja kun kulttuuri on sisäisten säätöjen pettäessä irronnut juuriltaan, se on altis uusille vaikutteille ...
  • Uskonnon nousu. Pinnallinen terrori-ilmiö peittää näkyvistä islamin tuoman uuden dynamiikan: se pumppaa systeemiin "elämää" määritellessään dikotomiset valtasuhteet alistamisineen ja alistumisineen, sukupuoliseparaatioineen, ja "jatkuvasti projektiivisia viholliskuvia ylläpitävine ryhmävahvistautumisineen". Tämän heijastumaa on Boko Haram ("boko" sanasta book, ja "haram" sanasta kielletty, niinku halalin vastakohtana) ... vai että Isis on muka voitettu: jokaisessa Koraaninsa sisäistäneessä on räjähdyksen siemen. -- Kun kaikki länsimainen on kielletty, on "kotoutumisennuste" jatkossakin heikko ... ennemminkin länsimaiset vankilat altistavat kulttuuri-itiöiden leviämiseen.
  • Median rasva. Virtauksen muodostumista edistää länsimainen tiedonvälitys syyllistämispyrkimyksineen. Biafran sota jo 1960-luvulla oli ensimmäinen tehokkaasti markkinoitu nälänhätä televisioituine kärpäsineen ... ja samaa agendaa on jatkanut ilmastonmuutosuutisointi. Asian absurdisuutta korostaa se, että ilmastonmuutos on saanut Sahelinkin alueen vihertymään: kasvanut hiilidioksidin määrä parantaa kasvua, ja sateisuus on lisääntynyt. -- Pentti Linkolan edellä ollut ohje pitää sisällään syvällisen viisauden: jätetään uutisoimatta ... mihin hyvään se nyt johtaa. Jos katkaisisimme "angstisuonen", olennainen hysteriavirtausta voimistava tekijä katoaisi. 

Vitalistisesti suuntautuneelle nykyinen maahanmuuttoilmiö tarjoaa paljon eri tasojen ja sfäärien ilmiöitä tarkasteltaviksi -- ja paljon syitä pessimismiin. Kyse ei taaskaan ole järjen rakenteista vaan emergenteistä virtausilmiöistä. Voidaan esimerkiksi teoretisoida (lähi-)itämaisen teokratian ja länsimaisen demokratian "toisen kertaluvun" dialektisella erolla, kärjistäen nyt staattisten voimien sijaan dynamiikkojen yhteisvaikutus yhteen bittiin, nimittäin vallan virtaussuuntaan. Kumpikaan näistä "mielen hallintamuodoista" ei ole yksilöilmiö, vaan ne tuovat "lisäarvoa" vain holistis-hajautuneessa yhteisössä; mutta kun demokratiassa valta virtaa alhaalta ylöspäin, yksilöiden antaessa luottamuksensa edustuksellisille kollektiiveille, mahdollistaen hierarkiat ja vallan uomien vähittäisen rakenteistumisen, teokratiassa valta virtaa ylhäältä alaspäin, sitä sujuvammin mitä yhdensuuuntaisemmiksi diktatuurin rakenne on päässyt kehittymään. Nämä ovat perustavanlaatuisesti yhteensopimattomia dynaamisen yhteiskunnan rakentumisperiaatteita: vallan virtaus ei voi lähteä toiseen suuntaan käymättä tyystin voimaviivattoman anarkian kautta.

Realiteettien "sivistyneistössä" synnyttämä "hysteerinen sokeus" aiheuttaa outoa jaanaamista: kun ei voida tunnustaa tosiasioita (vaikkapa sitä, että YK:n ihmisoikeuksien julistusta ei muslimimaissa ole koskaan hyväksytty), tartutaan epäolennaisuuksiin. On esimerkiksi turha jäädä väittelemään siitä, sanoiko joku YK:ssa vuonna 1974 seuraavasti vai ei: Eräänä päivänä miljoonat miehet lähtevät eteläiseltä pallonpuoliskolta pohjoiseen. Ja he eivät lähde sinne ystävinä. Koska he lähtevät sinne valloittaakseen sen. Ja he valloittavat sen poikiensa avulla. Naistemme kohdut antavat meille voiton. -- Vaikka kukaan ei olisi näin sanonutkaan, se on kuitenkin osoittautumassa vitaalis-relevantiksi tosiasiaksi. -- meemi-itiöt ovat osoittautuneet erittäin tarttuviksi: "mustaan surmaan" kuolleeseen kulttuuriin ei kannata koskea. Kulttuurinen hylkimisreaktio on terve puolustusmekanismi

Varsinkin kun europpalaisuus on systeemisen heikkouden tilassa ... tekemässä kulttuurista itsemurhaa, jossa vieraskulttuuristen herätteiden bulimia ja anorektinen itseinho heijastuu konkreettisesti (tämän "synnin" teeman mukaisesti) yhä alenevina syntyvyyslukuina. -- Niin, ehkä jälkimaailma näkee asian toisin, voittajien perspektiivistä, ja maahantulijat voivatkin katsoa tehneensä hyvän teon: hehän tuovat uutta elämänvoimaa systeemistä verenvähyyttä kärsivään kulttuuriin. Elämä on kuitenkin tärkeämpää kuin äly. -- Tai edes päästävät kuolevan kärsimyksistään

 

4.  Mon Santo.

Edellä tarkasteltiin kulttuurin sairastumista, ja sairauden pelottavaa leviämistaipumusta. Mutta kyse ei ole siitä, että ainoastaan romahdus leviäisi: eurooppalaisuutta haastaa myös toisensuuntainen sairas kehitystrendi, jolle olemme Antero Vipusen perinteisinä edustajina, onnistumisen ihailijoina, erityisen alttiita. Tämän seireenin laulu on pelottavan koukuttavaa ja hypnoottista, koska saman henkisen perimän kantajina me ihailemme sitä. -- Kulttuurievolutiivisen viestikisan kapulaa on saksalaisen Weltgeistin Untergangin jälkeen lähtenyt viemään "Ameriikan Henki" -- ekstrovertti koheltaja, jota luonnehtii joka suuntaan hajautuva aktiivisuus, holistinen keskittymiskyvyttömyys, jolle filosofiakin on pelkkää pragmatismia.

Vielä sata vuotta sitten Yhdysvalloissa tämä taipumus systeemiseen aspergeriin pyrittiin sivistyneesti peittämään: yritysten hillitsemätön kasvu ja öykkäröinti estettiin anti-trusti -lainsäädännöllä. Kuitenkin periaatteet sittemmin unohtuivat menestyksen humalluttamana ... ja kun kansakunnan synnynnäinen temperamentti pohjautui taaksekatsomattomaan raivaajakansan eetokseen, jossa hopea on häpeä, Vietnamista tulikin ylitsekäymätön yhteinen trauma. Jos nimittäin halutaan hakea yksittäistä syntyhetkeä kollektiiviselle yhteiselle salaisuudelle, pahuuden pääsylle systeemin psyykeen, se oli Monsanto-yrityksen Agent Orange: tätä myrkkyä kylvettiin Vietnamin viidakoihin vihan vimmassa, niin ettei hallitus ole vieläkään rohjennut ottaa vastuuta sotilaidensa sairauksista, puhumattakaan vietnamilaisten perinnöllisistä epämuodostumista. Sittemmin Monsanto on jatkanut samalla ruhjovalla lännenmiehen meiningillä: patentoidut geenimuunnellut viljalajikkeet halutaan pakottaa kaikkialle, eikä USA:n hallitus voi kuin myötäillä. -- Ja ylimpinä sheriffeinä, amerikkalaisina sankareina, pyörivät ne "taloudelliset palkkamurhaajat"!

Tämä moraaliton pikkurikollisen luonne leimaa koko Yhdysvaltain menestystä -- ja kun ei ole tiukkoja eettisiä periaatteita, käyttäytymistä luonnehtii parhaiten se toiminta, jota amerikkalaisuuden nimissä on tehty (joo, arvoista puhuvat eniten sellaiset joille ne ovat kauppatavaraa!). -- Hyvä esimerkki on Microsoft: muistan, kuinka se aikanaan tuhosi kilpailijoitaan lupaamalla ihmeitä; ja kun tuotteet sitten tulivat keskeneräisinä markkinoille, käytössä oli aivan uusi käytäntö: kyllähän käyttäjät ne testaavat! Tämä meininki levisi sitten koko teollisuuteen, ja kun autotkin ovat nykyisin tietokoneohjattuja, neuvo kuuluu: sammuta se ja käynnistä uudelleen! -- Pelottaa, miten neljä muuta internet-ajan amerikkalaista jättiläistä -- Google, Facebook, Amazon ja Apple -- kykenevät määräämään koko systeemin luonteen: niin kuin Microsoft aiemmin, esimerkiksi Facebook on ruvennut perustamaan kasvunsa kilpailijoidensa (Instagram, Whatsapp, ...) ostamiseen markkinoilta. Kun jättiläiset liikkuvat, me huomaamme vain mannerlaattojen tärinän ... virtausten pyörteet törmäävät toisiinsa ja synkronoituvat, seurauksena uuden ajan anti-antiikin titaanien sankaritarinat. -- Niin, pikkusormen antaminen onkin johtanut kyseenalaisille urille, ja tilaisuus on tehnyt varkaan: isoveli haluaa osansa ryöstösaaliista, NSA haluaa myös kylpemään Donaldin (Duck) datasäiliöön! 

Kulttuurinen elämänvoiman korostuminen saa sen pulpahtelemaan arvaamattomissa paikoissa -- kuten vaikka politiikassa. -- Donald Trump on kuin hallitsematon hyöky joka pursuaa historian aikana jämähtäneiden poliittisten rakenteiden läpi. Osittain Trumpin suosiossa on kyseessä universaali protesti -- kuinka vapauksien maa on muuttunut niin rajoittavaksi, että luovillekin ihmisille on tarjolla vain yhdenlainen menestymisen ahdas putki -- mutta osittain myös poliittinen: miksi kukaan ei tee mitään? Trump on raikkaan vitaalipopulismin airut: hänestä on sanottu että hänen kanssaan neuvottelu on kuin hyytelön kanssa neuvottelisi ... on mahdotonta neuvotella jatkuvasti liikkuvan kohteen kanssa. -- Kun demokraattien ja republikaanien vastakkainasettelu, ja tämän jännitteen synnyttämä "tanssi", on Yhdysvalloissa määritellyt vitaaliteorian mukaisen energiapumpun, nyt koko dynamiikka on leikannut kiinni -- tilanne on kärjistynyt, on kuin kaksi erilleen jakautunutta virtaa, molemmat yhtä vitaalisia. Molemmat osapuolet luottavat omiin "vaihtoehtoisiin totuuksiinsa", vihaten toisensa "populismia"; kummallakaan ei valikoitujen faktojen hetteiköllään ole varaa pysähtyä ettei uppoaisi suonsilmään. Eikä lehdistö tajua vitaaliajan lainalaisuuksia: on tärkeintä että puhutaan, kaikki lisää värinää energiavirtaan! -- Ja kaiken päälle on suolla syntymässä uudenlaista elämää, nuijapäiden haha-filosofinen alt-right -liike, jossa dialektiikkapumppu taas hakkaa rajoittimiinsa, rikkoen kaikki rajat ja rakenteet.

Sillä aikaa ... elämä jatkuu, sanallinen kuohunta on pelkkää pintaa piilossa tapahtuviin dynamiikkoihin verrattuna. Niin, "amerikkalainen vitalismi" on kummallinen elävä, filosofiaton epäsikiö, joka inkarnoituu juuri niissä jättiläisyrityksissä. Nämä tömistelijät ovat kuin ateistiset jumalat uuden ajan Olympolla. Ne ovat kaikkivaltiaita -- jättiläismäisillä resursseillaan ne voivat muuttaa maailman haluamansalaiseksi, ne voivat jopa muuttaa dynamiikkoja, muokata virran suuntaa: konkreettisesti tämä näkyy pörssissä, jossa näiden tekemät kaupat aina osoittautuvat oikeiksi, suurten ostosten automaattisesti nostaessa hintaa. Kaikki yhdensuuntaistuu: nyt on jopa hyväksytty ajatus siitä, että yrityksen tarkoitus on tuottaa voittoa osakkeenomistajilleen. Ja kun talousmiehet ja lakimiehet ovat yhteisellä asialla, voidaan pumppujenkin teho maksimoida: kun ennen talouden syklit olivat ehkä neljä vuotta (presidenttikausi), nyt suunnittelun kvartaali on neljännesvuosi. Pumppujen ajo ylikierroksillakin on tarkoituksellista: lisääntyvä värähtely lisää arbitraasin mahdollisuutta, kiinnostuneiden höynäytettävien määrää, edelleen "energian" (rahan) virtausta, ja pörssikuplien poksuntaa -- se joka lisääntyvästä epävarmuudesta kärsii, on vain alataso (me!). -- Voisi melkein sanoa, että se taloutta ohjaava "näkymätön käsi" on ruvennut t(r)umputtamaan, lietsoakseen syklien pulssin yhä hurjemmaksi, ympäristöstään välittämättä, tavoitellen pelkkää hetken hekumaa.

Mutta eurooppalainen vitalismi se vasta onneton otus on, ollessaan pelkkää kopiota amerikkalaisesta vastineestaan. Kuin entisaikojen maagisessa ajattelussa, mahtavista dynamiikoista on tullut jumalia taloususkovaisille. Ikävä kyllä eurooppalaiset yritykset jäävät yrityksiksi, niissä ei ole samaa voimaa: täällä jumalankuvat ovat massiivisuudestaan huolimatta pelkkiä zombeja ilman elävää henkeä. -- Kuitenkin Suomi on "amerikkalaisin maa", ja suuruuden palvonta on täällä kaikkein ylenpalttisinta: sotekin yksityistetään pelkästä ideologian autuudesta ... ja pelkään mitä tapahtuu kun siihen liittyvät ohjelmistot yritetään yhdistää: Microsoft-tyyliin et voi saada potkuja jos ostat Tiedolta. -- Suurin menestyjä on se joka ottaa eniten velkaa, joka uskaltaa ottaa hyppyrillä hurjimman etukenon hernerokkasumussa ... kaikki harjataan yhdensuuntaiseksi, ylhäältä ohjatuksi: filosofia laitetaan tukemaan politiikkaa, tieteestä puhumattakaan ... ja sitten laitetaan peliin konsultit ... raha ratkaisee ... Nordeallekin kolmen prosentin vakavaraisuusvaatimus oli liikaa ... 

 

5.  Der Ewige.

Edellä on hieman huumorilla pohdittu kysymystä elämmekö simulaatiossa. -- Mutta tämä on tarpeetonta pohdintaa, ainakin huumori on turhaa: vastaus on ilmeinen. Olemme pelinappuloita omituisessa larppauksessa, reaalimaailman Monopoli-pelissä, jonka nimi on finanssitalous. -- Ja ... no, vaikka tämä on jo kovin vanha toteamus: jos se näyttää salaliitolta, jos se tuntuu salaliitolta, jos se haisee salaliitolta, se todennäköisesti on salaliitto. -- Jonkinlaisena tieteen edustajana pyydän jo etukäteen anteeksi ... mutta tieteilijälle Okkamin partaveitsi on armoton. Timo Soini oli yhdessä asiassa oikeassa: seuraa rahaa.

On ihmetelty, kuinka "ainoana uuden ajan uusista ajatusmuodoista talousajattelu jäi jo lähtökuopissa keskiaikaisen ptolemaiolaisen maailmankuvan valtaan". -- Ainoana? Tällainen herättää taas vitaalitieteilijän mielenkiinnon ... kuin asiantuntijat olisivat halunneet pitää omanaan maagisen tabun? Mutta kuinka se olisi edes mahdollista? -- Sehän onnistuu talouden omilla menetelmillä, talousihmisten bravuuriosaamisella: saamalla aikaan käsitesekaannus ja totaalinen kaaos, fraktaalinen hämmentäminen niin selitettävissä kuin selittäjissäkin! Myöhemmin George Orwellin "uuskieli" (newspeak) formalisoi suunnilleen saman: mielen hallinta voidaan saavuttaa käsitteitä poistamalla, tai paremminkin niiden dynamiikkoja sekoittamalla, uudelleenohjaamalla ilmiömaailman eri attraktorit samaan paikkaan. -- Kun olisi selkeyden saavuttamiseksi ollut välttämätöntä määritellä oma käsitteensä "pelimerkille", sen sekoittaminen raha-käsitteen kanssa sotki yhteen pelureiden finanssitalouden ja tavallisten ihmisten reaalitalouden, pakottaen meidät elämään uudenlaisessa uskonnollistyyppisessä henkimaailmassa: kukaan ei edes yritä ymmärtää, pyhän tulkinta on jätetty uuden ajan papistolle, joka lukee pörssikurssien käyttäytymisestä korkeampien voimien vihaa. -- Jonka jälkeen olemme saaneet kaikki olla maksamassa tätä vauhdikasta peliä ... jokaiselle jotakin, meille vuoristorataa

Kaikki voidaan ymmärtää taas vain menemällä takaisin syntyihin. -- Keskiajalla rahanlainaaminen oli jotenkin likaista, ja se oli jätetty juutalaisille, Lutherinkin sankareille ("juutalaiset": katso disklaimeri). Euroopan loputtomissa sodissa he loivat vaurautensa perustan, rahoittamalla estoitta rintaman molempia puolia. He tekivät ensimmäisen finanssi-innovaatio-instrumentin keksiessään koron, sen dopingaineen, elämännesteen plasmalaajentajan ja piristeen: kun rahan arvo koron vuoksi inflatoitui, sitä oli pakko pitää jatkuvasti liikkeessä. Se täytyi pitää liikkeessä ihan jo hämäyksenkin vuoksi: muutenhan joku voisi alkaa ihmetellä että jos maailmassa on rahaa määrä x, mistä se korko x + px tulee? Vain maksaja-luuserit luulevat että raha on "arvon säilyttäjä" ... kun kaikki alkaa virrata, kaikki alkaa elää, ja Roope Ankan rahasäiliö -ajatus jää lapsenmielisten maailman turvalliseksi illuusioksi. Nykyisin esimerkiksi ne veroparatiisit ovat vain käynnistyneiden pyörteiden väliaikaista epätäydellisyyttä, rahavirtojen hetkeksi pysähtyessä ja tullessa näkyviksi. -- Ja kaikki ne jotka luottavat dollariin "reservivaluuttana", ja kustantavat näin Yhdysvaltain keskuspankkirahoituksen aiheuttaman inflatoitumisen, varmaan uskovat myös sen tavallisille tallaajilla tarjotun taloustieteen, jossa kaikki kasvaa ikuisesti, eksponentiaalisesti, korkoa korolle ... liberalistisen talousajattelun "vapaa toimija", järkevä suunnittelija, onkin sidottu kuin marionetti, arvojen muuttuessa hinnoiksi, ohjailtavaksi kaiken kuvautuessa likvidiksi rahaksi -- kun taas systeeminen tietoisuus on varattu virtausten ymmärtäjille.

Virtausten pyörteet muodostavat ikuisia syklejä -- mutta syvemmän ymmärryksen saavuttamiseksi täytyy ajatella fraktaalisesti, jolloin "muutoksen muutos" koostuu syklien sykleistä, nousujen ja laskujen vuorottelusta ... jonkinlaisesta sykkeestä. -- Kun Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, eräät oppineet eivät tulkinnetkaan tätä vertauskuvaa pelkäksi staattiseksi peilikuvaksi, vaan toiminnalliseksi malliksi ja esikuvaksi: myös ihmisen tulee luoda elämää, saada syke vahvistumaan, nousut ja laskut jyrkemmiksi! -- Ja samasta lähteestä tuli myös kaikkivoipaisuuskuvitelma: jos Jumala määritteli oman uskontonsa, miksi emme me? Näin pelkästä mentaalihallinnallisesta valtamagiasta muodostettiin konkreettinen taloususkonto, jossa elämän dynamiikka sai tuekseen "kuoren", omat dogminsa ja papistonsa. Kristinuskossa ikuisessa etsimisessä oli annettu periksi ja kuvakielto korvattu Jeesuksen hahmolla, konkreettisella tavoitteella, mutta juutalaiset jatkoivat Messiaansa odottamista ... niin, ehkä juutalaisuudessa ei ole kyse niinkään formalisoituneista uskonnonharjoittamisen muodoista kuin vakaumuksesta oikealla tiellä olemisesta, jossa liike ja suunta on päämäärää tärkeämpi, ja ajattelun synnyssä asti olevasta tiedosta olemisesta valittu kansa, muita ylempänä, velvoitettuna muiden ohjaamiseen, niin kuin muunkin luomakunnan osalta ... jolloin Jumalan hyväksyntä poistaa tarpeen minkäänlaisesta häpeästä ihmisten edessä. Kabbalan elämän puussa kaikella on hierarkiansa jumalallisen ja maallisen välillä: noudattaessaan abstraktia "Jumalan tahtoa" ne ylemmät nyt delegoivat alemmilleen toteltaviksi konkretisoituja "taloudellisia realiteetteja" -- ja ajavana voimana ei tällöin tosiaan ole niinkään perkeleellinen ahneus kuin jumalallinen luovuus.

Se luovuuden velvoite ei voi rajoittua olemassaolevaan, vaan haluaa kokeilla aina jotain uutta; tätä varten tarvittiin velka-käsitteen jatkokehittämistä. Raha-avaruuden singulariteetti oli ohitettu, kun etukäteen säästämisestä siirryttiin jälkikäteen maksamiseen: kausaliteetit kääntyivät päinvastaisiksi kun rahat voitiin käyttää ennen kuin ne oli tienattu. Aivan uudenlaisia houkuttavia kuvitelmia voitiin rakentaa kun näin ajan virtaus lähti mielissä kulkemaan väärään suuntaan, konstruoidun tulevaisuuden diskonttautuessa nykyhetkeen ... niin, luovuus kukoistaa, kun rahauskonnon tarinat alkavat muuttua mielikuvituksellisiksi myyteiksi: kukaan ei enää uskalla kyseenalaistaa velkavivulla rakennettuja valtavia pyramideja, keikuttaa venettä; selittelyä tarvitaan etteivät vain markkinavoimat hermostu. -- Mutta varsinainen luovuuden riemuvoitto oli osittaisvarantojärjestelmä luotonlaajennuksineen: lainaksi annettu raha on nykyisin pelkkiä bittejä, edes seteleitä ei ole painettu niin paljon, puhumattakaan, että taustalla olisi reaaliomaisuutta tai vaikka kultakanta. Kaikki perustuu luottamukseen -- mutta yhteiskuntaa koossapitävän sosiaalisen luottamuksen sijaan edellytetäänkin uskoa asiantuntijoihin. Ja kun käteisestä rahastakin pyritään eroon, kaikki on saatu abstrahoiduksi, ja kun rahamarkkinat on kokonaisuudessaan vapautettu, systeemistä on kadonnut kitka ja hitaus: biteillä on ääretön nopeus, ja käsissä on pelkkää haha-rahaa. -- Ehkä tämä on pelkkää luuserien vahingoniloa ... mutta paremmin ei mene menestyjilläkään, heilläkin on vastassaan rahamaailman irtipäässeiden (h)aaveiden kolkko nauru: loppujen lopuksi voittajatkin tavoittavat pelkkiä kangastuksia, tavoitteet karkaavat, kun kaikkien saavutettujen rahasummien jälkeenkin löytyy rahauskovilla aina seuraava dekadi ... ja CDO:nkin jälkeen uusi kirjainyhdistelmä.

Niin, Siionin viisaiden pöytäkirjat oli väärennös. Mutta ollakseen jo 150 vuotta sitten kirjoitettu, se kuvaa hämmästyttävän hyvin nykymaailmaa: tavoitteena siellä oli "maailmantalouden romahduttaminen ja poliittisen järjestyksen horjuttaminen", jossa "tärkein keino oli lehdistön, rahalaitoksen ja poliittisten instituutioiden haltuunotto kullan ja rahan avulla". Kun rakenteita täristetään, mahdollistuu varallisuuden uusjako. -- Yksi aktiivinen asioiden sekoittaja on ollut vaikkapa pankkiiriliike Goldman-Sachs, joka esimerkiksi Kreikan euroon liittämisen yhteydessä harjoitti suurisuuntaista, vastuutonta "raha-anarkismia". Toinen on esimerkiksi suursijoittaja George Soros, joka avoimesti liputtaa Uuden Maailmanjärjestyksen (New World Order, NWO) puolesta ... silti salaliiton olemassaoloa vieläkin epäillään. Asiat alkavat hämärtyä ... olisihan jonkinlainen maailmanjärjestys toivottava ... mutta lumouksen karistaa kysymys miksi valtiot eivät voisi olla velkaa vain omalle keskuspankilleen? Niin, miksi valtio armeijoineen pelkää -- Ismo Leikolan mukaan -- pankkiiria jolla on kaksi nitojaa ja rei'itin? Miksi rikkaat valtiot ovat hankkiutuneet velkakiikkuun kuin pahaiset kehitysmaat, pumpaten ikuisesti rahaa johonkin ulkomaille? -- Jotenkin huvittavaa on että tuottoisan apajan ääreen ei haluta muita -- "luottamukseen" perustuva pyramidihuijaus on kielletty vain joiltakin, ja yrityksiä irrottaa maksaminen fiat-valuutoista pidetään "hulluna". Nyyh! -- Ehkä nauru vapauttaa: animaatiosarja South Park näyttää, kuinka eräs juutalainen lunasti kaikkien velat, ja kuinka suurimmat rahamaailman päätökset tekee kalkkuna.

Mutta ääneen ei saa nauraa, pitää kunnioittaa asiantuntijoita. George Soroksen ohella muutkin ovat halunneet näkyville, vellovista vesistä pinnalle, omilla keinoillaan; niin kuin edellä todettiin mentaalimaailma duaalis-hierarkiseksi, myös tässä systeemikokonaisuudessa näyttää holistisesta vellonnasta emergoituvan eksplisiittinen järki ... ylpeys ymmärryksestä näyttää olevan ihmisluonnolle mahdoton peittää. -- Israelilainen Yuval Noah Harari on kirjoittanut kirjan Homo Deus (2015). Otsikon tarkennus on huomisen lyhyt historia; se on siis tarina tulevaisuudesta, kuin kuvaten uuden maailmanjärjestyksen tavoitteen. Kirjan takakannessa todetaan: "... lajimme valloitti maailman ainutlaatuisella kyvyllään uskoa yhteisiin myytteihin jumalista, rahasta, tasa-arvosta ja vapaudesta [...] Homo Deus -kirjassa katse kääntyy kohti tulevaisuutta: mitä tapahtuu, kun vanhat myytit yhdistetään uusiin, jumalankaltaisiin teknologioihin kuten tekoälyyn ja geenitekniikkaan?". -- Tämä on elävää, yhä kehittyvää uskontoa, ja Harari on kuin uusi rabbi Löw. Tämän myytin mukana muodostuu seuraava taso elämän puuhun, lähempänä Jumalaa, kun kuolema on voitettu ... mutta edelleen varmaa on köyhän kuolema: eikö viimeinenkin mahdollisuus oikeudenmukaisuuteen katoa jos kuoleman lopullinen taattu tasa-arvoisuus poistuu?

Siis "myytit jumalista, rahasta, tasa-arvosta ja vapaudesta" ... paljastuuko tässä totuuden siemen? Kaikki nämä käsitekokonaisuudet ovat osaajan käsissä tosiaan pelkkiä tarinoita, rahakin jumalien kanssa verrannollinen. Ihmeitä alkaa tapahtua siinä vaiheessa kun kaikki ihmiset alkavat luottaa näihin tarinoihin rahasta, tasa-arvosta ja vapaudesta, kun ajaudutaan yhteiseen uskoon. Ja toisaalta niille köyhille tarvitaan lohdutusta että pysyisivät rauhallisina ... on välttämätöntä kehitellä kokonainen tarinoiden paketti. -- Uus-juutalaisuudessa linkittyy taas useita mahtavia virtauksia: Hollywoodin tarinankertojat, ohjaajat ja mediamogulit ovat olleet pitkälti juutalaistaustaisia; siellä unelmatehtaassa on ammattimaistettu sumun puhaltaminen silmille, jolloin voidaan hallita eilistä ja näin luoda sitä "huomisen historiaa". Jonka pohjana ovat ne amerikkalaisuuden myytit "tasa-arvosta ja vapaudesta", kaikkinainen hyvä, pahan kulttuurin kontrastina ...! -- Niin, saksalaista ajattelua koskevat kysymykset ovat edelleen eurooppalaisillekin tabuja koska natsi-Saksan aiheuttama trauma on jäänyt ymmärtämättä, se on jäänyt takuksi kulttuuriseen alitajuntaan, joka estää vastaisenkin kukoistamisen. Hollywood on tarjoutunut kärkkäästi tilalle täyttämään tyhjiötä, luoden saksalaisuudesta olkiukon, pahuuden stereotypian: kukaan ei halua itselleen tätä leimaa, kukaan ei halua muodostaa amerikkalaisia arvoja tasapainottavaa dialektista vastapainetta. -- Mutta -- kuten enformatiivisen vitaaliteorian sovellukset osoittavat -- joskus kaikkein parhaat, "loppuun puristamattomimmat" mallit ovat juuri tällaisten tabujen suojaamia, ajattelun niillä alueilla, joihin ei kukaan ole uskaltanut astua. -- Kaikki "saksalainen maaperä" on nyt johdonmukaisesti suolattu ettei mikään pääsisi enää itämään ... niin, uhkasiko saksalainen vitaalifilosofia paljastaa mistä tässä kaikessa on kysymys?

Pelkoa herättävä saksalainen ajattelu on siis saatu ruotuun, ja koko kulttuurinen muisti pyyhityksi ... hyperinflaation kokemuksetkin ovat unohtuneet, ja meidän nilkit painaa perässä. Kun nyt euro on saanut talouden pysähtymään (anteeksi kärjistys, tai ennakointi!), Euroopan keskuspankkikin on ruvennut innovatiiviseksi, ja aloittanut määrällisen elvytysen (quantitative easing): siis aloittanut rahan painamisen, tehodopingin, jolla talous yritetään pakottaa liikkeelle. -- Mutta mahtaako kausaliteettien kääntäminen onnistua muilta kuin osaajilta? Mahtaakohan finanssitalouden virkistäminen saada myös reaalitalouden virrat liikkeelle ... heh heh, eppäilenpä

 

Disklaimeri eli jonksinlainen vastuuvapauslausumayritys. "Juutalaisuus" ei tässä tarkoita juutalaisuutta. -- Uskontona juutalaisuus on mielen käyttöjärjestelmä joka ilmeisesti mahdollistaa tehokkaamman ajattelun (tutkimusten mukaan noin 13 ÄO-pistettä keskiarvoa paremman). Ja niin kuin islaminkin tapauksessa, varsinainen etninen juutalaisuus, reaalinen geenisfäärin lokero, saa kärsiä virtuaalisen meemimaailman ekolokerosta (ja toisaalta tämä meemilokero on rasismikauhuisessa maailmassa saanut geeneihin pureuduttuaan itselleen oivan suojakuoren). Sana "juutalaisuus" vain valmiiksi kantaa oikeanlaiset konnotaatiot ja välttämättömän värinän: vilpittömän uskon kaikkivoipaiseen talouteen -- uskon golemiseen oikeuteen luoda elämää -- ja uskon jumalallis-perkeleelliseen valtuutukseen tehdä mitä huvittaa. -- Tai annetaan tämän kulttuurin omien kasvattien, siis juutalaisen ajattelusulkeuman sisäpiiriläisten, todellisten "memeettisen käyttöjärjestelmän" virtuoosinörttien, uuden maailmankuvan ja -järjestyksen pioneeriarkkitehtien, omalla esimerkillään itse määritellä: niin kuin Einstein puhuessaan "jumalasta" tarkoitti Spinozan jumalaa, siis substanssia eli luontoa, nyt käsitetään juutalaisuus "Spinozan juutalaisuutena", siis mielen substanssina eli ihmisluontona; Spinozakaan ei koskaan päässyt eroon "perusasetuksistaan" vaikka olikin todettu vääräoppiseksi, kuten ei kai Einsteinkään, vaikka yritti. Kyse on freudilaisesta alitajunnasta, jokaisessa meissä, jolloin tilaisuus ja suuruudenhulluus ja liika äly tekee Sapiensista Deuksen

Raamattu kieltää tällaisia uskomasta muihin jumaliin kuin yksin itseensä, ovathan he itse Jumalan kuvia. Jolloin materialisoitumattomia vitaalis-subjektiivisia omaehtoisen itseriittoisia hengen "pölähdysilmiöitä" ei voi ymmärtää kiinteässä kehyksessä, vaan vain vitaalis-kevyellä otteella, oivalluksen ja naurun haha-filosofian kautta; viisanta on todeta että kerranhan täällä vain eletään (toiset kylläkin kai ikuisesti), pääasia ettei ole tylsää, merkitsee se sitten vaikka niitä kiinalaistyyppisiä mielenkiintoisia aikoja! Ollessamme Jumalan lapsia, aidointa mielihyvää tälle tuottaa meidän kokeilunhalumme ja vilpittömän lapsekkaat kysymyksemme ... niin, juutalaisen kansanperinteen mukaan Jumala loi ihmisen koska rakastaa hyviä tarinoita. -- Ei tosiaankaan ole syytä kantaa kaunaa: maailmanhengen viimeisellä tuomiolla, parhaiden tarinoiden standupissa, tämä messiaanisen kova kolmikko, Spinoza, Freud ja Einstein, juutalaisen ajatteluperinteen mahdollistamat hengen jättiläiset, oma hofstaedterilainen Gödel-Escher-Bach -lempparikolminaisuuteni, holistiset kenttämallit mahdollistava ajattelun kokonaisuus pelkkiin symbolirakenteisiin jumittamisen sijaan, jo yksinään on lunastanut koko ihmiskunnalle paikan Elysiumissa, jumalten pöydässä. -- Antero Vipunen, kuulehan ... voit siis huoahtaa helpotuksesta, syntisi ovat anteeksiannetut!

... Oma ripittäytymiseni, sielunautuuteni kannalta ehkä liian myöhään ... anteeksi anteeksi ... vaistoan nimittäin verkkomaailman ankeuttajien, niiden Tylypahkan vanginvartijahenkien, anonyymien pikkusielujen, jo olevan liikkeellä, surkeiden sensuurisääskien inisevän, surisevan kärpästen herran ympärillä. -- Ja nyt olemme menossa kohti jotakin vielä kielletympää, kohtaamaan omia suomalaisia mörköjämme ... Voldemortia, sitä-jonka-nimeä-ei-saa-sanoa. Täytyy vain toivoa ettei näiden konformismikapojen keskittymiskyky ole riittänyt näin pitkälle. 

 

6.  De Sämre.

Kannatan pakkoruotsia. Se nimittäin todistaa ärtyneen systeemisen tulehduksen yhä jatkuvan olemassaolon, arrogantin absurdin röyhkeyden, ja se edelleen kerryttää painetta rakenteiden murtumiseen: kaikkihan joutuvat nyt ihmettelemään miten niin pieni vähemmistö voi yhä pitää enemmistöä pihdeissään? Pakkoruotsista luopuminen ei poistaisi olennaisia dynamiikkoja, se vain hävittäisi suuren pinnanalaisen virtauksen näkymättömiin, "systeemikohinan" vaimentuessa, salaliittoteorioiden puolelle, ja puheenaihe suuren yleisön silmissä menettäisi kiinnostavuutensa. Jos paine ei kasva riittäväksi, pieni väristäminen vain vahvistaa rakenteita -- niin kuin nyt tämän amputoidun kielikokeilun tapauksessa: kun se nyt epäonnistuu (tietenkin kielivapaus olisi ulotettava muillekin kouluasteille!), voidaan jatkossa todeta että johan sitä kokeiltiin. Ja samoin käy jatkossa myös kansalaisaloitteille. -- Niin, ei näytä lupaavalta.

"Syvät virtaukset" pinnalta niin seesteisessä ankkalammikossa ... varmaankaan kukaan ei enää hahmota kaikkia tiedostamattomia ajatusrakenteita ruotsin ja Ruotsin monisatavuotisen dominoinnin jälkeen. -- Otetaan esimerkiksi Tove Janssonin muumikirjat, nyt jo yhteiseen suomalaiseen identiteettiin kuuluvat tarinat. -- Jansson oli suuri symbolisti: esimerkiksi se pyrstötähti (tarina alun perin ruotsiksi vuonna 1946) kuvasi sitä kuinka maailmansota miltei kosketti Muumilaaksoa, ruotsinkielistä Suomea. Myös sotaan liittyen, eräässä toisessa tarinassa (vuodelta 1948) kaksi reppanaa, Tiuhti ja Viuhti, tulevat muumien luokse pyytämään apua: Mörkö on heidän perässään. Tiuhti ja Viuhti puhuvat outoa kieltä, he laittavat joka sanan perään i-kirjaimen (tyyliin "mumin-nät-troll" kai kääntyisi muotoon "muumI-nettI-trollI"); Mörkö on sitten se pelottava hahmo, joka jäädyttää kaiken kulkiessaan; Tiuhti ja Viuhti ovat varastaneet häneltä rubiinin (Vanha Suomi?) -- ja tarvitaan muumien rohkeutta ja neuvokkuutta ajamaan Mörkö pois Muumilaakson idyllistä. Tiuhti ja Viuhti kiittävät varastamalla Muumimamman käsilaukun

Suomalainen yhteiskunta on pieni ja eristetty "astia", jossa dynamiikat voidaan saada hallintaan johdonmukaisella paineella: kun ei häiriöitä ole, virtaus voi kiihtyä vähitellen. Tuollainen edellä esitetty vaivihkais-varovainen indoktrinaatiopyrkimys tuntuu nimittäin nyt vain kaukaiselta muistolta ... meno on nykyisellään yltynyt aivan hurjaksi: virta alkaa olla niin voimakas, ettei hengästymättä pysy vauhdissa mukana. Vai mitä olisi sanottava Juha Nurmen "historiakirjasta" Niemi, jossa historia päättyy jostakin syystä vuoteen 1809 ... kuuluisassa "opetelkaa ruotsia, juntit" -puheessaan hän totesi että suomenruotsalaiset kirjailijat ovat opettaneet hänelle kaiken mitä hän tarvitsi voittaakseen Finlandia-palkinnon. Tästä oudosta Suomen ja suomalaisuuden pilkkaamisesta Hurme sai itsenäisyyden juhlavuonna myös Pro Finlandia -mitalin. -- Mistä tämä itsensäruoskiminen johtuu? Ehkä toinen kulttuuriteko samalta vuodelta 2017 antaa vihjeen, taas lastenkulttuurista: Mauri Kunnaksen "Koiramäen Suomen historiassa", jossa siinäkin "hyvä historia" jostakin syystä päättyy vuoteen 1809, alkusivuilla kiitetään rahoituksesta Säätiöitä ... sitä ruokkivaa kättä ...

Säätiöissä ei kyse mistään asimovilais-kosmisesta salaliitosta: näiden kulttuuritoimijoiden säädekirjoissa on hyvin selvästi kerrottu tavoitteeksi ruotsin kielen edistäminen Suomessa; kuulemma jos tämä tulee mahdottomaksi, rahat on siirrettävä Ruotsiin. Näihin säätiöihin on kerrytetty testamenttilahjoituksia vuosikymmenien ajan, ja niissä on rahaa kai enemmän kuin Nobel-säätiöllä. No, kukin tehköön rahoillaan mitä tykkää -- mutta miksi näillä "yleishyödyllisillä" toimijoilla on veroprosentti tasan nolla? -- Kun vielä muuta julkista rahaa jaetaan omia reittejään (esimerkiksi Folktinget), ei olekaan ihme, että vuosikymmenien (vuosisatojen) mittaan johdonmukainen paine on saanut virtauksen käynnistymään

Tarkemmin katsoen voidaan todeta, että dynamiikan kuori, ne rahoitusta ohjaavat rakenteet, on vuosikymmenien mittaan kehittynyt kolmijakoiseksi: on erikseen ajatuspajat (esimerkiksi Magma), Ruotsalainen kansanpuolue RKP, ja se täsmäsuunnattu Säätiöiden kulttuurirahoitus. Siis ne ajatuspajat (aivot) ohjaavat RKP:tä (rautanyrkki) kulttuurin nimissä (silkkihansikas). Tämä on siis kokonaishallinnan mahdollistava vallan rakenne mielen subjektiivisessa duaalimaailmassa; järjen objektiivisessa reaalimaailmassahan sama ajatus kiteytyy Montesquieun kolmijako-opissa, jonka mukaan on erikseen lainsäädäntävalta, toimeenpanovalta ja tuomiovalta. Mutta näidenkään keskinäinen riippumattomuus ei toteudu Suomessa kun piirit ovat pienet: kun RKP on ollut jatkuvasti hallituksessa, eri ministeriöissä, yhden asian politiikallaan he ovat päässeet sen oman asiansa avainpaikoille yhteiskunnassa. Ja kun tuomioistuimissakin virkanimitykset näyttävät olevan poliittisia, täsmäiskut ovat mahdollisia. -- Miksi tätä ei muka huomata? Niin, miten on saatu hallintaan myös se "neljäs valtiomahti", media? Kun vain Yleisradio on virallisesti poliittisessa ohjauksessa? 

Lieneekö ajatuspajojen kehitystyötä vai pelkkää salaliittoteoriaa, mutta median ohjaus on onnistuttu toteuttamaan nerokkaalla orwellimaisen ajatuksen jatkokehitelmällä: sen sijaan että käytössä olisi keskitetty "Ajatusministeriö", hallinta onkin hajauttamalla saatu painetuksi näkymättömiin. Tämä itsesäätelyn kestoprojekti on edennyt jo alatasolle saakka: median itsesensuurista, välitasolla, yksilötason "avustettuun itsesensuuriin" saakka. Melko pitkällä ollaan jo, onhan Suomi kuulemma sananvapauden ja korruptoitumattomuuden mallimaa: kun mitään ulkoisia kieltoja ei ole, eikä pakkokoneistoa tarvita. Eikä RKP:nkään tarvitse olla enää hallituksessa, kaikki etenee jo itsestään. Ajatusrikollisuuden torjunta on saatu alitajuiseksi, kun jokainen oivaltaa, että enhän minä näin saa ajatella, en halua olla ugrimölli. Projekti etenee edelleen: sisäistetyn ajatuspoliisin jälkeen tarvitaan tunnepoliisi -- täytyy olla iloinen, kavahtaa synkkiä tuntemuksia. Kun avainsanoiksi on saatu sivistys ja kulttuuri, Säätiöillä on kaikki systeemisen ohjauksen työkalut hallinnassaan; kun ego-voidellut, sivistyneiden kulttuuri-ihmisten hyväksyntää koirina läähättävät median edustajat eivät halua puuttua asioihin jotka aiheuttavat ikävää murinaa ja haukkumista, vallan vahtikoirasta on tullut sylikoira -- ja Suomesta on tullut hymyilevän konformismin mallimaa, josta tyystin puuttuu dialektinen vastapaine

 

Aikoinaan, yli kymmenen vuotta sitten, osallistuin aktiivisesti verkon pakkoruotsikeskusteluun. Tämä oli aikaa ennen vihapuhe-käsitettä; "Kuulapää" jaksoi perustella näkemyksiään asiallisesti, käyttäen tähän paljonkin omaa aikaansa. Vain seuraavana päivänä todetakseen, että koko keskustelu oli anonyymien sensorien toimesta pyyhkiytynyt bittitaivaaseen ... seesteinen aamun auvo nousuveden käytyä, jäljellä ei merkkiäkään ... taaskaan onnellisessa maailmassa ei näyttänyt olevan lainkaan riitoja! -- Puhe alkoi koventua, muuttuen vihaksi, yritykset kytkeytyä verkon sosiaaliseen kenttään tulivat ärhäkämmiksi, jotta ehtisi saada aikaan jonkin vaikutuksen ennen sitä vääjäämätöntä nousuvettä. -- Itse hieman ihmettelin, omassa kuplassani, Oxenstjernaa mukaillen: miten vähällä järjellä verkkomaailmaa hallitaankaan. Selvästikään vilpitöntä relevanttia totuutta ei haluta kuulla, typerin voi luvan kanssa kerralla pyyhkäistä pois viisaimmatkin ajatukset! -- Ja Einsteinia mukaillen: ongelmia ei voida ratkaista samalla tasolla kuin millä ne on luotu. Niinpä vetäydyin taistelukentältä, tarkoituksenani vielä palata ... jahka olisin hankkinut lisää ymmärrystä tästä oudosta systeemistä. -- No sittemmin, tultuani tietoiseksi virtauksista, totesin, että epästabiilien dynamiikkojen vastustaminen alatasolla on toivotonta, juoksuhaudoissa, annetuilla aseilla ... ja kun vielä rintama hajoaa ...

Kuinka voi olla niin, että selkeästi valheelliset ajatukset voivat vallata sinänsä varmasti vilpittömän "sivistyneen" mielen? Kun on käytettävissä riittävä määrä aikaa ja johdmukaista voimaa, horisonttikin lähtee liikkeelle. -- George Orwellista on ollut jo puhetta; mutta näyttää siltä, että asioiden ymmärtämiseksi tarvitaan vielä pari hänen avainajatustaan. Orwellilaisen isoveli-yhteiskunnan iskulause kuului: joka hallitsee menneisyyttä, hallitsee tulevaisuutta; joka hallitsee nykyisyyttä, hallitsee menneisyyttä. Kulttuurisen identiteetin tarinat kiinnittävät subjektiivisen todellisuuden totuudet; nämä määrittelevät ne vapausasteet, joita pitkin ajan virran uoma kulkee menneisyydestä tulevaan, massan hitauden voimalla. Miten valheen virta voidaan käynnistää, siitä seuraavassa. Tämän lisäksi jo käynnistyneitä dynamiikkoja pitää kyetä hallitsemaan; kuinka orwellilaisella käsitemanipulaatiolla mielen maailman attraktoreiden muodostumista voidaan tämän jälkeen ohjata, siitäkin hetken kuluttua lisää (ajatuksena on sama ajatusten sekoittaminen kuin Synnissä 5). -- Ja työkaluna tässä kaikessa on orwellilainen kaksoisajattelu (doublespeak): jos vallitseva tila halutaan säilyttää, on kontrolloidun järjettömyyden oltava vallitseva sielullinen tila, jossa kaksikielisyys on rikkaus yhteiskunnalle.

Tiivistetysti: se suo jolla ajatukset voidaan sekoittaa, ja sameat vedet saada liikkeeseen, on erityisesti anakronismin hetteikkö. Tällöin kaikki väitteet ovat sinänsä lause lauseelta tosia, niin että niitä voidaan kyllä perustella, mutta ne on irrotettu ajallisesta ympäristöstään. -- Hyvä esimerkki on se, kuinka J.V. Snellmania hänen 200-vuotisjuhlavuonnaan 2006 juhlittiin (niin,  juuri tuolloin osallistuin aktiivisesti kielikeskusteluun ... jotakin jäi sanomatta ... sanon sen nyt). -- Tämä kansallinen herättäjä oli "hegeliläinen darwinisti": hän häki, että kansallishenki Suomessa on suomenkielinen, se on vahvempi, ja tämän pitää antaa näkyä ja kukoistaa. Niinpä hän oli fennomaani; hänen satavuotispäivänsä kunniaksi 1906 perustettiin esimerkiksi Suomalaisuuden liitto. Siksipä onkin erityisen kiinnostavaa, kuinka hänen ajatuksensa nyt on käännetty päälaelleen: nykyisessä heikompien puolustamisen hengessä sanottiin että tänään hän puolustaisi ruotsin kieltä. -- Ja kun hänen sanojansa se puu kaatuu joka juurensa unohtaa käytettiin perustelemaan ruotsin kielen nykyistä asemaa, kannattaa muistaa, että hän puhui 1800-luvulla, tuolloiselle ruotsalaistuneelle suomalaiselle eliitille! -- Snellmanin nimittäminen "suomenruotsalaiseksi" on myös anakronistista: koko käsite keksittiin poliittiseen käyttötarkoitukseensa vasta hänen kuolemansa jälkeen. 

Avainroolissa ovat taas ne asiantuntijat -- esimerkiksi historian tulkintoja on portinvartijaksi Helsingin yliopiston arvovallalla päässyt ohjailemaan professori Henrik Meinander. Hänelle "suomalaisuus" on pelkkä muiden kirjoittama tarina. -- No, kulttuurinen identiteettihän on aina pelkkä tarina ... mutta muissa kulttuureissa se on sentään saatu kirjoittaa ylpeänä ja itse. Kun taas suomalaisten orwellilaisessa menneisyydessä kaikkien nimetkin ovat ruotsinkielisiä (kirkonkirjoissa) ... ja tästä vyörytetään: joku väittää että suomalaisen tarinan kertojat Lönnrot ja Lönnbohm (Leino) nimensä vuoksi olisivat olleet ruotsinkielisiä. -- Ei taida proffa liian järjen aiheuttamassa sokeudessaan ymmärtää vitalismia ja tarinoiden luonnetta? Koko "kansallinen henki" on määriteltävissä ainoastaan mentaalivitalistisesti, ilman jäykkää määritelmää. Kun ohjelma "Suomi on ruotsalainen" ylpeili sillä että lait ovat tulleet Ruotsista, koko kulttuurisen syvävirtauksen luonne on jäänyt ymmärtämättä: kuinka elämää on vain se duaalinen joka onnistuu puristautumaan rajoitteiden läpi, laeista huolimatta. -- Nyt meillä on tuossa taas uusi antisankaritarina, jolle voidaan yhdessä naureskella, ja jolle herrat voi vain puistella päätään, mitään hahatuksesta tajuamatta: ainutlaatuisuudessaan olemassaoleva suomalaisuus vain vahvistuu kun taas meitä potkitaan.

Ruotsinkieliset ovat, todellakin, kehittäneen suomen kielenkin -- mutta vain suomen uuskielen; Orwellin "1984"-romaanin mukaanhan uuskieli on yritys sellaiseksi kieleksi, jonka sanasto pienenee joka vuosi ... ettei voisi sortua niihin ajatusrikoksiin. -- Kun Kielirauhakomitea vuonna 1945, äärimmäisen hädän hetkellä, talvisodan hengessä uudelleen halusi eheyttää kansan, se kielsi siihen saakka käytetyn erottelun "suomalaisiin" (etnisesti suomenkielisiin) ja "ruotsalaisiin" (ruotsinkielisiin); siitä asti suomalaisia ovat olleet kaikki Suomen kansalaiset. Tämä on johtanut melkoiseen käsitesekaannukseen: esimerkiksi taannoinen presidenttiehdokas Henrik Lax pystyi toteamaan, että ruotsin kieli kuuluu jokaisen suomalaisen identiteettiin, ilman ruotsin kieltä ei suomalainen voi olla eheä. Niin, onhan kahdeskymmenesosa suomalaisesta/suomalaisista ruotsinkielistä! -- Ruotsinkieliset eivät muuten koskaan ole luopuneet toimivasta jaottelustaan: "finne" on suomenkielinen, kun taas "finländare" on suomenmaalainen; heillä merkityksiä synnyttävä, maailmaa jäsentävä dialektiikkapumppu edelleen toimii. -- "Suomalaisuutta" määritellyt Alexander Stubbin työryhmän "maabrändi" olikin sitten jonkinlainen monikulttuurinen mitäänsanomaton sekoitebrandy, pienin yhteinen nimittäjä, kun se olisi voinut olla ainutlaatuisen vivahteikas "Tolkien-konjakki", korostamalla erikoisuuksia kuten suomen kieltä ja Kalevalaa -- tai vaikkapa suomalaisten rehellisyyttä, vilpittömyyden luuseriutta, sitä uudempien aikojen Kullervon tarinaa. -- Kaikki "uuskäsitteiden" lanseeraukset eivät ole olleet yhtä onnistuneita; esimerkiksi sana "suvaitseminen" on säilyttänyt "sietämisen" vivahteen -- ja muutenkin selkeä suomen kieli kavahtaa smalltalkin höttöistä haamumaailmaa, jossa kaikki on tulkintaa. Jossa esimerkiksi sanasta "rasisti" on tullut maaginen leimakirves.

Nyt tähän vielä se salaliittoteoria. -- Mitähän maata "Suomen kansallisrunoilja" mahtoi tarkoittaa Ruotsin ja Venäjän välisestä sodasta kertoessaan kun hän Maamme-laulussa, Suomen kansallislaulussa, käytti pelkästään termiä "fosterland" ... jota symboloi "guldmoln i det blå"? -- Tutkimusten mukaan suomenruotsalaisten "ensisijainen kotimaa" on Suomi ... mutta suomenkielisillä ei ole vaihtoehtoa. Kuin Suomi olisi edelleen pelkkä puskuri itää vastaan? Kun yli viidesosa kauppatieteen korkeakoulutetuista on ruotsinkielisiä, olemme siirtymässä tytäryhtiötalouteen: kun aikanaan "kansallistalkoilla" haluttiin pelastaa "suomenkielinen raha", hiukan myöhemmin raha oli Ruotsissa. Nyt kun Nordea kuitenkin siirtyy Suomeen, liian isona, pelkään että täällä joudutaan maksamaan ruotsalainen asuntokupla. -- Ja kuka hyötyy tästä tolkuttomasta maahanmuutosta, kuka on päässyt katveeseen? -- Niin, epäluulo lisääntyy kaikkia päätöksiä kohtaan: miksi Nylands Brigad keskittyy rannikkojääkärikoutukseen, eivät kai venäläiset mereltä hyökkää? Ettei vain tarkoituksena kriisin tullen ole vain miehittää Ahvenanmaa, Tukholman suojaksi (näinkin olen kuullut puhuttavan)? -- Voisiko joku hälventää vilpittömän pelkoni siitä, että Suomen puolustaminen on vain "toissijainen tavoite", ja suomen kielelle ei suurissa suunnitelmissa löydy puolustajaa ollenkaan?

 

Olemme aivopesussa, yhä kiihtyvässä linkouksessa, joka vaikeuttaa asioiden selkeää näkemistä. Esimerkiksi kun nykyisin ihastellaan suomenkielisten lasten kielikylvetystä ruotsin kieleen ... kuinka ne kielikiihkoilijat silloin 1800-luvulla eivät ymmärtäneet kuinka suuri onni oli päästä ruotsinkieliseen kouluun? Vai olivatko he viisaampia? Onko tässä kyseessä jokin anakrooninen mielen tauti, kun perustotuuksiakaan ei enää hahmoteta? Miksi emme saa olla rauhassa, miksi jokainen ei saa tulla kielellään autuaaksi? Jos kyse olisi pelkästään "kielellisistä oikeuksista", nehän voisi toteuttaa vaikkapa modernilla tietotekniikalla ilman tarvetta "yleispalveluvelvoitteeseen". -- Ehkä syy on vitaalinen: valheen virtausta on pidettävä yllä, mielet hämmennyksissä, muutoinhan ruvettaisiin ihmettelemään miksi toimitaan omaa etua vastaan ... kun sille jo ulkomaillakin nauretaan. Ruotsinkielinen vaalitenttikin on kummallinen nöyryysharjoitus: asian esittäminen on sivuseikka, kunhan osoitetaan kuuliaisuus. -- Niin, 5/6 enemmistö riittäisi perustuslainkin muuttamiseen heti, ja 2/3 enemmistö hieman hitaammalla aikataululla -- jonka jälkeen Suomi olisi virallisesti yksikielinen;  tasa-arvo taattaisiin opettamalla kaikille suomen kieli, Ruotsin mallia peilaten. -- Mutta jos näin ei toimita, tauti kroonistuu; kun virtaus on jatkunut riittävän kauan, ilmenemisen uomat jäykistyvät rakenteiksi ... mielen maailmassa muodostuu käsitteitä, joilla -- yllätys yllätys -- onkin jo valmiit nimet. 

 

Miksi puutun tähän asiaan -- olenko kateellinen, onko toisten onni jotenkin minulta pois? -- Kyllä, kaikki se on otettu juuri minulta. Kun koko suomen suku on tuhannen vuoden (epi)geneettisessä ja memeettisessä evoluutiossa koulittu herralle kelpaavaksi, nöyräksi, työ- ja sotakuntoiseksi, suorittamisen pakkoon, ja sinnittelyn kulttuuriin ei ole mahtunut yltäkylläisyys tai ehdoitta osoitetun rakkauden kokemus. Vaikka repäisisimme itsemme nyt vapaiksi, virtauksen jatkuvuudella synti silti periytyisi kolmanteen tai neljänteen polveen ... eikä edes yritystä enää ole, edes suuntaa ei hahmoteta. Kaksijakoisuuden ylikierroksille pakotettu pumppu on jo särkenyt suomalaisen yhteiskuntarakenteen "ylpeiden yksinäänselviäjien atomeiksi", yhteisöllisen luottamuspääoman ehtyessä jokainen on omillaan -- tämä "hajoita ja hallitse" koskee myös sukuja ja perheitä. -- Esimerkiksi serkkuni, Rovaniemeltä kotoisin, näyttää olleen Oulussa RKP:n kunnallisvaaliehdokkaana; hän on laittanut lapsensakin siellä ruotsinkieliseen kouluun. Että pärjäisivät elämässä varmemmin. Ja hänen sisarensa se vasta onkin todella menestynyt, päässyt ihan paronillisiin naimisiin, jolloin lapsen kanssa puhutaan vain ruotsia ja englantia. -- Niin, ne kärjistettyjen dikotomioiden aiheuttamat uudet raja-aidat käytännössä: jos joskus taas nämä serkkuni tapaan, en tiedä mitä sanoa ... parempi että en sano mitään ... voisin vaikka räjähtää ... välttelen kohtaamista.

Yhteiskuntarakenteen rikkouduttua massaa on helpompi ohjata -- granuloinnin lisäksi onkin hoidettu myös siivilöinti: on käynnistetty uudenlainen säätykierto betonoiduissa uomissa. -- Muistan kuinka aikanaan eräs työkaverini sai odottamattoman puhelinsoiton: hän toimi vetäjänä kunnianhimoisessa kuorohankkeessa, ja eräs Säätiö oli nyt kiinnostunut asiasta. Heille oli kuulemma myönnetty suurehko stipendi, vaikka eivät mitään tällaista olleet hakeneetkaan! Asiassa oli vain yksi mutta: tämä Säätiö voi tukea vain ruotsinkielistä kulttuuria ... mutta ei se mitään, kaksikielisyyteen "riittää kun käännätte yhdistyksen säännöt ruotsiksi"! Tavoite ei jää epäselväksi: kaikki parempi kulttuuri Suomessa on ruotsinkielistä. -- Ja toiseen suuntaan kierto on myös järjestetty: kuin ilkkuen, ainoa valtionhallinnon ala joka on yksikielisesti suomenkielinen, on vankeinhoito. Ja ainoa "suomalaistyypillinen" pätemisen ala mihin ruotsalaisuutta ei tungeta on kai eukonkanto. -- Tiedemiestenkin mukaan kaksijakoisuus on tosiasia: Erik Allardtin mukaan suomalaiselle yhteiskunnalle on ominaista korostunut kuilu valtaapitävien menestyjien ja niin sanotun tavallisen kansan välissä. On kuin meille olisi tietoisesti rakennettu kaksi vaihtoehtoa samaistumiseen: joko se aina nauravien ihmisten Strömsö, ja sitten se luuserien Hylkysyrjä, ja sinulle on tehty selväksi kumpi kannattaa valita ... jos haluat olla onnnellinen. -- No, filosofit osaavat sanoa kaiken tämän paremmin.

Vaikka olisi niin helppoa harpata voittajien vankkureille, impivaaralainen vaisto jarruttaa. Onko epäluulo palautettavissa nuijasodan petokseen tai isonvihan yksinjäämisen kokemukseen, vai pelkkään jääräpäiseen typerään sisuun? Vai onko sittenkin valhe liian läpinäkyvä? Enimmäkseen ristiriitainen todistusaineisto on vuosisatojen kuluessa hävitetty, niin että esimerkiksi suomenkieliset tuohikirjeet ja kalevalainen runous säilyi vain Venäjän puolella, ja vain epäilys on jäänyt ... kun esimerkiksi tutkija Markku T. Hyyppä totesi, että onnellisuuden ja pitkän iän salaisuus on pelkästään "kulttuuri ja kulttuurin sisältämä sosiaalinen pääoma", yksi pienenpieni absurdi ylilyönti riittää muuttamaan koko tutkimuksen luonteeltaan propagandaksi: kuulemma suomenruotsalaiset, eläessään pidempään ja nautiessaan siis pidempään eläkettä, säästävät miljardeja yhteiskunnalle! -- Pienet valheet rikkovat eheäksi mietityn panssarin. Kun ruotsinkielisten menestyksekkyyden todisteena -- ja näin osaltaan oikeuttamassa heidän saamiaan suurempia resursseja -- esitetään heidän parempaa menestystään ylioppilaskirjoituksissa -- samalla unohdetaan mainita, että vain ruotsinkielisille tarkoitetussa suomen kielen kokeessa ei ole käytössä Gaussin tasoitusta. Mutta mitä enemmän tietoa kertyy, sitä vaikeampaa on kulttuurirasismin perusteleminen: Pisa-mittaukset näyttävät osoittavan, että suomenkieliset ovatkin älykkäämpiä -- ja kaikkein huonoimmin testeissä menestyvät -- meille esitetystä propagandasta huolimatta -- ne kaksikieliset! 

Silti vuosisatainen ajattelun perusrakenteisiin kytkeytynyt rasismin virta ei sekään ole enää tiedolla pysäytettävissä. Nimittäin jo Linné, pakkomielteinen kategorisoija, ennen teoretisoituneita rotuoppeja, piti suomalaisia huonompina; ja sittemmin germaaninen herrakansaoppi "puhtaasta pohjoisesta rodusta" edellytti dialektisen vertailukohdan. Niinpä mahtoi olla melkoinen isku, kun germaanisen tieteen huippusaavutus, Uppsalan rotuinstituutti, natsienkin eugeniikan esikuva, jouduttiin sotien jälkeen häivyttämään historian hämärään, ilman kunnollista pesänselvitystä. Turha kuitenkaan luulla, että pinnallinen menneisyyden peittäminen olisi riittänyt hävittämään rotuajattelun pohjavirtaa ... ja on pelkästään esimerkki elämän monimuotoisuudesta, että kun yleensä vallan virta pyrkii muuttumaan rahan virraksi, tämäkin kausaliteetti voi sairaassa systeemissä kääntyä toiseen suuntaan pelkkää vallannäyttämisen haluaan. -- Ollessani 1990-luvun alussa jatko-opiskelemassa Norjassa, ihmettelin, kuinka sikäläinen professori olikin niin tietäväinen: kuulemma suomen kieli oli sukua turkin kielelle. Vasta myöhemmin oivalsin, että kaikki tämä "tietäminen" oli pelkkää heijastumaa freudenthalilaisesta tshuuditeoriasta! Sittemmin en ollut ollenkaan ihmeissäni siitä, kuinka julmasti nämä vauhtisokeuden huumaamat pienisieluiset norjalaiset pilkkasivat suomalaisia Lahden doping-katastrofin jälkeen -- pelottavaa oli vain havaita se hampaiden kiristely hymyn takana, täydellistynyt synkkä kolmikko käytännössä: systeeminen macchiavellismi, kuinka itselle kaikki keinot ovat sallittuja; systeeminen narsismi, rajaton ihailun kaipuu; ja systeeminen psykopatia, kuinka paljon nautintoa toisen kärsimys voikaan tuottaa. -- Tai ehkä kauheinta on nöyristelijöiden pakonomainen ihailu: kuinka Norjan menestys johtuu pelkästään sikäläisten "urheilullisesta luonteesta".

Käytännön ymmärrys sanoo että psykopaatteja kannattaa välttää, ne vievät itsetunnon -- mutta minkäs teet jos taustalla on systeemisesti läheisriippuva luonne, ja pohjaton hyväkytyksi tulemisen jano. Aina ei ole ollut näin -- ylpeän kalevalaisen kansan teki orjakansaksi monen sadan vuoden paine, joka johti orjailuun vuoron perään Ruotsin, Venäjän, Saksan ja Brysselin suuntaan, jopa sykleittäin: on aina yhtä absurdia seurata nöyryysharjoitusta, kun kaikki asiakysymykset saavat väistyä ruotsinkielisessä presidentinvaalitentissä. -- Ja on turha edes haaveilla paremmasta -- kaiken taustalla on nimittäin tuhatvuotinen orjuuden teoria, oppi siitä, kuinka omanarvontunto kokonaiselta kansalta hävitetään mieli kerrallaan, kuten Willie Lynch opettaa. Upea esimerkki "soveltavasta rasismiteoriasta" on suomenkielisen väestön puhdistus Ruotsin Länsi-Pohjasta yhden sukupolven aikana: nerokas särö kulttuuriseen yhtenäisyyteen saatiin orwellimaisen uuskieli-innovaation avulla. Keksimällä historiaton ja kirjallisuudeton "meänkieli" perinteisen peräpohjolan murteen sijalle, saatiin kulttuurinen yhteys ja ylpeys katoamaan (sama saatiin Norjassa aikaan keksimällä "kveeninkieli"). Samalla voitiin ikiaikaisen historian Ruotsissa omaava suomen kieli määritellä siirtolaiskieleksi, serbokroaatin kanssa samaan asemaan! Ruotsalaisuuden kulttuuriseen alitajuntaan on vain jäänyt uusi selvittämätön takku ... tämä tuli mieleeni kun ajauduin absurdiin väittelyyn näillä palstoilla sen  kaiken-kulttuurin-tuntijan Petran kanssa "poikkinainnin" olemuksesta. -- Toinen esimerkki jo lapsille opetettavan "hymyilevän kulttuurirasismin" ytimiin asti asettuneesta luontevuudesta on se ruotsalainen lastenkirja, joka kuvaa sympaattista yhteiseloa "kansojenkodissa", ja jossa on myös sympaattinen alkoholisti ... oman lokeronsa löytänyt ... nimeltään Heikki

Onko "rasismista" puhuminen tässä yhteydessä liioiteltua? -- Ensinnäkin Mannerheim, omien sanojensa mukaan "finne", totesi, että kaikki mahdollinen "sivistysvelka" länteen on sodilla kuitattu, mitään hymistelyvelvoitetta ei voi olla, asioista voidaan puhua niiden oikeilla nimillä. Ja nämä oikeat nimet -- ne ovat vain nimilappuja ajatusavaruuden dynaamisille attraktoreille. Kun nyt ajattelu on johtanut rasistisluonteiseen "åpartheidiin" esimerkiksi kouluissa, huonosti peitettyyn inhoon, täytyy vain todeta, että niin on jos siltä näyttää. -- Niin, ja toisten ajattelun analyysissa -- siis onko kyseessä "todellinen rasismi" vai ei -- voi edelleen käyttää subjektiivista vitaaliteoriaa: mielen sisällöt heijastuvat käyttäytymisessä, ja jokaisella on omat "takkunsa". Esimerkiksi ruotsalaisten suhde suomenruotsalaisiin, ja erityisesti heidän tyyliinsä puhua ruotsia, on kompleksinen: se muistuttaa heitä siirtomaahistoriastaan, siitä, kuinka "rantakreoli" on etelärannikolla syntynyt suomalaisten ruvettua tankkaamaan siirtomaaisännän kieltä. Ja nyt tämä kätketty mielen takku aiheuttaa torjunnan: Ruotsi-demokraattejakaan natsitaustoineen ei voi päästää systeemiseen tietoisuuteen, heidän kanssaan ei voi edes keskustella. Tämä pimeä kohta omassatunnossa johtaa sitten siihen hysteeriseen sokeuteenkulttuuriseen itsetuhoisuuteen nykyisen vieraskulttuuri-invaasion edessä. -- Voi voi, kaikilla Euroopan kansoilla taitaisi olla tarvetta kulttuuriseen psykoanalyysiin -- mutta eniten kuitenkin Suomella, jossa peräänkuulutetaan "nollatoleranssia rasismille" samalla kun itseinhon nimissä annetaan kaivaa vaikka kulta povesta, arvokkaimpansa, jos vain joku sen huolii ... 

 

7.  Pucybut! Szybko!

Kulttuurit (valtiot) ovat ekolokerorooleiltaan kuin lapset entisaikaisessa apukoululuokassa -- edustaen hämmästyttävän pysyviä dynaamisia attraktorejaan. Luokan huono henki heijastuu heikompien kiusaamisena. -- Saksa ja Venäjä ovat tämän "Eurooppa-koulun" pahikset; herraskaisen Saksan ollessa synnynnäinen jenginjohtaja, pelkästään häikäilemätön, Venäjä on ruhjova kiusaaja ja paatunut valehtelija; Suomi, mutta myös Puola, on joutunut istumaan näiden väliin, ja siinä pitää pärjätä (Suomen vieressä on myös se traumatisoitunut Ruotsi ja narsistinen Norja). Suomen "selviämisstrategia" on ollut opettajan suuntaan mallioppilaan rooli, ja muiden suuntaan itkunsekainen sisu, koiran nöyryys, luonteeton hymyily ja mielistely (se lähtee mukaan jopa suuruuskuvitelmissaan yhä elävän Ranskan tappeluihin, sen ikuisiin siirtomaasotiin); kerran se tosin pääsi jopa Saksan kaveriksi uskaltauduttuaan kunnon tappeluun. Sen sijaan Puolaa luonnehtii pelkkä asosiaalisuus ja loputon kapina; kuin esimerkkinä tyhmänylpeydestään Puola hankkiutuu aina vaikeuksiin ... eikä kukaan puolusta, ei edes opettaja (siis EU): siitähän tulee siivooja Englannille, pelkkä kengänkiillottaja ("Polsu Polish")! -- Siinä mielessä onkin kiinnostavaa, että muiden Euroopan maiden ajautuessa mielisairaalaan tai itsetuhoon, Puola taitaa olla ainoa josta opettajakin voi jatkossa olla ylpeä: se muistaa saamansa koulusivistyksen, länsimaisen kulttuurin. -- Miksi uskallan näin arvata?

Puola on siis toinen eurooppalainen luuserivaltio, joka on aina ollut toisten pompoteltavana -- mutta sen synty on erilainen: se oli joskus suurvalta. Sittemmin 1700-luvulla Puola jaettiin kolmeen kertaan naapureidensa kesken ja näytti lakkaavan olemasta. Niin kuin Suomikin, se sai Napoleonin sotien jälkeen kuitenkin autonomian -- mutta ikuisena kapinoitsijana se vuoden 1830 kapinan jälkeen se menetti parlamenttinsa, ja vuoden 1864 kapinan jälkeen se liitettiin suoraan Venäjän alaisuuteen. Ensimmäisessä maailmansodassa Keskusvallat miehittivät sen, Saksan romahdettua se melkein kuin vahingossa pääsi itsenäistymään. Jotakin ärsyttävää puolalaisissa täytyy olla, koska toinen maailmansota alkoi molempien, verivihollisten Saksan ja Neuvostoliiton, hyökätessä yhdessä Puolaan. Saksalaiset halusivat häpäistä Puolaa perustamalla sinne pahimmat keskitysleirit, ja neuvostoliittolaiset puolellaan tappoivat Puolan älymystön Katynissa vuonna 1940 (kiire oli, koska tilaa tarvittiin suomalaisille ... kehtasivatkin tsuhnat uhmata Stalinia!). -- Puola kärsi sodassa eniten, yli 12 prosenttia väestöstä menehtyi. Sodan loppuvaiheessa Neuvostoliitto vielä viivästytti hyökkäystään että saksalaiset ehtivät murskata Varsovan kansannousun ... mutta puolalaisetpa eivät silti menettäneet ylpeyttään ... samanlaisia riesoja ovat ikuisesti: Gdanskin lakot sittemmin käynnistivät koko Neuvostoliiton hajoamisen!

Kuten Jeltsin lopulta tunnusti 1990-luvulla: puolalaiset olivat oikeassa, venäläiset valehtelivat koko ajan Katynin tapahtumista. -- Kun puolalaiset sitten halusivat muistaa tapahtuman 70-vuotispäivää korkealla profiililla, koko korkein valtiojohto pakkautui samaan lentokoneeseen -- ja kaikki menehtyivät Smolenskin lentoturmassa, mukaanlukien Puolan presidentti Lech Kaczynski. Venäläiset hoitivat onnettomuustutkinnan "nopeasti", ja puolalaiset myös oman tutkintansa "nopeasti": syynä sumu, lentäjien vika. Onnettomuus oli kuitenkin altis salaliittoteoretisoinneille, semminkin kun kansallismielisen Kaczynskin kilpailijalla pääministeri Donald Tuskilla osoittautui olevan suurempia suunnitelmia ... kaikki toistuu: tulee mieleen se Molotov-Ribbentrop -sopimus vuodelta 1939, pelkkä salaliittoteoria sekin (kunnes Jeltsin senkin tunnusti) ... sopimus, jossa Saksa (nyt EU) ja Neuvostoliitto (nyt Venäjä) edellisen kerran juonivat puolalaisten päiden yläpuolella. -- Kun itse tuoreeltaan lähetin silloiselle EU-edustajallemme Timo Soinille sähköpostia ja ehdotin, että EU vaatisi päästä mukaan Smolensk-tutkimuksiin, en koskaan saanut vastausta ... EU ei halunnut edes laskea omien kansalaistensa luodinreikiä. -- Niin, oletko koskaan katsonut niitä "vaihtoehtoisia faktoja"? Jäljelle on nimittäin tässäkin jäänyt perusteltu epäilys, emergoituen alhaalta ... puolalaiset eivät luota enää kehenkään ... ja hiljaisuuden ääni se kasvaa kuin syöpä ... 

Miksi Trump valitsi juuri Puolan Euroopan-matkansa keskeiseksi kohteeksi? -- Tätäkään suomalainen "demokraattilehdistö" ei ole pohtinut (muuten kuin triviaalilällätyksen tutulla tasolla). Uskon kuitenkin että -- kaikesta Trumpin mollaamisesta huolimatta -- tämä taisi kaikkinaisessa tuulen haistelussaan olla poliittisena eleenä aivan nerokas siirto: sillä Yhdysvallat ansaitsi suuren määrän uskollisia, kiitollisia, "hyväksyntädeprivaatiossaan" nälkiintyneitä ystäviä. -- Ja toinen pohdinnan aihe niille "tutkiville journalisteille": miksi uskonto korostui niin paljon Trumpin puheessa? -- Kyseessä ei ole hyökkäys Venäjää vastaan, eikä edes islamia vastaan, vaan todellista vihollista, mädätystä eli subversiota, vaivihkaista yhteiskunnallisen virran heikkenemistä ja kääntymistä vastaan. Mädätys etenee tuhoamalla perheen (koti), moraalin (uskonto) ja isänmaan (kansallistunne); Puolassa kaiken perustana oleva katolisuus on yhä vahvaa, ehkäpä muut Euroopan maat katsotaan jo menetetyiksi. Puolalaiset ovat kokeneet niin paljon kulttuurista siedätyshoitoa, että he haluavat seisoa omilla jaloillaan eikä luottaa vieraan apuun; ei tarvitse kysyä valitsevatko he kansallisuusajattelun vai globalisaation, taitaisivat jopa valita "plexitin" mieluimmin (saamastaan huikeasta tukiais-pehmityksen määrästä huolimatta).

Tähänkin puolalaiseen (anti)sankaritarinaan, hurskaaseen kurjuuteen, on ajan myötä tullut takkuja. -- Nykyisin Puola on Euroopan "juutalaispuhtaimpia" maita. Ei keskitysleirejä vahingossa Puolaan sijoitettu; siellä niitä ei tarvinnut vartioida niin tarkasti, koska puolalaiset ovat vielä juutalaisvihamielisempiä kuin saksalaiset konsanaan, siellä kukaan ei ilmiantajien pelossa olisi ruvennut piilottelemaan karkureita. -- Niin, se vankiloissa tavattava solidaarisuus vankien kesken on kuulemma pelkkää legendaa, tosiasioiden romantisointia: häviäjien joukossakin on hierarkiansa, kiusaaminen eri muodoissaan on yleistä ... on eheyttävää nauraa yhdessä vielä itseäkin surkeammille. Puolan saama "monikulttuurirokotus" on ollut liiankin tehokas, ksenofobia jyllää ... ja ehkä puolalaisten kulttuurinen alitajunta haluaa painaa asioita tiedostamattomaan. -- Kuitenkin he joutuvat kohtaamaan omat mörkönsä, uhon pitää laimeta, ennen kuin kulttuuri on aikuinen. -- Vähän niin kuin Suomessakin ... jossa Kekkosen vähittäinen eheytystyö jäi aikanaan kesken. 

 

Meikäläinen ugrimölli tuntee sielun sukulaisuutta puolalaisiin siellä "kulttuurien luuserifinaalissa": se "Andrzej" on myös inhimillinen, persoona, näköjään aivan yhtä kompleksinen kuin Anterokin. Kiinnostava tuttavuus kerrassaan! -- Epätäydellisyyttä, elämänvoimaa pumppaavaa fraktaalista epätasapainoa, peruseurooppalaisuutta, monikulttuurin kauneutta ... tällainen systeeminen "elämän metsä", Euroopan kulttuuristen elämän puiden diversiteetti, koostuu käkkyräisistä pensaista uljaiden mahtipuiden joukossa ... mutta jokin niille kaikille on yhteistä: vaikka ne koreilevat lehvästöllään, ne ovat täysin riippuvaisia juuristoistaan ja johtosolukostaan. Jokainen korkeakulttuurikin on saatava eläväksi sukupolvi sukupolvelta, alhaalta tunkevan elämännesteen virkistämänä. Kunkin kulttuurin on taaplattava tyylillään, omilla vahvuuksillaan, ylpeänä, kukin vapautensa suunnassa. Mikä tämä suunta on -- no, kasvitkin tietävät mihin suuntaan kasvaa, miten kilvoitella valosta: se suunta on ylöspäin! Niin erilaisia kuin ihmiset ovatkin, suuntautuminen painovoimaa vastaan voidaan toteuttaa hajautetusti ja itseohjautuvasti. -- No mikä on tämä "hajautettu ylöspäin" yhteisössä, ihmisten joukossa; mikä on se Eino Leinon "vuori noustava vapaus"? 

Helposti innostuvan Antero Vipusen (varsinaisen sekopään!) sijaan kannattaa hetkeksi palata Hegeliin, viileään ajattelijaan joka pystyy selittämään kaiken touhotuksen vuosituhansiin ulottuvalla näkemyksellään ... jonka viisauden voisi tiivistää niin että mukava nähdä myönteinen henki kompensoimassa kaikkia aiempia pelottavia mörköjä. -- Nimittäin "kansanhenki" on aina hyvä, sehän suorastaan määrittelee subjektiivis-kulttuurisen moraalin; kaiken kaaoksen keskellä tämä on mielekäs kategorisointi, määritellen maailmanhengeksi summautuvan "alirakenteen" -- ja kertoessaan yksittäisen kansalaisen tasolla ja ymmärrettävästi sen missä on "kulttuurinen ylöspäin", joka vapausaste on avoinna (kuulemma) jumaluuteen asti. Yksityisen ihmisen tasolla tämä kansanhengen ohjaava prinsiippi näyttäytyy kansallishenkenä -- ja on kansallista ylpeyttä herättävää, kerrankin, että meillä oli mitat täyttävä, oikeaan aikaan ja oikeaan tarinaan, osunut täysimittainen kansallisfilosofi J.V. Snellman. -- Mutta jotakin uuttakin on vitaalitieteeseen tullut puolessatoistasadassa vuodessa, nimittäin kvantitatiivisia ajattelun työkaluja: koska merkitys on energiaa, virtauksenkantajalla on "massa", jota on vain äärellinen määrä. Siis ohjaamalla virtaus paremmin "pääuomaan", suuntautumaan kohti maailmanhenkeä, kaikki sivu-uomien virtaukset kuivuvat. Mörköjä siis kyetään "proaktiivisesti" hillitsemään, riippumatta siitä, onko niitä vielä kyetty edes hahmottamaan vai ei. -- Näin myös, esimerkiksi, kaikki nuo yllämainitut synnit voidaan saada anteeksi

Antero Vipusen maailmojenhallinta-ajatusten sekoittama mieli alkaa näin vähitellen seljetä. Vallan virtaus voi tapahtua vain yhdestä suunnasta, vain yhteen suuntaan, joka tasolla; erityisesti yksilön kannattaa tukeutua jopa tiukan hierarkiseen, armeijamaiseen, komento- ja vastuusuhteeseen. Esimerkiksi se rasismi -- tästä on aivan turhaa kantaa angstia, eihän yksilö ole vastuussa systeemitason ilmiöistä. Kun rasismi on systeemin harjoittamaa (yli)valtaa yksilön suuntaan, yksilöön kohdistetut rasismisyytteet ovat kategoriavirheitä. Toisaalta: jos yksilöt ovat rikkoneet yhteisönsä, mitään ei yksilöllä ole tehtävissä, ei ainakaan yhteisön ulkopuolelta. Täytyy vain ottaa muiden virheistä opiksi ja keskittyä säilyttämään oma systeemi eheänä. -- Toinen esimerkki tästä oivalluksesta on demokratia: edustajat ovat vastuussa vain alatason suuntaan, heidän ei pidä ruveta maailmanparantajiksi. Kansallisajattelun, isänmaallisuuden, tulee siis olla, aivan ilman pohdintoja, systeemisesti etuoikeutettu ajattelun malli. -- Konkreettisesti, kuinka sitä valtavirtaa voisi sitten vahvistaa, saada pumput toimimaan jo alatasolta alkaen? -- Ja, niin, kansallisesti ajatellen ... tässä tapauksessa siis nimenomaan Suomessa

 

Suomalaisen yhteiskunnan tilanmäärityksen tarkentamiseksi toteutettiin taas uusi makroskoopin synkronoitu näytteenotto, ne presidentinvaalit. Kaikista puutteistaan huolimatta demokratia mahdollistaa elämän mittaamisen kaiken rakenteen alta: jokainen elämänkokemus, yksittäinen elämäntarina rajoitteiden lävitse, on riippumattoman datan lähteenä yhtä tärkeä, vaikka korkeaulotteisen todellisuuden projektio muutamalle numerolle onkin äärimmäisen krouvi (nykymaailmassa tätä voisi tosiaan kehittää!). Keskeinen ongelma tällaisessa yhteiskunnan tilamittauksessa on äänestäjien sisäinen suodatin: orjasieluiset kansalaiset ovat kasvaneet ajatukseen katsella menestyneitä ja sivistyneitä ylöspäin, ajautuvat konformismiin, eivätkä enää usko omiin silmiinsä, sielun silmiin, omiin holismiantureihinsa.

Niin, aivan kuin ehdokkaatkin olisivat alistuneet rooleihinsa jäykistyneessä poliittisessa ekolokerikossaan, he eivät nyt uhmanneet roolejaan, rikkoneet rajojaan; mittausdata oli näin ollen yllättävän korkealaatuista, kohinatonta. Yksi presidenttikandidaatti toimi ikään kuin "trendinpoistajana", jonka jälkeen olennaisten virtausten hahmottaminen, mikä yleensä data-analyysissä se iso haaste, oli sitten yllättävän helppoa. Tieteellisen tarkasti räätälöity mielipiteettömyys, konsulttien parhaalla osaamisella määritetty mielipiteiden keskiarvo, keräsi Niinistön laariin sen suuren äänimassan, toimien "nollainformaation suodattimena"; yli 60 prosentin kannatus viittaa siihen, ettei yhteenkään äänestäjäkuntaa todella jakavaan, siis tärkeään, kysymykseen otettu kantaa. -- Virkaanastujaispäivänä 1.2.2018 seurasi sitten lopullinen vallan virtaviivaistus: uutistenkin mukaan "liikuttava yksimielisyys" virkaanastujaispuheen hyvyydestä, jossa Niinistö vielä vahvisti sen mitä haluttiin kuulla ... niin, kuulemma suurin ongelma on ilmastonmuutos. Kannatuksen todellisen onttouden osoitti "kansanjuhla" presidenttiparin tullessa vilkuttamaan linnan parvekkeelle: paikalla oli vain kourallinen ihmisiä ... joo, "kun pyrytti". -- Kun formaliteetit on hoidettu, koneisto voi jatkaa nyt ennallaan ... mutta tällaisen muuttumattomuuteen tarrautumisen, konformistisen turvallisuushakuisuuden, poistaminen mittaustuloksista jättikin sitten vaalituloksiin jäljelle pelkkiä batesonilaisia "merkitseviä eroja", jonkinlaisia merkitysatomeita.

Demokratian voima ilmenee aina uudenlaisissa, aiemmin kokemattomissa tilanteissa: hajautettujen ihmisanturien vaisto toimii heikkojen signaalien havaitsemisessa ennen kuin parhainkaan keskitetty järki asian huomaa. -- Osaltaan vaalitulos (Haataisen ja Kyllösen floppaaminen) osoittaa, että vasemmiston rooli oikeistoa dialektisesti kompensoivana parina, yhteiskuntakehitystä ajavana pumppuna, taitaa olla mennyttä aikaa; pysähtyneessä menneiden saavutusten hehkutuksessa voi vain todeta että kaukana takana on aika jolloin bernsteiniläisessä sosialismissa tärkeintä oli liike, suunta ennemmin kuin päämäärä. -- Sen sijaan uusi dialektinen rakenne on muodostunut: punavihreää (Haavisto) monikulttuurisuutta on tullut kompensoimaan "populistinen" (Huhtasaari ja Väyrynen) kansallismielisyys. Nämä tasavoimaiset vastapoolit muodostavat nyt sen "tanssiparin", joka pumppaa yhteiskunnallista energiaa, määräten muutosten sykkeen ja emergenssin: kyseessä ei ole kuhnilainen synteesi, jossa vastakkaiset teesi ja antiteesi kulkisivat samanlaisen perinteisen käsitteellistämisprosessin kautta -- vaan ehkä jotakin aidosti uutta.

Se "uusi normaali" on terminä aika osuva. Ensinnäkin normaali on tavallinen: niin, emergenssin jälkeen on varmaankin vaikea kuvitella aiempaa kinastelua itsestäänselvistä asioista ... mutta toisaalta normaali on (matematiikassa) kohtisuora johonkin uuteen suuntaan. Postmodernissa maailmassa kaikki on jo nähty ... missä on tämä uusi suunta? -- Jos nyt Perussuomalaiset edustavat vielä sitä tavallista, demokraattisiin käytäntöihin sitoutuneita toimintatapoja, ehkä olennaisempaa uudessa normaalissa on se "epänormaali" osuus, jonkinlainen toimintaan kytkeytyvä imaginaaritasoon suuntautuva alt-right-tyyppinen kaikki rajat rikkova nettihahatus, joka jää "sivistyneistön" tutkan katveeseen. Nomenklatuura vaistomaisesti pelkää naurettavaksi tulemista, ja sitä ettei ymmärrä mistä puhutaan; suvaitsevaiston sivistynyttä sokeutta on nimittää kaikkea ilmassa olevaa "populismiksi", jota käsitystä sitten tehokkaasti propagoidaan median meemivirtaa hallitsemalla. Ongelma tulee jos suostuu asettautumaan itselle varattuun muottiin; Ruotsi-demokraattien yhden asian yksisilmäinen painaminen on törmännyt suvaitsemisen teräskattoon -- mutta hajautettua vellomista ei voi hallita keskitetysti: vesikään ei pysy astiassa jos se vuotaa joka laidasta. -- Uusi normaali on -- niin kuin vaalikoneet paljastivat -- oman ajattelun attraktoreita ennen kuin tietoinen mieli uusia käsiterakenteiden nimiä haluaa hyväksyä. Miten luonnehtia tällaista emergenttiä mallia jota ei voi projisoida vanhoihin kategorisointeihin?

Ehkäpä kyseessä on historiallinen siirtymä jonkinlaisiin ylemmän tason malleihin: kyseessä ei ole pelkkä stereotyyppisten hahmojen malli, vaan stereotyyppisten muutosten malli. Ehkä aika on kypsä siirtymiselle wittgensteiniläisestä "staattisesta varmuudesta" dynaamis-subjektiivis-yhteisölliseen "mallin varmuuteen", jossa se muuttumaton malli kuvaa muutoksen luonteen -- siis lähemmäs herakleitosmaista kaiken virtaamista? Maailma ei ole muuttunut monimutkaisemmaksi, vain kerrostumia on enemmän; riittää löytää se malli, jonkinlainen "Arkhimedeen normivirtaus" aiemman kiinteän pisteen sijaan ... jolloin apuna "vitaalipolitiikan" käytännön tekemisessä voisi olla se analyysin toteuttava makroskooppi. -- On yllättävää, että kansa tietää edelleen. Ihmiset kykenevät intuitiollaan esimerkiksi näkemään kaikki edellä mainitut "virtaukset", ja vaistollaan näkemään niiden luonnonvastaisen irvokkuuden. Yhtäkkiä vaistomaiselle käyttäytymiselle on löydetty malli, sille uudelle normaalille norm(i ja mor)aali -- edellisistä "synneistä" opiksi otettuna:

  1. Sosiaalinen media: jatkuvan muutoksen sijaan maailmanmallin vakaus;
  2. Ilmastohysteria: terve epäily kaikkea tietoa ja asiantuntijuutta kohtaan;
  3. Maahanmuutto: nöyryys, havainto että kaikkea emme voi muuttaa hyväksi;
  4. Globalisaatio: pienuuden puolustaminen, kaikki hyvä emergoituu alhaalta;
  5. Raha-ajattelu: reaalimaailma ensin, älä myy arvojasi mistään hinnasta; ja
  6. Monikulttuuri: terve ylpeys suomalaisuudesta, kulttuuriangstin aika on ohi

Yoval Hararin suuruudenhullua visiota seuraten (muista se Synti 5) tässä on nyt melkein kuin haukkaus elämän puusta. Sen sijaan että ihminen on perinteisesti horjuttanut luonnon tasapainoja, Anteron kirmatessa estoitta maksimivirtauksen perässä, mellastaen kuin lapsi paratiisissa, nyt on aikuisen otettava vastuu: systeemin virtausten näkemisen mukana on tultu tietoiseksi elämän tuhovoimista. Luomakunta on otettava uudella tavalla hallintaan: kun luonnon systeemit ovat aiemmin olleet itsesäätyviä, ihmisen irti päästämät dynamiikat ovat epästabiileja, ja niitä on pakko säätää. Kun virtaukset ymmärretään, voima voidaan kohdistaa oikea-aikaisesti oikeaan kohtaan, jolloin laadullisetkin muutokset ovat mahdollisia kun niihin päästään vaikuttamaan jo synnyssään ... näin emergenssiprosessia voidaan ohjata. Tarvitaankin uuden ajan kybernetiikkaa, "perämiestaitoa", kun Antero Vipunen on muuttumassa jumalaksi. -- Jatkossa Homo Deus "säät ja ilmat säätää" (paitsi ne ilmastoilmiöt)! 

 

Päästyään näin keventämään sydäntään, tunnistettuaan ja tunnustettuaan syntinsä, Antero Vipunen on tarinallisessa katharsiksessaan kuin nuoruuden huumassa: uskoontulo auttaa Anteroa näkemään sen pysyvän kaiken liikkuvaisen alla, hänessä on virinnyt uusi toivo, hän näkee valon mahdollisuuden uuden vapausastetunnelin päässä. Hän on alkanut uskoa itseensä (!), ja vasta uskoontulleen epäilyksettömällä innolla ja kirkasotsaisuudella julistaa uutta ymmärrystään: olenhan voittaja, päävirtausta, haamujen kolkon naurun voi peittää nauramalla vielä kovempaa! Rönsyilevän pulppuilevaa, vitaalitiedettä parhaimmillaan. Olympiaurheilun hengessä ajatukset kantavat pidemmästi, villimmin, vapaammin!

Kun ennen ne maailmanhistoriaa muokkaavat aaveet liittyivät esimerkiksi konkreettisiin yhteiskuntaluokkiin, nyt, uudella kierroksella, lähempänä pyörteen nielua, asiat ovat abstraktimpia ... kaikki on erilaista mutta silti kaikki on samanlaista. Anteron paatos huipentuukin "vitalistisessa manifestissa": Aave kummittelee Euroopassa -- vitalismin aave. Kaikki vanhan tieteen mahdit ovat liittoutuneet pyhään ajojahtiin tätä aavetta vastaan ... Vaviskoot vallassa olevat luokat vitalistisen vallankumouksen edessä. Haha-haamuilla ei ole siinä muuta menetettävää kuin kahleensa. Voitettavana heillä on koko maailma. -- Kaikkien maiden impivaaralaiset, liittykää yhteen!


 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Asiat ovat niinkuin puhutaan, mutta työt niin kuin tehdään ;-•

Vipunen kuuntelee:
kukaan ei laula niin
kommeesti ja pitkästi
kuin tämä H.H.Antero.

jne.

Niin kauan kuin H.H.Antero
valvottaa meitä
Vipunen siinä lähinnä murenee.

jne.jne.

Tämä alkoi siitä kun Antero
sanoi: me olemme kaikki
sellaisia, Vipunen pysyi vaiti.

jne. jne. jne.

"Hairahtuuha se hevoneki neljält jalalt, mitä sit ihmine yhelt kielelt." ;-•

Täh?

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Aivan mahtava. Monumentaalinen.

Päätin pitää ensi viikolla Hyötyniemi-päivän. En lue mitään muuta kuin tätä juttuasi ja sen linkkejä. Varaan kahvia, kauraleipää ja tuoremehua. Ehkä keittoja, viiniä, juustoja, päärynöitä.

Ajatella, saa kokea jotain tällaista vielä. Elämä on ihanaa.

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

Ensi viikolla? -- Kannattaa ehkä ottaa teksti talteen jo nyt, ilma on sakeanaan ankeuttajia :o)

Kuten huomaat, sinun kirjoituksiisi on viitattu useammassakin kohdassa ... siis kiitos itsellesi.

-- Joo, elämä on ... sykähdyttävän pakahduttavaa. Kaunista kaikessa pursuavassa järjettömyydessään ... suosittelen viiniä.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Niinpä. Totalitarisoituminen poliittisen korrektiuden lopputuotteena on tosiasia Ruotsissa, siellä peli on jo varmasti menetetty. Suomi tulee aina hieman jäljessä mutta aina yhtä uskollisesti perässä.

Ensi viikolla siksi että olen toipilaana. Pari viimeistä blogiani on kirjoitettu kovassa kuumeessa.

Klassikkokappaleet harvoin parantuvat kun niitä uudelleenlämmitetään. Tässä kuitenkin esitys joka kasvaa lopulta yli alkuperäisen:

https://www.youtube.com/watch?v=u9Dg-g7t2l4

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi Vastaus kommenttiin #4

Pikaista paranemista. -- Niin, olet kertonut taudeistasi ... mutta sanotaan silti näin: onneksi olkoon! -- Ehkä suuren ymmärryksen saavuttamiseksi tarvitaan nimittäin oivallusta "viimeisellä rannalla" olemisesta ... jylhä lopullinen syöveri auttaa kirkastamaan ajatukset, pakottaa rohkeaksi, välittämättä yhteisöllisestä "hyperegosta". Ja riittävän pitkään kestävä sinnittely, onnistunut taistelu kiirettä vastaan, saattaa mahdollistaa subjektiivisen ymmärryksen avaamisen myös objektiiviseksi.

Uusinnan tässä kutsuni: tule käymään! Kannattaako yksin tissutella :o)

Itsellänikin koko alkuvuosi on ollut yhtämittaista sairastamista, miltei joka viikko olen joutunut käymään sairaalassa. Aivoinfarktin jälkeen minulle määrättyä verenohennuslääkitystä jouduttiin verivirtsaisuuden takia vähentämään, mutta tästä (?) aiheutui useampia TIA-kohtauksia. Cystofix-katetrin, vierasesineen, vuoksi aina välittömästi antibioottikuurin jälkeen minulla uusiutuu rakkotulehdus, joka vie kädet toimintakyvyttömiksi; estolääkitystä ei ole saatu vielä kohdalleen. Tämän jatkuvan sairaalassa ramppaamisen vuoksi sairastin myös molemmat influenssat, joiden vuoksi Baclofen-pumpun asetukset piti puolittaa etten olisi tukehtunut yskääni -- no, tämän osalta näyttää jo paremmalta.

Elän lisäajalla, henkilökohtainen "epätodennäköisyyden vuoreni" on muuttumassa epästabiiliksi ... olen kai muuttumassa jonkinlaiseksi kyborgiksi, kyberneettiset ohjaukseni (lääkitys) ulkoistetaan ... semminkin, kun kaikki liikkumiseni tapahtuu sähköpyörätuolilla, ja siirtymiset avustajan auttamana nosturilla. -- MS-tautini auttaa näkemään aivojen kokonaisvaltaisen säädön mahtavuuden: täytyy kai muuttua "haukingiksi" päästäkseen kiinni universumin arvoituksiin!

Ajatella ... joku elämysmatkailija olisi varmaan joutunut maksamaan itsensä kipeäksi (!) ... matkustaakseen maailman reunalle, nähdäkseen vastaavanlaisia näkyjä ja maisemia :o)

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi Vastaus kommenttiin #5

... Paranemiseen liittyen ... yksi elämän viisaus.

Ihmisen "parasta jälkeen" -aika alkaa vasta sen jälkeen kun "viimeinen käyttöpäivä" on umpeutunut.

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

... Ja vielä tiivistelmä englanniksi: tulevaisuuden vitalistis-holistisen "kenttien yhteiskuntatieteen" mentaalimerkityksellinen toimintaidea voidaan kiteyttää muodossa

Sound of Science.

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

... Sillä aikaa toisaalla: maailma paranee jylisten.

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005616712.html

Tulee Jouko Turkkaa ikävä ... hänen aikanaan torakoita ei olisi pakattu Minigrip-pusseihin.

https://areena.yle.fi/1-4191594

Ja Sinisetkin ovat löytäneet mahdollisuutensa muuttaa maailmaa.

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005616863.html

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

Seppo Oota odotellessa

Juu, kyllä torakoiden hyvä kohtelu on tärkeää...

Tämäkin "kulttuurijuttu" tuo mieleen Hannah Arendtin juutalaisvainojen aikaisen historiallisen teon pohdinnallaan, voiko pahasta tulla hyvä. Tai kenestä tahansa Eichmann. Sopeutumisella ja omantunnon äänen vaimentamisella, alistamisesta ja pahasta tuli ajanmittaan hyväksyttyä ja hyvää...

Osallistummeko me arjessa omalla toiminnallamme sorron rakenteiden uusintamiseen ja ylläpitämiseen...tai äänestämällä Valtaan päättäjiä, jotka puolestaan kumartavat järjestelmää, joka pyörittää Suurta Sorron Maailmanpyörää...

Kenkää saavat tunnetut pikkutoimijat ja "uhrit" luopuvat ammateistaan, jäävät kotia tai sairastuvat...kuka voittaa, kuka häviää...

https://www.aamulehti.fi/kulttuuri/asuuko-pahuus-m...

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi Vastaus kommenttiin #9

Juuh, Oota ootellessa aatellaan Aata ...

Niille saksalaisille pitäisi nimittäin myös lopulta antaa synninpäästö: "1 Volk = 1 Reich = 1 Führer", siis älköön kukaan yksilö joutuko vastuuseen systeemitason pahuudesta. -- Jos von Wrightin mukaan tiede on eri aikoina saanut erilaisia muotoja, niin myös vitaalinen pahuus tulee aina eri muodossa.

Jos uusia hitlereitä halutaan ennaltaehkäistä, täytyisi keskittyä irtipäässeiden dynamiikkojen ymmärtämiseen, missä niitä esiintyykään.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen Vastaus kommenttiin #10

Minun piti lisätä von Wright uusimpaan blogiini. Kiitokset.

Nyt yritän koota voimiani pystyäkseni lepäämään. Palataan.

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi Vastaus kommenttiin #12

Kuule ... ei stressiä.

Olet jo pelastanut päiväni ... viikkoni ... vuoteni :o)

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

"Jos uusia hitlereitä halutaan ennaltaehkäistä, täytyisi keskittyä irtipäässeiden dynamiikkojen ymmärtämiseen, missä niitä esiintyykään."

Pelko...vallankäyttäjä ja sen kohde, pelkäävät asemansa puolesta. Sadut auttavat turvallisesti käymään läpi kaikenlaisia tunteita...

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

Muutamia satunnaisia lisäyksiä ...

Kerrankin näkemyksellinen väitöskirja: kuinka "liian kypsä" yhteiskunta virtaviivaistuu.

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005620917.html

Ja lisää oivalluksenpoikasta: kerrankin Venäjän kiusaamiseen reagoidaan?

https://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/245069-venaja-tu...

Kun ilmastonmuutoskin sitten pettää tiedeuskovaiset.

https://www.hs.fi/tiede/art-2000005619043.html

Vielä yksi esimerkki "Nigerian virtauksista".

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000004876037.html

Kuinka ääliöiden maailmanparannuksen annetaan tuhota subjektiiviset maailmat.

https://areena.yle.fi/1-4247875

Kiitos feministit.

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/245785-syntyvyys-...

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset