Ajankulukkeensa kullakin "Lupaan etten osallistu päivänpolttavaan keskusteluun, se on minulle liian hapokasta"

Tontuille ajo salattu

  • Tontuille ajo salattu

Joulu tulossa, vuosi päättymässä ... on aika hengähtää. -- Kun alkuvuosi meni sairastellessa ... ja loppuvuonna iskivät toisenlaiset riesat ... vakaasti uskon että vuoden pimein päivä on nyt ohitettu. Tästä alkaa maailma taas kirkastua, päivä pidentyä!?

 

Niin, alkukesästä saimme taloyhtiössä varoituksen: ilmeisen helkkarinmoinen, epämääräinen mylläys alkaisi syksyllä. Minuun iski insinöörituska ja masennus ... esteetikko minussa joutuisi taas hyväksymään keskeneräisyyden.

Asioiden realisoituessa ... kaikertava pelkoni muuttui päällekaatuvaksi ahdistukseksi: ensin meni pensasaita ja kirsikka ja tuijat, tilalle tulivat työkoneet ja hiekkakasat, ja useammat jaksot kotona eristyksissä, kuuntelemassa kuukausia kestävää kolketta ja pauketta.

Kaikenlaiset veikeät totorot, mitään sanomatta mistään välittämättä, alkoivat kyselemättä marssia makuuhuoneessani ... siellä edelleen vaatehuoneeseen ... sinne mistä lämpöputket tulevat taloon sisään. -- Niin, veikeitä ... lopulta meluhenkiä ja riivaajia.

Kun budjettia oli, nykytyyliin, joka kohdastaan nipistetty, lopputulos oli hutiloitu, ja kuin helvetin lieskojen jäljiltä: piha, ja sen myötä pyörätuolin renkaat ja lattiat, oli kivituhkan peitossa, ja kielelle nousivat manaukset ja perkeleet (kuva: remontti on "valmis").

 

Mieli alkoi vaellella ... teki mieli pakoon ... kuin tonttuovesta? -- Kehittelin tarinaa ... hahmotin maailman sympaattisten omien tonttujen ja omituisten vieraiden totoroiden eeppisenä, dialektisena taisteluna. Aina välillä havahduin: tämähän on naurettavaa.

Toiset kai lähinnä vain hymähtelivät, mutta jotkut avustajani olivat innolla mukana, tonttujen seikkailuissa ... kuinka tärkeää onkaan monokulttuuri, samanlainen ajattelun perusta, jossa ideat voivat saada responssia, resonoida ... turhat, tyhmätkin ideat ...?

Monikulttuurin suurin ongelma taitaakin olla tuo vaikeasti luonnehdittava "systeeminen hymähdys", kulttuurinen kyynisyys, ja siitä seuraava itsesensuuri, joka estää rohkeat hullut irtiotot ... emergenssin vapausasteen suuntaan ... jopa uuden kulttuurin kehittämisen?

Pääsinpä taas mieliaiheeseeni. -- Mutta niin, arvoisat lukijani, harvat ja hyvät ... ohessa tarina, "kulttuurienkin puristuksessa" ... vähittäin kehittynyt kuvakertomus kuluneesta syksystä ... evoluutiossa, mielessä, eloon lähtenyt, elokuvaksi muuttunut ... vähän surreaalinen sekin.


Pieni Tonttutarina -- 24 luukkua todellisuuteen (n. 7,5 min)
 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Joulukiireet painavat päälle, joten en ehdi lukea linkkejäsi, mutta sen vain sanon, että mitä enemmän ihmisessä itsessään on, sitä vähemmän hän tarvitsee ulkoa. - - -Ja sinulla Heikki on jo "itsessäsi" ihan jo riittävästi. Olisi ehkä vähän ylimääräistä meille muillekin sitä jakaa:)

Lämmintä ja toivon mukaan kivaakin joulumieltä sinulle Heikki ja tässä samalla toivotan sitä kaikille muillekin. Palataan taas kunhan ehditään, ja parannetaan maailmaa ihan tosissaan pilke silmäkulmassa.

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

Pilke tai kyynel ... ettei vain jäisi linkki huomaamatta, laitan tähänkin:

https://www.youtube.com/watch?v=vRB_be8jCxU

Tuo näin niinku joulukiireiden keskellä ... toivon että luet muut myöhemmin!

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

Huh, tuli ihan hiki otslle seurata tontun yritystä päästä pakoon kaaosta ympärillään. Ja sitä kaveria siinä tuolissa rojun keskellä. Hyvä musiikki, jännä tarina.

Jäin tuijottamaan tuota "oma yritelmä" - juttua "Out There", mitä kaikkea sieltä näkyykään ja minne asti.

Se toi mieleen äitini suvun historian. Muutto 1 300 - luvun Sahalahdelta Muurameen uudisraivaajaksi ja Muuramen kylän kanta - asukkaiksi. He asuttivat ensimmäisinä Muuratjärven rannat ja lähistöä.

Ihana muisto lapsuudesta on käyti tätini pienessä punaisessa talossa Muuratjärven rannalla, soutelemassa ja uimassa.

Suvun Knuuttila - Alhonsaari - Saarinen historia, on kirjoitettu Jyväskylässä 1977. Po. historiassa mainitaan, että suurin osa Muuramen kantaväestöstä on kaukaisa sukulaisimme...

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

"Jäin tuijottamaan tuota "oma yritelmä" -juttua ... mitä kaikkea sieltä näkyykään ... ja minne asti"

Pihastamme hävitettiin myös keinut. Raskaasti kyllästettyinä niiden puuosat ovat ongelmajätettä, polttamiseenkin kelpaamatonta, joka olisi toimitettu kaatopaikalle ... mielestäni niidenkin tarina ansaitsi säilyttämisen: ne kierrätettiin, ihmetystä herättämään, mielen liikkeitä aiheuttamaan. Oma yritykseni vaikuttaa aikaan, maailmaan ... ehkä joku joskus oivaltaa jotakin ...?

Mitäkö sieltä näkyy? -- Rantaraitti, reitti järven ympäri ... kesäisin kaupungin lampaita ... ja pakolaisleiri. Pellolla olevia viljelypalstoja käyttävät lähinnä maahanmuuttajat, rakentavat sinne muovisäkeistä ihme majoja. -- Auringon paistaessa varjojen ja valon kontrasti on upea ... ja syksymmällä, kun "energiaväylä" katoaa, lehtien pudottua, näkyviin tulee Jyväsjärvi.

Aivan samoin kuin kielelliset symbolit, tuollainen "torii"-portti auttaa saamaan nyt visuaaliselle havainnolle "reunat", rakenteen (ne Haloon Ellin "nimetyt kivet"!?). Se, että japanilaiset turistit haluavat hahmottaa todellisuuden kameran etsimen läpi ... ehkä tällaiset opit ovat parasta mitä voidaan ottaa makusteltavaksi vieraista kulttuureista?

Ja sekin, että kaunis maisema on jumalten asuinsija ... jonkin dynaamisen, (mielen) maailmaan vaikuttavan ... josta sitten syntyy energian, merkitysten virtaa (anteeksi "synkretismini" ... mutta shintolaiset itse aloittivat!). Tämäkin on sellainen ymmärrys, mitä ei kannata mennä rikkomaan länsimaistyylisellä tieteellisellä "kovalla kosketuksella".

-- Niin, näkymä siis on ... perille asti.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Youtuben videoiden upotus onnistuu, jos osoite on muotoa www.youtube.com/, sinulla on https://youtu.be/

Vähän hidas tuo Pieni tonttutarina. Kun kerronta oli epäsäännönmukaista (tekstit mm. ilmestyivät minne sattuu ja vähän milloin vain) sitä piti kuitenkin seurata melko tarkkaavaisena. Kertojan äänellä olisi korjannut paljon ja samalla se olisi rytmittänyt aika luonnikkaasti lyhytfilmin. Tuohan muistutti nyt mykkäelokuvaa. Ihan jänniä ideoita kuitenkin enkä minäkään ole täällä julkaisemiini viitsinyt paljon aikaa tuhrata. Että ihan hieno kritiikistä huolimatta.

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

... Tahti täytyi virittää matalaksi ... ettei tulisi enempää hiki kuin on tarpeellista (vrt. Liisan viesti)! Ja että ehtisi huomata "holistiset vihjeet".

Joo rakenne on katkeileva, epäjohdonmukainen ... se on aidosti syntynyt erillisten kuvien, ideoiden kasvamisesta kokoaan suuremmiksi, lopulta löytäessä "projektion".

Ja lopulta, kyseessä on ensimmäinen, ja viimeinen, kokeilu uusilla työkaluilla ... kun vanhana insinöörinä ei kehtaa myöntää evottavansa ... päivä päivältä pahemmin.

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

Muuratjärven vesi oli kirkasta ja läpinäkyvää...kalat parveilivat ihmettelemässä varpaitani, kivet pohjalla olivat puhtaita ja värikkäitä. Serkku sanoi, että varo, siinä on äkkisyvää. Se oli silloin, kun kiviä ei vielä oltu merkitty.

Myöhemmin vesi muuttui sameaksi. Kiviä merkittiin yksi toisensa jälkeen. Ei ollutkaan mitään unelmaa, vain ahneutta, joka leviää ympäri maailmaa? Minne katosi lapsuuden viattomuus ja hohtava valkoinen pallo, jonka uskoin pudonneen uneni taivaasta. Kerran, kovan ukonilmanaikaan, se tuli uuninluukusta, teki hypyn ja katosi samaa tietä :) Sisareni ei nähnyt mitään ja äiti nimesi sen pallosalamaksi...Auttaako torii - portti saamaan tällekin visuaaliselle havainnolle reunat.

...

Olet nuori ja minä rakastan vain sinua.
Vanhenet, ja minä vain rakastan sinua.
Olet vanha ja vain minä rakastan sinua.

Veikko Polameri

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

Taisit innostua niistä "nimetyistä kivistä"? -- Kun Haloo Helsinki niistä laulaa, tulkitsen sen tarkoittavan "tämänpuolista" järjen maailmaa jossa ajattelun kiintopisteillä, symboleilla, on nimet ... kivet ohjaavat ja rajoittavat "toisenpuoleista" virran kulkua, mielen kulkua, ajatusten virtaa. -- Fiksu tyyppi se Elli ... joka kai huolehtii näistä sanoituksista.

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

Tunnustan auliisti aukon sivistyksessäni. En tunne ollenkaan sitä musiikkimaailmaa, johon viittaat. Yritin kuunnella laulun sanoja, mutta en saanut kunnolla selvää, kokonaisuus ei hahmottunut.

Tein nyt sitten ihan oman "nimettyjen kivien" - kategorian...onhan niitäkin tuolla...

Tai siis loin uuden, "merkittyjen kivien" kategorian ;)

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi Vastaus kommenttiin #10

Kaikki on ihanan subjektiivsta ... kaikki uudet oivallukset ovat uutta rikkautta, uutta merkitystä. -- Minuun kyllä kolahtaa hyvin:

https://www.youtube.com/watch?v=BzBNIagJv3M

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

#7

Että ei tule väärinkäsityksiä, kommentin 7. toinen kappale ja runo eivät liity Muurame - teemaan.

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

"Nimettyjen kivien maa"? -- Elli taitaakin puhua hautausmaasta! Huh, pelkäsinkin ... eihän NOIN nuori voi olla NIIN fiksu :o)

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

Niin minäkin sen ymmärsin...nimettyjen kivien maa.

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi Vastaus kommenttiin #14

Heh, luulin meidän olleen samalla aaltopituudella ... puhuithan "nimettömien virtausten vedestä" duaaliparina "nimettyjen kivien maalle" :o)

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri Vastaus kommenttiin #15

Hmm...? Avaisito vähän, missä puhun...en tunnista...

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

#17

Nimettyjen kivien maa energiavirtausten kuoleman maa, sameiden vesien ja kalman hajun maa...rinnakkain kirkkaiden virtausten ja puhtaiden värikkäiden kivien kanssa...