Ajankulukkeensa kullakin "Lupaan etten osallistu päivänpolttavaan keskusteluun, se on minulle liian hapokasta"

Venetsialaiset

  • Venetsialaiset

Kuuman kesäkauden ja sen päättymisen kunniaksi järjestimme venetsialaiset (kuva). -- Tartu hetkeen! Eteläeurooppalaiset osaavat elää, ottaa ilon irti elämästä, unohtaa ikuisen kuoleman pelon, nauraa sillekin: Venetsian karnevaalien klassinen naamarityyppi pitkine nokkineen oli alun perin lääkärin ainoa epätoivoinen suoja ruttoa vastaan.

Eihän elämä ole niin vakavaa. Pohjoismaiseen kireäpipoisuuteen tottuneen on uskallettava nähdä vaihtoehtoja, vapauksia: perinteistä suomalaista kieltolakihenkeä uhmaten olimmekin tehneet juhliin omia likööreitä. -- Uskomatonta, mitä muuta en ole kokeillut ... hienoja makuelämyksiä. Enkä suostu häpeämään mitään ... niin, lähtökohtana on Koskenkorva.

Eteläeurooppalaiset ovat nähneet jo kulttuurin monia syklejä, eivätkä hekään häpeä alennustilaansa. Arjen ja juhlan vaihtelu pumppaa elämää elämään: naamiaisissa on naamio naamion päällä, rooli roolin seassa ... ja kaikki ovat tietoisia siitä, että shakespearelaisessa näytelmässä kaikki ovat näyttelijöitä, ja koko maailma on näyttämö.

Kun on päässyt pakenemaan omaa mörköoopperaansa, uudet näyttämöt odottavat ... ja suuremmat haasteet. Pelkkien pinnallisten symbolien, pelkän ulkoasun sijaan korostuu funktio: maailma on toiminnallinen kollaasi jossa on larpattava. Symbolien jälkeen maailman selitykseksi tulevatkin ne "anabolit", dynaamisen vapausasteen kantajat.

Niin kuin korkeakulttuuri kai tarvitsee teatteria käsitelläkseen ristiriitaisiin tulkintoihin hukkuvaa todellisuutta, mieli ehkä tarvitsee symbolien mahdollistamaa välitasoa selkiytykseen, suodatukseen, käsitteellisen ylätason kiteyttääkseen. -- Tai vain laskeutuakseen armeliaasti kaaokseen. Venetsialaisten syvin luonne taitaakin olla pelkkä valon ja tulen leikki veden pinnalla.

Nautitaan me vain ehdottoman subjektiivisesta freudilaisesta näytelmästä, nauretaan komedialle ja kauhistellaan kauhua. Freudin mukaan jokainen uni voidaan hänen analyysitekniikkansa, vapaiden mielijohteiden, avulla osoittaa mielekkääksi psyykkiseksi rakennelmaksi. -- Mielekkääksi? No höpö höpö. Ihanaa hulluutta kaikki, pelkkää mielen performanssia.

 

Seuraavassa on kuvattu omat subjektiiviset mentaaliatomini, omat henkilökohtaiset unisymbolini ... freudilaisesti järkeistettynä, taas ylenkatsoen unen fundamentaalisen absurdisuuden perusluonne, yrittäen löytää unen elementeistä "anabolisia järjen jänteitä", virittämään vapausasteita ajattelun tilasta toiseen ... varsinaista päiväunta, idealisoitua unelmaa.

Kun näytelmän hahmot mahdollistavat dialogin, symbolit rooleineen mahdollistavat dialektiikan; näytelmällisen jännityksen tilalla on jännite, joka pumppaa merkityksiä, ja tarinaa eteenpäin. Tarinalliset atomit rakenteistavat aikatason, niiden stereotyyppisten vapausasteiden tuodessa pysäytyskuvien väliin virtauksen mahdollisuuden.

Jos symbolien joukosta pitäisi valita kolmen kärki, henkilökohtaiset voittajani olisivat (kuten edellä on kuvattu) varmaankin se jinjang, aivan jo kulttuuris-uskonnollisilla ulottuvuuksillaan, ja se ouroboros, kultamaan amuletti henkilökohtaisella räjähdysvoimallaan; mutta näiden lisäksi itseoikeutetun paikkansa symbolien joukossa lunastaa puu.

Puu on mainio metafora kuvastamaan vapausasteita: kuinka se imee voimansa kytkeytyessään maan rajoitteisiin, versoakseen rajattomaan ilman vapauteen (ks. myöhemmin). Kuinka kaikille rinnakkaisilla systeemeillä on tilaa toteuttaa itseään, kasvaa omaan suuntaansa ... ja kuinka muodostuva monimuotoisuuden metsä on inspiroiva ja kaunis.

Mutta puu on ennen kaikkea linkki yleiskulttuurisiin symboleihin: kalevalaiseen Suureen Tammeen, ja uskonnollisviritteiseen kabbalistis-raamatulliseen Elämän Puuhun. Raamattuhan kertoo kauniisti, kuinka ahdistus iskee, joudutaan pois Paratiisista, jos hallinnassa on vain avaruudellisen deduktiivis-induktiivisen Tiedon Puu ilman Mieltä.

Kreikkalainen assosiaatioilla ladattu metafysiikka on varsinainen kulttuuristen ideoiden aarrearkku. Ne maa, ilma, tuli, ja vesi määrittelevät (todellakin, mielestäni) vitaalimaailman perusrakenteen, jonkinlaiset alkukuvat, tarinalliset alkuaineatomit, joista mielen maailmaa aletaan rakentaa, ennen mitään dialektiikoita. 

Maa ja ilma esimerkiksi rajaavat elinkelpoisen "biosfäärin" kahden erilaisen kuoleman välissä, sen "epätodennäköisyyden vuoren" ensimmäisen harjanteen, siellä jäykistymisen ja kaaoksen välissä. Tässä armottoman dynaamisessa "jumalten keinussa" Eino Leinokin näki mitä on tavoiteltava: se on vuori noustava -- vapaus.

Ennen tasapainon mahdollisuutta, tuli ja vesi määrittävät sen monolektisen dynamiikan, "balansoimattoman dialektiikan", jossa tulen paine saa aikaan veden ikuisen virtauksen ... ja juokseva vesihän on ollut biologiassakin elämän synnyn ehto. Kun ulkoinen summavirtaus katoaa, tulee kaloille siellä vedessä, yksilöille kollektiivissa, mahdollisuus ylläpitää elämää saamalla aikaan pyörteitä.

Mielen symbolina meri on oivallinen, tutkimattomine syvyyksineen ja tunteiden myrskyineen. Holististen kenttien poukkoilua kuvaa aaltojen loiskinta. Joskus oivalluksen hetkellä voi siksi hetkeksi hypätä veden pinnan ylle, nähdä horisonttiin saakka, ja pärskähtäessään takaisin veteen synnyttää kauneutta, sitä Afroditen vaahtoa

Kun päistikkaisen kuoleman paon rinnalle tulee vetävä voima, toivo, syntyy uskonto. Silloin tarinat saavat lisää semantiikkaa: poispäin helvetin tulesta, kohti taivaan valoa. Ja sehän on aurinko josta tällöin muodostuu ensimmäinen jumaluus: tulen lähde ja valon lähde, alfa ja omega, ja ihmisen pienuus kaikkivoimaisen edessä.

Kaiken näkevä, kaiken ymmärtävä, valoa taittava ... tietoisuuden symboliksi sopii silmä, myös ihmisellä: sielun peili, minä tässä ja nyt, itseni ytimessä ja koordinaatistoni origossa. Ja sittenhän linssi sopii kuvaamaan tekotietoisuutta, tulevaisuudessa toteutuvaa äärimmäistä tekoälyä: silmää matkivaa ja sen kyvyt ohittavaa.

Muista symbolisista abstraktioista voisi mainita kärpäsen: se kuvaa ihmisten some-massaluonnetta. Nykydemokratiassa miljoona kärpästä ei voi olla väärässä, parveillessaan Herransa, Belsebubin, ympärillä -- ja ban(aa)nikärpäset ovat näistä pahimpia. -- Mutta, Sinuhen sanoin, yleinen mielipide on vain kärpäsen surinaa korvissani.

"Symbolisubjektiivisuutta" voi loiventaa muillakin viittauksilla kirjallisuuteen. -- Esimerkiksi Pentti Saarikoski on todennut, että kieli ja kulttuuri on hänelle kuin koti, tai kuin iho: sen sisällä on koko ajattelun sisustus, ja ulkomaailmaa tarkkaillaan vain sen kautta ... ja vain siihen suuntaan mihin ikkunat avautuvat ... mistä valo tulee ...

 

Käytiin muuten katsomassa Ihmeperhe II -- ja sekin kirvoitti ajatuksia nykykulttuurista: kuinka Freud ajatuksineen on vanhentunut, ja kuinka kulttuurin evoluutio on johtanut uudenlaisiin, kiinnostaviin, optimoituneisiin muotoihin. -- Näillä ihmeperheen jäsenillähän on kullakin oma supervoimansa, ja kaiken sen kaaoksen ja kohelluksen keskellä tarina on saatettava näiden vapausasteiden avulla maaliinsa!

Toisaalta jo sarjakuva antaa aihetta pohdintaan -- semminkin kun "korkeakulttuuri" suhtautuu asiaan jostakin syystä niin yliherkän tuomitsevasti. Ehkä sarjakuva on tarinan uusi muoto: siinähän hahmot ovat piirteisiinsä kärjistettyjä karikatyyreja, joita siirretään tarinassa eteenpäin kuva kerrallaan, kulminaatiopisteestä toiseen ... kuin vapausasteet olisi kahlittu, valjastettu ... kiinnostavaa ...

Ja tarinankerronnan uusia ulottuvuuksia luotaavat emoji-symbolit. Kun jo hymiöitä kritisoidaan, mitähän koulukirja-sivistyneet sanovat tästä uudesta tyylistä, jolla kuolleeseen tekstiin saadaan elämää? -- Itse ainakin olen innostunut: aivan uusi mahdollisuus virittää tekstin tunnelmaa! Uusi tapa sumeuttaa, pehmentää täsmällistä kerrontaa. Tuoda kohinaa, värinää haluamiinsa kohtiin ... uusi ilmaisun maailma.

Siis eläköön symbolit, uutta freudinjälkeistä elämää!

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

Heikki-symbolikin, oma naamakuvani, on joutunut unen pyöritykseen ... kokeiluihin, leikkiin Googlen "Deep Dream" -ohjelmalla.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Erilaisista kielistä tai viestintätavoista on tullut vastaan kolme mielenkiintoista TED talkia äskettäin:

You are fluent in this language (and don't even know it)
The enchanting music of sign language
Learn to read Chinese ... with ease! (suomalainen tekstitys). Älypuhelimiin löytyy tietysti appi: https://www.chineasy.com/learn/app/

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

Kiitos inspiroivista linkeistä!

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset