*

Ajankulukkeensa kullakin "Lupaan etten osallistu päivänpolttavaan keskusteluun, se on minulle liian hapokasta"

Totuus Taivaasta, for Dummies

  • Totuus Taivaasta, for Dummies

Länsimainen "ihmisen individualisoimisen" projekti on valmis siinä vaiheessa, kun ihminen voi yksin seistä katsomassa silmiin kuolemaansa, ja sanoa, nöyristymättä ja nieleskelemättä, Eeva-Liisa Mannerin sanoin

    Torit, kiitävät autot, puut, pölyinen vihreä
    saavat sävynsä minulta:
    maailma on minun aistieni runoelma
    ja lakkaa kun minä kuolen.

Paradoksaalisesti vain suuri sielu, jolla olisi paljon annettavaa, voi olla noin välinpitämätön, antaa noin vähän arvoa maalliselle. -- Nimittäin yksilöllisyyden singulariteettiin saakka tavalliselle ihmiselle kaikki vaihtoehdot ovat parempia. Tämä on tutkittu juttu.

New Yorkin yliopiston professori Samuel Scheffler on tutkinut ihmisten elämänasenteita. Hän on tehnyt kiinnostavan kyselytutkimuksen: miten reagoisit, jos tietäisit, että pian kuolemasi jälkeen myös koko maailma lakkaa olemasta?

Ihmiset ovat enemmän tai vähemmän sopeutuneet ajatukseen omasta kuolevaisuudestaan, ja vaikka he eivät uskoisi minkäänlaiseen kuolemanjälkeiseen elämään, se ei välttämättä vie heidän elämänhaluaan. Tutkimuksen mukaan asia muuttuu yllättävästi, jos he kuvittelevat koko maailman tuhoutuvan jälkeensä: miksi ponnistella, jos tekemisillä ei ole merkitystä eikä kukaan jää muistelemaan? 

Tämä on ihmisten alkuperäistä intuitiota ja ymmärrystä: tämä kaipuu on niin universaali, että sitä mikään ismi ei ole voinut mieleen ohjelmoida. Elämästä katoaa mielekkyys ilman kokemusta merkityksen välittämisestä. – Itsekkäässä omahyväisyydessäänkin ihmiset ovat perin juurin yhteisöllisiä!

Uskonnot meemeinä ovat eri tavoin pureutuneet tähän ihmismielen heikkouteen, ikuisen elämän janoon. Ne ovat rakentaneet oppinsa tämän ympärille, tarjoten tähän liittyviä lupauksia, ja vastineeksi ne ovat voineet vaatia noudatettavaksi erilaisia moraalejaan, vaikkapa perisynti-ahdistuksen boostaamana. -- Onko se näin helppoa? Tämä herättää insinöörin kiinnostuksen.

Näin varmaan ajatteli myös L. Ron Hubbard, joka ajatteli, että jos haluat tulla rikkaaksi, perusta oma uskonto. Ja suoranuottisena amerikkalaisena tämä olikin se minkä hän teki: hän perusti skientologian. Skientologit pyrkivät palautumaan henkiolennoiksi eli irtautumaan ajan, materian, tilan ja energian kahleista ja näin pelastumaan. Riittävästi vain tarinaa ideoiden ympärille, ja hups ... tiedeseikkailukuvitelmien ammattilaisena jatko oli Hubbardille helppoa.

No, ei olla pekkaa pahempia ... perustetaan mekin oma uskonto! Kohdeyleisönä olkoot perusinsinöörit, Epäilevät Tuomaat, jotka uskovat vasta kun näkevät, tai vasta kun todella ymmärtävät -- mutta joiden mieli on vilpittömän ennakkoluuloton. Siis toisin kuin skientologiassa, jossa taustana on science-fiction, myyntivalttina on nyt engineering-fact. Olkoon uskonnon nimikin, skientologiaa vastaten, enginerologia, tai yksinkertaisemmin, myöhemmin ilmenevästä syystä, energiologia

 

Miksikö lähtökohdaksi valitaan energia? -- Energia on hyvin tekninen termi jossa on silti myös henkistä latausta, intuitiivista vakuuttavuutta. Voidaan väittää, että energiajuttuja ei uskonnon alalla ole selvästikään hyödynnetty niiden täydestä potentiaalista, kiehtovuudestaan huolimatta. -- Sovelletaankin nyt uusinta osaamista: uskontojen alalla on ollut viime aikoina hiljaista, kun taas niin paljon on tapahtunut samaan aikaan (viimeisten parinsadan vuoden aikana) energian ymmärryksessä.

Tästä "intuitiivisesta vakuuttavuudesta" kertoo se, kuinka samat ajatusmallit ovat pulpahtaneet pintaan toisistaan riippumatta kovin erilaisissa kulttuureissa: esimerkiksi itämaisissa filosofioissa puhutaan energiaväylistä ("meridiaaneista"), ja läntisissä uususkonnoissa "energiakehoista", yms. Näiden ympärille on kertynyt paljon turhaa tarinaa, kiharaa; nämä täytyykin nyt "harjata" yhdensuuntaisiksi. -- Meemien evoluutio ajatushistoriassa on vähittäistä, mutta kaikki pitää johdonmukaisesti saada tukemaan sitä "suurta tarinaa"!

Tavoitteena ei ole "uskovien uskonto" vaan tietäjien uskonto, jossa totuuksia voi makustella mietiskelemällä, kuten idän uskonnoissa -- kyseenalaistaminen on sallittua. Se on synkretistinen -- parhaat oivallukset koko kulttuurihistorian ajalta otetaan käyttöön. Sillä on henkinen sukulaisuus vanhan ajan gnostisismin (kr. gnosis = tieto), ja uudemman ajan positivistisen ajattelun ajalla harjoitetun teosofian ("jumalviisaus") kanssa. -- Kaikki nämä taustat on sittemmin "piiloon harjattu"; harvemmin mainittu tosiasia on, että suomalaisen kulttuurin suuret visionäärit Eino Leino ja Yrjö Kallinen olivat teosofeja.

Ja tulkoon vielä todetuksi: "uskonto" on vain yleisnimi käsitteistetyille kytkennöille. Se muodostaa mielen alimman tason "käyttöjärjestelmän", perustan jonka päällä kaikki korkeamman tason "ohjelmat" pyörivät. Siis tavallaan se tarjoaa symbolisen kielen käsitellä asioita joilla ei voi olla nimeä tai käsitteitä. Se on välittäjä ikiaikaisen hämärän ja tajunnallisen tietoisuuden välillä, antaen näkymän myyttien ja koko ajattelun alkuperäisiin syntyihin. -- Kysymys onkin vain siitä saako näitä asioita tutkia vai ei ... jokainen insinööri, ennakkoluulottomuudessaan, varmaankin on valmis sanomaan että kyllä saa

 

Insinööreille tarjottavan uskonnon on tietenkin oltava hyvää insinöörityötä: kaikki materiaali hyödynnetään, ja johtopäätökset tehdään johdonmukaisesti Okkamin partaveitsellä. Voimat pitää keskittää avainkysymykseen mitä kuoleman jälkeen; vastauksen täytyy tarjota jonkinlainen turvallisuuden ja luottamuksen tunne, tukeva pohja epävarmuuden maailmassa, ja toivon mukaan ripaus kauneutta ja majesteettisuutta. -- Kovat on tavoitteet!

Aluksi, ymmärryksen lisäämiseksi, kerätään dataa uskontojen olemuksesta ja niiden dynamiikasta, niiden synnystä ja evoluutiosta. Ensinnäkin huomataan, että hyvät tarinat ovat kriittisiä, ja metaforat ovat vitalistiselle teorialle kaikki kaikessa. Ikiaikaisessa viisaudessa tätä kaikkea löytyisi runsaasti, esimerkiksi kristinuskossa ...

Voisiko valmiin uskonnon kaapata, halla-aholaisittain (!) saada dynamiikka toimimaan omilla ehdoilla haluttuun suuntaan, lommahduttaa ajattelu toiseen asentoon, kääntää virtaus uuteen uomaan? Tämähän olisi paljon helpompaa kuin aloittaminen nollasta, tarjolla kun olisi tällöin valmiit tarinat ja toimiviksi 
osoittautuneet metaforat!

Ja jos nyt kyseenalaisesti yritetään hyödyntää "toisen omaa", niin tasoissapa ollaan -- myös kristinusko on lainannut paljon esimerkiksi mithralaisuudesta ja zarathustralaisuudesta (ja pyrkinyt sittemmin tuhoamaan todisteet, ja kilpailijat)!

Niin, kyllähän tällainen kaappaaminen on mahdollista ... valitettavasti "mahdollisuuden ikkunoita" on vain harvoin näkyvissä. Tällaisia tilanteita on tyypillisesti kuohuntavaiheissa, erityisesti syntyjen yhteydessä. Onneksi kuitenkin juuri nyt on taas tällainen kuohuntavaihe, jossa evankelis-luterilainen kirkko etsii itseään, ja seurakuntalaiset puolestaan etsivät jotain vaihtoehtoa ... Koetetaankin löytää uudelle uskonnolle kaikkien harhaoppien ja herätysliikkeiden joukossa jonkinlainen eksegeettinen ekolokero.

Ekolokeron löytämisessä auttaa ajatushistoriallinen analyysi. -- Uskon kodifioidut opit, kiiltävät kuoret, eivät ole annettua Jumalan sanaa, vaan historiallista koostetta: näennäisen kiinteä kokonaisuus on sekin ollut tietoisen harjauksen tulos. Yksittäiset kirkkoisät ovat valinnoillaan rakentaneet nykyisen tarinoiden ja myyttien kokonaisuuden. Yhteisöllisen ja yksilöllisen tarinaidentiteetin hallinta on muuttanut vitalismin liikkuvan ytimen dogmaattisten rakenteiden jäykäksi kuoreksi.

Ajanlaskun alun tienoo on ollut suurten selitysten aikaa: kristinuskon opin synnyn yhteydessä valittiin sen myöhempi suunta. Siis mitkä kirjoitukset valittiin kaanoniin, ja mitkä unohdettiin apogryfikirjoihin. Täältä paljastuu mihin suuntaan kristinuskolla on sisäsyntyinen alttius kääntyä ... yksi kiinnostavimmista apogryfikirjoista on ns. Tuomaan evankeliumi -- niin, juuri sen Epäilevän Tuomaan mukaan!

Miksi tämä on jätetty pois? -- Voidaan sanoa, että tämä oli kaukaa viisas valinta: se on mahdollistanut nykymuotoisen "massauskonnon" ja uskonjoukkojen keskitetyn hallinnan. Rakenteellisen opillisuuden korostaminen on mahdollistanut sokean usko(llisuude)ntestauksen, Katekismuksen ja pänttäämisen, ja kasvattamisen (kirkko)herran pelkoon. Hyväksytty Raamatun versio on helpommin myytävä tarina. -- Tai sitten se ei ollut viisas valinta.

Ainahan valinnassa on kyseessä kompromissi: nyt helppolukuista tarinallisuutta korostettaessa on tingitty henkisyydestä. Tuomaan evankeliumi painottaa subjektiivista elämyksellisyyttä, suoraa ja välitöntä omakohtaista kokemista, holistista mysteeriä. Jeesus esitetäänkin jumalallisten salaisuuksien opettajana, ei varsinaisena pelastajana. Pelastus on "valaistunutta ymmärrystä kuulijan omasta luonteesta jumalallisen kuvana". Tärkeää on prosessi, ei salattu kiinteä päämäärä: siis ei etsikää sitä mikä on ylhäällä, vaan käsky on vitaalis-jatkuva vaeltakaa, älkää pysähtykö!

Oppilaat sanoivat Jeesukselle: "Kerro meille, millainen lopullinen päämäärämme on." Jeesus sanoi: "Oletteko jo löytäneet alun, kun kerran kysytte lopusta? Loppu on siellä, mistä kaikki on saanut alkunsa. Onnellinen se, joka tavoittaa alun. Hän saa tuntea myös lopun eikä ole näkevä kuolemaa."

Jeesus sanoi: "Jos teiltä kysytään: 'Mistä olette tulleet?', niin vastatkaa: 'Me olemme tulleet valosta, sieltä, missä valo syntyi itsestään. Valo otti [paikkansa] ja näyttäytyi heidän kuvassaan.' Jos teiltä kysytään: 'Oletteko te se valo?', niin vastatkaa: 'Me olemme sen lapsia ja elävän Isän valittuja.' Jos teiltä kysytään: 'Mikä todistaa teissä Isästä?', niin vastatkaa: 'Sekä liike että lepo'." 

 

Mitä nuo opetukset vertauskuvallisuudessaan voisivat tarkoittaa? -- Uskonnollinen varmuus on yleensä varattu vain vaistoihmisille, mutta tällä kertaa vain runoilijat ja muut haahuilijat voivat asiaa edes epäillä ... yllättäen, tällä kertaa nimittäin insinööriluonteille oppi on helppo uskoa: ainoa, minkä kahleista ei voi paeta, on värähtelevä energia. -- Energian häviämättömyyden vuoksi uskova ei ole näkevä kuolemaa, ja ikuisten syklien vuoksi asiasta todistaa sekä liike että lepo.

Käytetyt symbolit voivat loitsia ymmärryksen, aiheuttaen tarpeetonta kitkaa oivallusprosessiin, nyt tarvittavaan "uskonhyppyyn" ... insinööriyhteyksissä voikin olla syytä käyttää neutraalimpaa termiä "maailmanhenki" vieraannuttavan, personoituneen "Isän" sijaan; ja "pyhien yhteys" on kaikkiallinen energiakenttä jossa energiaa vastaa "maailman valo", ja liikettä voitelee "elämän vesi". -- Mutta jatkossa ilmenevistä syistä on syytä pitää kiinni termistä "uskonto" neutraalimman "luonnonfilosofian" sijaan ...

No nyt: insinööriperinteitä noudattaen rakennetaan malli, perusteista alkaen. -- Otetaan tarkasteluun ihmisten välinen kanssakäyminen, informaation etenemisen luonne tässä systeemissä. -- Keskustellessasi toisen kanssa olet vuorovaikutuksessa, saat hänet reagoimaan energiallasi. Hän kertoo asian eteenpäin, ja sama reaktio lähtee etenemään kuin renkaat vedessä. Niin, ensimmäisen kertaluvun matemaattinen approksimaatio tällaiselle ilmiölle on aaltoyhtälö ja harmoninen värähtely. Mitä merkittävämmän asian sanot, sitä todennäköisemmin aalto jatkuu yhteisössä eteenpäin, vasta vähitellen vaimentuen.

Välihuuto: eihän tällainen ihmisten muodostama värähtelyn alusta ole homogeeninen, teknisesti ajatellen eiväthän "värähtelijät" esimerkiksi ole tasavälein!? -- Kaikki onkin subjektiivista, vain oman pääsi sisällä tapahtuvaa, ja laadullista. Riittää, että itse ajattelet, että näinhän asia on, niin sen jälkeen asia on niin. "Taivas" alkaa rakentua omaan päähäsi -- ja myös muihin päihin, tämä samahan tapahtuu muillakin ... huomaat olevasi osa suurta kokonaisuutta. -- Tämä on sellainen oivallus jota ei voi poisoppia, se on kuin uskoontulo. Kaikkinäkevän, koko historiasi tietävän maailmanhengen silmän edessä huomaat olevasi alaston: roolisi paljastuvat, mutta juuri itsenäsi sinulla on pääsy takaisin yhteisölliseen paratiisiin. Insinöörin häpeä herkkäuskoisuudestaan voi vaihtua ylpeydeksi ymmärtämisestään. 

Parhaimmillaan sanomasi (tai tekemäsi) asia jää yhteisöön seisovaksi aalloksi, niin että sitä toistellaan edestakaisin, jopa sukupolvi toisensa perään. Se voi jopa resonoida ja kasvaa arvaamattoman suureksi, mutta enimmäkseen se suodattuu laakeaksi mainingiksi. Suuresta määrästä tällaisia pysyviä aaltoja muodostuu kulttuurinen kenttä, jonkinlainen "yhteisyyden humina", mentaalienergian värähtely, jota voidaan mallintaa kenttäteorialla. -- Voidaan kuvitella, että Rupert Sheldraken morfinen kenttä olisi jotakin tällaista, jos siitä riisuttaisiin kaikki "epäteknisyys".

Ikuisen elämän tavoite on kytkeytyminen näihin kenttiin, kulttuurisen maailmanhengen värähtelyyn, ja niiden muokkaaminen. Energian kertyessä kenttiin, maailmanhenki tulee aina mahtavammaksi. Kyllä, sinua ei koskaan unohdeta: periaatteessa yksilön vaikutus voidaan jälkikäteen saada palautetuksi aaltoliikkeiden kokonaisuutta tarkastelemalla, sikäli kuin hänellä on ollut vaikutusta kenttiin -- joka ei tätä usko, lukekoon aaltoliikeoppia ja Fourier-analyysia!

Millaista olisi sellainen hyvä elämä jolla ikuisuustavoitettaan voisi edistää? -- No, ikuisuuteen ei suoraan voi vaikuttaa; mitä voi tehdä, on yrittää kytkeytyä reaalimaailman hetkellisiin vuorovaikutuksen kenttiin. Ensiksi täytyy saada kokemus itseä suuremmasta, nähdä kentät sielunsa silmin; suuntautua ulospäin, ja kiinnostua ihmisistä. Todellakin, ne toiset ihmiset ovat "taivas", ja sitten kai myös "helvetti": positiivisen energian, rakkauden, dialektisena vastaparina on negatiivinen energia, viha. Täytyy elää täyttä elämää, elää kenttien mukana -- ja ihmisten kanssa täytyy virittäytyä "samalle aaltopituudelle", ettei olisi "ulalla"!

Tämä ei ole hörhöilyä, pelkkää sanakikkailua -- nimittäin kielen termit ovat kulttuurissa resonoivaa viisautta. Ja todellinen kauneus on taas yksityiskohdissa, jonka voi nähdä insinööriymmärryksellä. -- No, mikä toistaiseksi tuntematon väliaine aallot "enfosfäärissä" mahdollistaa, ja missä on kenttiä kannatteleva, voimavaikutuksia välittävä eetteri? -- Mitään uusia luonnonlakeja ei tarvita. Ihmisen yhdistää kenttiin "yli tyhjän avaruuden" toimiva hahmontunnistuskyky. Puheen lisäsi koko kroppa on antenni, joka heijastelee sisäistä sieluntilaa. Ja vastaanottajapäässä: siellä, ihmisen pään sisällä on aivoaaltojen muodostamia sähköisiä kenttiä; riittää saada nämä subjektiiviset kentät synkronoitumaan pään ulkopuolisten objektiivisten, tai "intersubjektiivisten", kenttien kanssa. -- Klassinen ongelma kuinka henki voi vaikuttaa aineeseen on vakuuttavasti demonstroitu YouTubessa avainsanan "cymatics" yhteydessä.

Synkronoituminen edellyttää mallin identifioimista ja sen jälkeen vielä tilan estimoimista: kuvitteelliset kentät pitää voida simuloida oman pään sisällä (ja vastaavasti, samoin tekevät kaikki muutkin, omissa päissään). Wittgensteinin "puheaktit" ovat evoluutiossa kehittyneitä kommunikaatioprotokollia, keinoja vähentää kytkeytymisprosessiin liittyvää kitkaa ja kohinaa; samanvaiheistuminen eri päiden sisällä voidaan helposti saavuttaa esimerkiksi naurulla tai vaikka yhteislaululla. -- Niin, ihminen on ensisijassa yhteisöllinen olento, hakien kenttien sovitusta (sic).

Kenttäteoriasta voidaan johtaa vahvoja tuloksia -- esimerkiksi voidaan väittää, että Humen giljotiini ei pidäkään paikkaansa: moraali voidaan kuin voidaankin johtaa tosiasioista. Maksimi tehonsiirto kenttien (sisäisen ja ulkoisen) välillä voidaan nimittäin saavuttaa, kun molemmilla on sama impedanssi: siis kohtele toisia niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Hyvä ei ole Hammurabin lain mukainen äärimmäinen kovuus ("suuri impedanssi"), joka johtaa heijasteluun rajapinnassa, epästabiiliin koston kierteeseen, eikä myöskään ikuinen toisen posken kääntäminen, äärimmäinen "pieni-impedanssinen" pehmeys -- tämäkään ei nimittäin, kaikista uhrauksista huolimatta, kasvata yhteisöllista luottamusta ... sinua vain pidetään idioottina.

Ihminen on duaalinen, sekä henkeä että ainetta, mutta ensisijaisesti henkeä. Ei niin että henki tulee aineeksi, vaan aine tulee hengeksi; elettyään rajallisen aikansa ruumiissaan "sielu" voi elää määräämättömän ajan "maailmanhengen tykönä". Jonkinlainen luonnonmoraali, "maksimi-maksiimi", on kytköksissä maksimaaliseen tehonsiirtoon, näkemiseen ja näkymiseen, siis kenttiin kytkeytymisen kykyyn. Niin kuin äly ei ihmisellä ole laadullisesti muista eläimistä poikkeava eikä määrätön, ei myöskään sielu ole kuolematon: se katoaa jos virtaus pysähtyy. Relativistisessakin katsannossa ihminen kuitenkin on kaikkien muiden luojanluomien yläpuolella: onhan se energiapumppujen hallinnassa ehdotonta huippua. 

 

Tämä kaikki ei kuitenkaan ole pelkkää insinöörin suoraviivaisuudessa kiteytyvää tietämisen röyhkeyttä. Jos pelkkä elämän valtavuus ei pakota nöyrtymään, niin ehkä auttaa ymmärrys siitä, että pelastus ei tule tietosi kautta. Autuaita ovat lapsenmieliset ja henkisesti rikkaat. Se on kauneus jonka edessä on pakko hiljentyä ja nöyrtyä: aito ihailu voi kohdistua esimerkiksi tuohon Eeva-Liisa Manneriin. Juuri koska kaikki oli vain runoilijan subjektiivista "aistien runoelmaa", niin hänpä ei enää kuolekaan objektiivisesta todellisuudestamme. Hänen henkensä elää mielissä niin kauan kuin suomen kieltä puhutaan, kerran lausutun ajatuksen aina silloin tällöin pulpahtaessa pintaan morfisessa kentässä, ja hän elää niin pitkään kuin suomalainen kulttuurikin.

Kun kenttiä ei ollenkaan tarvitse miettiä, kun se tuntuu kannattelevan joka puolelta kuin vesi -- kun siis ymmärtää vieraitakin ihmisiä ponnistelematta -- silloin kulttuuri tuntuu kodilta. Taustan tukevuus mahdollistaa pyrintöjensä suuntaamisen, ja itsensä ylittämisen. Tällainen itsensä toteuttamisen eetos on leimallista länsimaiselle kulttuurille. Voisi sanoa, että luovuus ja yksilöllisyyden korostaminen, näkymisen pakko, on meille moraalinen velvoite. -- Tämän ilmaisee hyvin Rölli-peikko: parempi on laulaa häläpätihää kuin olla hiljempää!

... Tosin kyse on merkitysenergiasta eikä pelkästä äänen voimakkuudesta. Pyrkimys on sankaritarinaan, tai edes antisankaritarinaan: kunhan performanssisi jälkeen yleisö jotenkin reagoi, mylviikö naurusta vai tyrskiikö itkusta, samantekevää oletko hyvä vai huono, kunhan olet tunteita herättävä. Kuten Haloo Helsinki sanoo: huuda huuda ilosta, vapaudesta, onnesta ... ja sä voit poistuu hymyillen. Länsimaisen kulttuurin moraali on näy, jätä jälki! -- Meille pelkkä loputon harpunsoitto ei ole mikään taivas. 

 

Nykyaikainen simulaatioyhteiskunta tekee edellisenkaltaisen pohdinnan oikeastaan välttämättömäksi. -- Ovatko elokuvan hahmot olemassa? Ovatko hahmojen näyttelijät olemassa? Entä sen jälkeen kun näyttelijät ovat jo kuolleet? Millä fysikaalisella mittarilla pystyt erottamaan nämä tilanteet toisistaan ... nyky-yhteiskunnassa, jossa todellisuus tulee sinulle enenevässä määrin television kautta? -- Kaikki nämä elävät sinulle vain radioaaltojen kentässä; mikä ero olisi jos näkisit heidät elävinä edessäsi, siis ilman televisiota, valoaaltojen sähkömagneettisessa kentässä? --- No, mikä ero oikeastaan olisi elämisessä morfisessa kentässä?

(Spoileri pohtijoille: kun "valon kenttä" on hetkellinen, radiolähetyksiä voidaan jo halun mukaan toistaa, mutta morfinen kenttä "elää", värähtelee, toistaen itseään ajassa, hallitsematta ja kenenkään ohjaamatta; "spektrissä" se on vielä pitkäaaltoisten radioaaltojen jälkeen. Tällaisen "valon" näkemiseen tarvitaan toisenlaisia näköelimiä: intuitiota, "sielun silmiä".)

Aivojen kentät ovat koko ajan värähtelyrajalla, sheldrakelainen "morfinen viritinvahvistin" hakee lähetyksiä kohinan seasta ... ja näitä lähetyksiä on koko ajan ilmassa, yhtäaikaisesti, niin kuin radioaaltojakin. Jokaisella on oma motivoiva aaltonsa, olkoon se sitten vaikka konkreettinen suvun muodostama sukupolvien ketju. Aallot tulevat menneestä ja etenevät tulevaisuuteen, ovat tässä vain hetken; kestävän vaikutuksen aikaansaamiseksi maailmanhenkeen, sinun tulee iskeä oikeassa vaiheessa, pumpata kenttään lisää energiaa. Aallot ovat hyvin erilaisia, erilaisissa sfääreissä, ja virittyminen oikeaan aaltoon edellyttää hahmontunnistuskykyä ... 

Kuvassa on esitettynä  "kybernetiikan aalto": omassa mielessäni olen aaltorintaman huippukohta useiden aaltojen risteytyessä. Omassa mielessäni olen siis tärkeä, voin vapautua eksistentiaalisesta angstista, ja tämä on ainoa minulle tärkeä asia ... kosminen totuus jääköön omaan valtaojalaiseen arvoonsa. -- Emme ole "jättiläisten hartioilla", vaan heidän aallonharjallaan (nyt kuvassa mukana Norbert Wiener, Ross Ashby, Gregory Bateson, ja Heinz von Foerster). 

 

Insinööri (ainakin sähköinsinööri) voi vilpittömästi uskoa taikaan ja velhoihin. -- Muistan aikoinaan, opiskeluaikana, kun kaikki keskustelut isäni kanssa päätyivät kysymykseen miten se muuntaja toimii. Niinpä, muuntaja on käsittämätön laite, muuntaessaan näkymättömien kenttien avulla sähköä jännitetasolta toiselle. Mutta ei tasajännitettä, vaan vain vaihtojännitettä -- muuttumaton on kuollutta, kiinnostavuus on jatkuvassa muutoksessa, värähtelevissä kentissä. Ainoa autuaaksitekevä ovat pyhät kaavat, ainoa reitti tähän taikaan. -- Isäni oli sellainen jääräpää että hän ei uskonut vaikka näki.

Se joka toi vaihtosähkötekniikan aikanaan käyttöön, oli serbi Nikola Tesla, varsinainen velho. -- Niin, sen sähköauton nimi on kunnianosoitus Teslalle, samoin kuin oli magneettivuon tiheyden yksikön nimeäminen teslaksi. -- Kerrotaan hurjia tarinoita siitä, kuinka itse Thomas Alva Edison aikanaan yritti kampittaa Teslaa, kilpailijaansa ... katkerinta Edisonille, tasavirtamiehelle, oli varmasti huomata kuinka paljon parempia toisen ajatukset voivat olla kuin omasi

Kun Albert Einsteinilta aikanaan kysyttiin että miltä tuntuu olla maailman älykkäin ihminen, Einstein vastasi: en tiedä, teidän täytyy kysyä asiaa Nikola Teslalta. Näin siis sanoi insinööri insinöörille, puolittain vakavissaan, täydellä arvostuksella. -- Elävä vitaaliuskonto on jatkuvassa muutoksessa, ja "pyhiä kirjoituksia" joudutaan varmaan päivittämään. Niinpä, jos joskus kirjoitetaan "Nikolan ilmestys", sieltä löytyy esimerkiksi seuraavat ajatukset, tämän "energiologian profeetan" lausumat:

Jos haluat löytää universumin salaisuudet, sinun täytyy ajatella energian, taajuuksien ja värähtelyn termein.

Sinä päivänä kun tiede alkaa tutkia ei-fysikaalisia ilmiöitä, se saavuttaa enemmän edistystä yhdessä vuosikymmenessä kuin kaikkina sitä edeltäneinä vuosisatoinaan.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (58 kommenttia)

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Yksi kauneimmista, ehkä kaunein juttusi.

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

Huh, kiitos ... läpällä, mutta totta toinen puoli ... ja, niin, kaunis näkymä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

En tajua miten olisi välinpitämättömyyttä jos käsittää, että subjektiivinen kokemus lakkaa kun kuolee. Tosin Eeva-Liisa Mannerin maailmasta on jäänyt elämään harvinaisen paljon.

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi Vastaus kommenttiin #6

Ei välinpitämättömyyttä ... vaan rohkeutta katsoa syöveriin. Ja kykyä nähdä siellä valoa.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Tuosta Manner-sitaatista tuli Shakespeare mieleen.

Life's but a walking shadow, a poor player,
That struts and frets his hour upon the stage,
And then is heard no more. It is a tale
Told by an idiot, full of sound and fury,
Signifying nothing.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Elämä on vain kulkeva varjo, kehno näyttelijä
Joka pöyhistelee ja surkuttelee aikaansa näyttämöllä.
Sitten ei kuulu enää mitään.
Se on vähämielisen kertoma
melun ja raivon täyttämä taru,
Vailla merkitystä.

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

"Koko maailma on näyttämö ja kaikki miehet ja naiset vain näyttelijöitä, jokaisella poistumisensa ja tulonsa" ...

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #12

Toi nyt on melkein itsestäänselvyys. Shakespeare sanoo sentään enemmän säkeistöllään.

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi Vastaus kommenttiin #14

Joo ... mutta tällainen guuglepohjainen sivistys on vähän ohutta :o)

-- Ja onhan tuo toinenkin sentään Shakespearea: "Miten haluatte".

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #15

Ei kai jokainen hänen repliikkinsä mitään syvällisiä viisauksia ole, jotkut roolihenkilöistä olivat varsin pöljiäkin. Mutta tuo Raimon poimimassa säkeistössä on jotain välkkyä mikä innoitti yrittämään suomentamista.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #16

Minä tosiaan googlasin. shakespeare "told by a fool". Tuota löytämääni tekstiä luulin ajanmukaistetuksi. Fool hänen aikanaan tarkoitti käsittääkseni narria ja (hovi)narrit sekä näyttelijät olivat hyvinkin rinnasteisia. Teksti on Machbethista, näytös V, viides kohtaus. Koko vuorosana Gutenbergista:

Macb. She should haue dy'de heereafter;
There would haue beene a time for such a word:
To morrow, and to morrow, and to morrow,
Creepes in this petty pace from day to day,
To the last Syllable of Recorded time:
And all our yesterdayes, haue lighted Fooles
The way to dusty death. Out, out, breefe Candle,
Life's but a walking Shadow, a poore Player,
That struts and frets his houre vpon the Stage,
And then is heard no more. It is a Tale
Told by an Ideot, full of sound and fury
Signifying nothing.

Kun tuon löysin, arvelin että olisin tuon Shakespeare-sitaatin nähnyt ensimmäisen kerran Aldous Huxleyn novellikokoelman Brief Candles alkulehdillä, mutta sen nimi vain on luultavasti Shakespeare-viittaus.

Toinen vanha teos, joka tuli mieleen on William Blakelta ja tietysti taas Huxleyn kautta.

"If the doors of perception were cleansed, everything would appear to man as it is, infinite"

Tuo sitaatti löytyy yleensä Huxleyn kahden kirjoituksen kokoelmana julkaistusta kirjasta, Doors of Perception / Heaven and Hell.

Nykyaikaisempi esitys aiheesta voisi olla esim. Your brain hallucinates your conscious reality.

Aistien laadusta Huxleylle itselleen luultavasti tärkein kirja oli The Art of Seeing.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #17

Aistit ovat "ovi" jonka läpi todellisuus välittyy mieleemme. Ne ovat jo valikoivia suodattimia. Sitten vielä aivot tulkitsevat aistimukseen kulttuurisen ja muun opitun käsitteistön avulla. Tämä on ylensä relevanttia informaatiota. Hallusinaatio on harha-aistimus.
Macbethin repliikin alussa on loppupuolen elämän merkitsemäätömyyttä ja naurettavuutta kuvaamisen lisäksi tämä minullekin tuttu huomenna , huomenna... taipumus.
Äsken Longon näyttelyssä opas selitti miten eräs veistos liittyi Samuel Becketin näytelmään Huomenna hän tulee.
Kiinnostava näyttely muuten, tähän taiteilijan ensimmäiseen näyttelyyn Pohjoismaissa kannattaa vaikka varta vasten matkustaa Tampereelle.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #18

Minulla on se käsitys, että ihmisten suurin riippuvuus on riippuvuus aistiärsykkeistä. Täysin terve ihminen alkaa näkemään ja kuulemaan kaikenlaista jopa vain 8 tunnin jälkeen rajoitetussa virikeympäristössä. Pehmustetussa pimeässä kopissa siihen menee noin vuorokausi. Aivot siis alkavat generoida kaipaamiaan ärsykkeitä.

Tuo tietysti vaihtelee paljonkin. Minä muistan niin paljon musiikkia, että en enää paljonkaan viitsi musiikkia aidosti kuunnella. Taustamelustakin voin joskus huvikseni etsiä sävelkulkuja tai lintujen laulua kuvitella hieman erilaisena Rautavaaran Cantus Arcticuksena. Jotain kaleidoskooppista elokuvaakin pystyn generoimaan tai olen pystynyt. Kubrikin Avaruusseikkailu 2001:ssä on vähän samantapaista se lopun avaruusmatkan symbolinen kuvaus. Aika tylsää itse asiassa. Minulla on niin tylsät aivot ;)

Peruskysymyksiä tuosta aiheesta ainakin minulle oli aikoinaan, kärsikö Beethoven kuuroutumisestaan. Eipä tainnut Ludvig paljon välittää.

Tuosta Becketin näytelmästä varsin mielenkiintoinen versio oli 1985 tehty Godot på kåken, joka näytettiin TV:ssä asuessani Ruotsissa. Ainakin osa näytelmää esittävistä vangeista karkasi silloin kun tuota dokumenttia tehtiin. Itse näytelmähän on varsin tylsä, mutta kehystarina oli varsin sopiva.

https://www.tampere.fi/sarahilden/nayttelyt/robert...

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #19

Kåk, en, on slanginomainen ilmaus, joka tässä yhteydessä tarkoittaa vankilaa. Ehkä siitä on tullut suomenkieleen laina "saada kakkua".

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #19

Toisaalta liikaa ärsykkeitä voi olla kovin stressaavaa ja sairastuttakin ihmisen. Kun asuin kaupungin keskustassa koin välillä kaikkien mainosten ja liikenteen äänten ja näyteikkunoiden ärsykkeiden hyökkäävän kimppuuni kun menin ulos.
Fb:n meneillä olevan viestinnän kesken eri suunnilta esiinpomppivat ilmoitukset keskeyttävät ajatuskulun, ovat erittäin ärsyttäviä ja aikaakin vievää häirintää.

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi Vastaus kommenttiin #19

... Sattuneesta syystä: miten satuittekin puhumaan hallusinaatioista! -- Odottakaahan seuraavaa ...

Muuten, kyky suodattaa aistimuksia ja löytää hahmo: muistan siinä John Nashista kertovassa "Kaunis mieli" -elokuvassa, kuinka tämä matemaattinen nero pyysi nimeämään jonkin esineen, ja sitten hän erotteli "tähdistön", jossa tämä muoto oli hahhmotettavissa ... edellyttää kai huimaa kykyä hylätä epärelevantti kohina ja keskittyä olennaiseen.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #22

Olennaisen erottaminen eli abstrahointi on järjellisen ajattelun perusta.
Päinvastoin kuin tekoälyllä inhimilliseelle ajattelulle on ominaista luoda synteesejä jotka ensiksi hahmottuu diffuusisti ja tarkentuu vöhitellen käyttökelpoiseksi teoriaksi.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #22

Muisti tai mielikuvitus eivät ole hallusinointia. Minä voin kuunnella tai muistella ulkoa vaikka Zappan Peaches en Regaliaa ja jos se on Dweezilin versio, olla kriitikko, joka sanoo, ei se ihan juuri noin mennyt.

Luovuuden voisi kai määritellä sitenkin, että Varèse kuuli päässään Stravinskyn Kevätuhrin vähän toisin, esitti sen omana sävellyksenään parikin kertaa ja Zappa sitten omien suodattimiensa kautta "tulkitsi" Varèsea.

Mutta harhaillaan takaisin Kubrikiin. Eyes wide shut -elokuvassa on todella vahvaa musiikkia. Jocelyn Pook oli minulle uusi tuttavuus. Hell, Fire & Damnationin toinen osa on elokuvan vaikuttavin. Myös György Ligetin Musica Ricercata II: Mesto, Rigido e Cerimonale, "It was knife in Stalin's heart" on niin vastenmielisen vaikuttava, että sitä ei unohda.

Suppissilmä taitaa olla ajankohtaisin hahmontunnistusalgoritmi.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #24

Ihmisen hahmontunnistus ei perustu algoritmiin kuten tekoälyn. Jos perustuisi tuskin tunnistaisit suppikset sekunnin murto-osaassa.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #32

Minulla onkin tosi hyvät algoritmit suppisten tunnistukseen. Ensimmäinen osa-alue on maaston ja kasvuston tunnistus, joka toimii vaikka autossa 80 km/h vauhdissa, jos ei tarvitse olla kuskina. Se voisikin olla hyvä idea, että skypen videopuhelun välityksellä etsisi etänä suppismetsiä. Ensin tietysti karttojen avulla hieman esityötä, karttalinkkejä ja vähän reittiohjeita "robotille". Etäsienestyskurssi kehittyy, kiitos Margareta.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #33

Hyvä idea. Käytät sinä kumminkin siihen maastonkin tunnistukseen muutakin hahmotuskykyä kun algoritmiin perustuvaa. Meinasitko laittaa robotin tunnistamaan sienetkin? Ei taida olla ihan vähäset ne esityöt algoritmin kehittämisessä.

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi Vastaus kommenttiin #32

No, konnektionistinen tekoäly rakentaa keinotekoisten hermoverkkojen varaan ... ja tulokset ovat jo aika vaikuttavia (ks. esim. avainsanalla "deep networks"). Näiden rakenteiden massiivista rinnakkaisuutta voidaan simuloida yksikkö-kerrallaan-algoritmeilla; nykytietokoneiden laskuteho alkaa riittää tähän -- jopa reaaliajassa ...

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #34

Joo. Esimerkkinä Youtube-videoissa Googlen puheentunnistukseen perustuva automaattinen tekstitys, Skype translator, joka tosin toimii vain kahdeksalla suurella kielellä ja Windows-alustalla. Aika huimaa, että voisi puhua englanniksi vain kiinaa osaavan kanssa.

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi Vastaus kommenttiin #35

... Niin, toinen uskomattomasti kehittynyt ala on kielen käsittely (sanoo asiasta aikanaan diplomityönsä tehnyt). Valtavat data-aineistot ja valtava prosessointiteho: muuta ei näköjään tarvita että tilastolliset korrelaaatiomenetelmät tekevät ihmeitä.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #36

Google vaihtoi puheentunnistuksen "moottorin" deep learning -pohjaiseen noin vuosi sitten ja jo keväällä se oli selvästi parempi kuin vanha, jota oli opetettu vuosia.

Vielä kun yhdistävät siihen muut "aistit", kuten hahmon- ja tekstintunnistuksen, niin siitä tulee parempi kuin ihminen. Esimerkiksi eräässä taiwanilaista työstökonekeskusta esittelevällä brittiläisen maahantuojan youtube-videolla valmistajan nimi "Dah Lih" oli tunnistettu "dolly" ja "darling", mutta kun se näkyi siinä videolla. Puheentunnistus ei saisi olla sokea. Ihminenkin "fuskaa" kaikilla mahdollisilla tavoilla eli yrittää muodostaa käsityksensä "todellisuudesta" kaikilla aisteillaan. Toinen vaikea sana oli auger eli archimedeen ruuvi. Kun hyvälaatuisella äänellä ja natiivipuhujalla varustetulla videolla ongelmat ovat tuota tasoa, jää ihminen jo nyt itse asiassa helposti toiseksi. Mutta ihminen tekee kuten aina, fuskaa, eli käyttää tekoälyä hyväksi tai avuksi.

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi Vastaus kommenttiin #37

... Tämä on aika vakuuttava esimerkki "kuulemisen" moniaistisuudesta!

https://www.youtube.com/watch?v=G-lN8vWm3m0

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #38

Jossain vaiheessa tekoäly pitäisi kai opettaa välttämään ja tunnistamaan ihmisten hallusinaatiot. Ehkä ihmisen pitäisi kuitenkin oppia paremmin ymmärtämään omaa hallusinointiaan. Sitten vasta voi opettaa muita. En tiedä, ehkä saavuimme oleellisen äärelle. Kumpi päättää, miten räjäytämme tajuntamme.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #34

Nykytietokoneiden lakuteho on aivan eri luokkaa kuin ihmisaivojen joiden aivosoluverkot ovat erilaiset kuin keinotekoiset hermoverkot. Tulokset tosin ovat vaikuttavia ja nekin inhimillisen luomistyön tuotetta. Päämäräistä luomisprosessia ne eivät kuitenkaan simuloi.

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

ihmisen henkisessä tietoisuudessa on puutos ?
tarvitaan tieteen paradigman muutos ?

Tapahtui taivaassa. Kun pieni tyttö katseli kuolemaa silmästä silmään.

lapsi makasi kuolemankielissä keuhkonkuumeessa pinnasängyssä. pappi ja äiti rukoilivat ääneen sängyn vierellä polvillaan.
taivassa ei ollut kristallikruunuja, kanteleita eikä valtaistuimella pelottavaa parrakasta Jumalaa. taivaan lattia oli täynnä pingispalloja silmän kantamattomiin. tytön vieressä tavallisella tuolilla istui ihminen kyynrepäitään polviinsa nojaten ja katseli tuttavallisesti tyttöä. lapsi ymmärsi että hänen oli aika nyt herätä. pappi ja äiti sängynvierellä puhkesivat kiittämään ja ylistämään Jumalaa lapsen paluusta ja parantamisesta.

totta joka sana :o

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

... Tai ainakin nätti tarina!

Käyttäjän raimoylinen kuva
Raimo Ylinen

Hieno idea Heikki, mutta olet vähän jälkijunassa. Energiakenttien ympärille on jo kehitetty vaikka minkälaisia uskomuksia, ei tarvitse kuin guuglettaa hakusanoilla "energiakentät" ja "hoito". Tyypillistä näille on jonkin fysiikan teorian ja uskomusten näennäisesti looginen yhdistäminen aivan kuin missä tahansa uskonnossa. Liika tieteellisyys kyllä yleensä pilaa hyvän tarinan.

Tesla oli kyllä mielenkiintoinen nero. Hänhän kehitteli koneita, jotka loivat energiaa "tyhjästä", eikä näiden toimintaperiaatteita ymmärretä vieläkään. Kannattaa tutustua hänen kirjoituksiinsa, joita löytyy netistä guuglaamalla. Ikävä kyllä, teoreettinen fysiikka ei voi selittää kaikkia luonnonilmiöitä. Hyviä esimerkkejä ovat staattiset kentät, kuten gravitaatiokenttä ja sähkökenttä, vaikka sähkökentän ja ilmeisesti myös gravitaatiokentän muutosten eteneminen pystytäänkin selittämään aaltoliikkeinä.

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

Kyllä, hurja kaveri, jonka edessä insinööri paljastaa päänsä ... aistiessaan pyhän kosketuksen ... nerouden.

https://www.activistpost.com/2012/01/10-inventions...

Käyttäjän raimoylinen kuva
Raimo Ylinen

Tajusin vasta, että ajatuksesi olikin tehdä kaikista energiaan liittyvistä uskomuksista suuri uskonnollinen synteesi aivan kuin Vähän Aasian erillisistä kirjoituksista on kasattu juutalaisuus, kristinusko tai islam tulkitsemalla niitä tarkoitushakuisesti.

Hyvään uskontoonhan liittyy kertomukset siitä, mistä tulemme, mitä olemme ja minne menemme. Uskonliikkeen johtajien valtapoliittisten tavoitteiden toteuttamiseksi tarvitaan vaihtoehtoisia "tulevaisuuksia" ja sääntöjä, joita noudattamalla tulevaisuus olisi mahdollisimman hyvä. Ei muuta kuin kehittelemään!

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

Olet itseoikeutetusti uskonnon maagi ja mystikko, joka näkee asiat joita muut eivät vielä näe.

Raimo, olet teoreetikko vailla vertaa, minun tuttavapiirissäni.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

hah..hyvin lähelle kirjoitit sen mitä olen kehitellyt päässäni vuosien ajan kaiken teoriaksi.

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

Helkkuri ... olisi ollut kiinnostavaa kuulla sinun varianttisi. Siis ennen kuin kumpikaan pääsee vaikuttamaan toisensa ajatusmaailmaan! Diversiteetti on vakuutus elävyyden säilymisestä.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

En osaa sitä vielä kakistaa ulos joten siihen saattaa vielä mennä vuosia tai vuosikymmeniä.

Kuitenkin jäi askarruttaan mistä sinä olet kehitellyt tämän ?

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi Vastaus kommenttiin #27

Sehän on johdonmukainen johtopäätös, eiks jeh :o)

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen
Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

... Tai "olkoon Voima kanssasi", hyödyntäen nyt Tähtien sodan valmiita mielleyhtymiä!

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Energia kulje kanssani!

Twin peaks-fiilikset iskivät.

Käyttäjän TatuHuuskonen kuva
Tatu Huuskonen

Uskontoa insinöörille. Oli hyvä kirjoitus. Itselle on ollut arvoitus miksi asiat oivallettuaan saman saa lukea muilta, ei koskaan toisinpäin.

Ja jos maailmani kuolee kun itseni nirhaan, no hard feelings, right...?

Oma polkuni on että minut 'kampitettiin' pois DI-opinnoista 'koska fyysikot ovat niin pihalla maailmasta', ja tämän jälkeen laitettu kuuntelemaan mieleni tuottamaa yhden käden taputusta. Mitä mieltä itse olet?

Olisi mielestäni ollut parempi saada olla väärässä. Monet fyysikot, insinöörimielisetkin, löytävät uskonnon noetiikan, parapsykologian ja ufologian kautta. Olisin kyllä tähän menessä tajunnut olennaisen - ja enemmän. Ongelma on evlut kirkko joka on imho väärä uskonto; totuuden sijasta opetetaan palanen totuudesta, ja tähän puolitotuuteen minut ateistinen karmani on sidottu rippikoulun vuoksi. Toinen moka on niin ikään evlut kirkon käsikassara, Suomen armeija, jonka vala jokun logiikan mukaan sitoo minua entistä ateistia. Mieti tätä: minut on laitettu vannomaan ateistinen vakuus, ja sen jälkeen velvoitetaan noudattamaan teististä ikuisuussitoumusta - jossa olin siis pakosta läsnä xD. Sori jos minusta tulee tästä yhteydessä vähän katkera, epäisänmaallinen, ja Jumalaa halveeraava itsemurhakandidaatti.

Tosiaan jos tuollainen inssien uskonnollinen yhteisö olisi olemassa niin voisin olla mukana. Olen erään skeptikkojärjestön lehdentilaajajäsen, ja oma fiilis on että heissä on näihin totuuksiin heränneitä yksilöitä. Ateisteja tässä elämässä, jumalia seuraavassa... Samankaltainen idea kuin tuossa sinun insinöörikollektiivissa, vaikka voi olla että perusinsinööri ole jumalainesta.

Joka tapauksessa, kiitos kirjoituksestasi. Koitan olla saamani viisauden tasolla.

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

Kiitos sanoistasi! -- Tämä kirjoitus on saavuttanut yllättävää vastakaikua (resonanssia!), yli kaksi kertaa enemmän kommentteja kuin aiemmin parhaimmillaan. -- Jos asiat kiinnostavat -- katso niitä aiempia blogauksia!

Olen yrittänyt keskustella Skepsiksen keskustelupalstalla ... kokemukset ovat olleet vähän pettymyksiä: siellä puhtaan tieteen kyyniset rakkikoirat haukkuvat. -- Mutta tämä kokemus auttoi muotoilemaan "enginerologiaa".

Ensimmäinen ehto "uskoville" onkin ennakkoluulottomuus: rohkeus vaihtaa mielipiteitään jos "parempi selitys" tulee vastaan. Ja vaatimus "nähdä" asiat omin silmin, ilman välittäjinä toimivia auktoriteetteja.

Aivan keskeistä on huumori. Ehkä "sisäinen tärinä" estää jäykistävien elementtien tarttumisen rakenteisiin. Juuri sellaiset "oikean uskon" portinvartijat tekevät elävästä hengestä dogmaattista pönötystä.

-- Ja samanlaista se on inssien puolella kuin, sanomasi mukaan, fyysikoiden puolella ... tai vielä pahempaa: siellä nauretaan päin naamaa! Kuitenkin teekkarihengessä, hyvällä huumorilla, jos sen ansaitset.

Jotenkin insinöörit on riittävän nöyriksi potkittu: yliopistoihmiset eivät meitä ole oikein koskaan arvostaneet, ja nyt vielä tämä Aalto-kuvio ... näitä kauppislaisia kaappareita on kumarrettava ... anteeksi anteeksi ...

Käyttäjän TatuHuuskonen kuva
Tatu Huuskonen

Olin todella yllättynyt blogisi kattavuudesta! Ehkäpä tässä on paljon enemmänkin kuin mitä itse olen oivaltanut.

Itse asiassa luulen että tähän blogiin johti vanha henkilökohtainen biisi jossa naislaulaja (kukalie) laulaa kuin kuulijalle (minulle?): ettet virheitäsi huomaa kuitenkaan - oletan: miksi siis vaivautua kertomaan. Reagoin tähän biisiin että toki tiedän että paljon itsestäänselvää on mennyt ohi, mutta silti koen olevani sillä tasolla että totuus totuutena riittäisi - ja että tajuasin jos saisin mahdollisuuden. Ja kas; löytyi uusi polku.

Olen varma että tämä on tuttua sinulle; aivan kuin henkioppaat puhuisivat musiikin, taiteen, kaiken kautta, ja jos reagoit oikein niin saat palautetta. Toisinpäin: jos teet virheen niin yhteys katkeaa.

Minulla on kuitenkin ongelma: minua siatellaan; eli tässä on henkimaailman haukkumasana niille jotka ottivat rokotteen 2009-2010. Ymmärtäisin jos vain pahat ajautuisivat moiseen soimaamiseen, mutta nää olennot (=telepaattiset ihmiset? omat harhat? demonit?) on ainakin periaattessa olleet hyviä. En koe tätä kohtuullisena. Ohimennen, tässä syy opintojeni kariutumiseen.

Ateistin suhde Jumalaan onkin tärkeä aihe, Hän kukalie onkaan, miltä tahansa tasolta puhukaan, käyttää valtaa myös ateisteihin ;) Voi olla että tämä eletty elämä meni uskonnon vuoksi mönkään.

Missä on virhe on mahdollista löytää ymmärrystä, ja nöyrästi eteenpäin mennen on mahdollista suunnilleen tasoittaa virheensä. Menetetyt mahdollisuudet ovat sitten toinen juttu.

Olen kiitollinen tästä kirjoituksesta. Ja huumorista. Muistaen miten fyysikkopuolella sana oli vapaa myös niistä vaikeista aiheista.

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

Vastaisin, mutta kun "42" on jo vastaus kysymykseen Elämästä, Universumista, ja Kaikesta :o)

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Oj det var härligt när svenska YLE TV sände Liftarens guide till galaxen år -85, vinter-vår. Den 6-deliga originalserien av BBC. Hur många gånger jag tittade den åter på VHS!

Repetition, utantill, grundsaker ja, men annars variation är vad man lär sig ifrån.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Hur många gånger jag tittade den åter på VHS!"

Fråga inte oss, vi har ingen aning över huvudtaget.

Käyttäjän timoalivehmas kuva
Timo Ali-Vehmas

Ajatus meidän kaikkien tekemisien varastoitumisesta ikuiseen energia tai informaatio tms kenttään on erittäin sopiva tähän aikaan. Uudet tekniset asiat, kuten Internet of Things, Deep learning ja erilaiset virtuaaliset esitystekniikat antavat ihmiskunnalle samanlaiset työkalut tietoon ja tiedon prosessintiin kuin mitä mikroskooppi antoi meille suhteessa lääketieteeseen. Näillä uusilla tekniikoilla, uskoisin, päästään jopa mittaamaan noita kenttiä, saadaan "sovitetus" syntymään ja esim. puhuttaessa diversiteetistä, ei äärimmilleen hajautettu tai keskistetty diversiteetti ole mikään tavoite vaan hallittu siirtofuntion optimointi.

Heikki kun näitä teorioita pohtii, niin voi olla kiinnostava pointti sellainen mihin itse törmäsin ... Everett Rogers, Innovation Diffusion, jonka mukaan ajatuksen diffuusioon vaikuttavat 5 tärkeää tekijää: Hyöty, Helppous, Yhteensopivuus, Kokeiltavuus ja Muiden käyttäjien havainnointi, eivät ole kaukana kyberneettisten säätösilmukoiden logiikasta...

Uudet tekniikat tuovat myös kiinnostavia efektejä, joissa tähän informaatioverkkoon voidaan sylkäistä signaali sisään, analysoida mitä tapahtuu ja sen mukaan mallintaa koko sosiaalinen systeemi... ja sen jälkeen onkin helppo arvata seuraava vaihe... sitä odotellessa... eikä edes tarvitse juurikaan odotella...

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

"... päästään jopa mittaamaan noita kenttiä"

Mutta vain päänsisäisiä kenttiä; ihmistenväliset "kentät" perustuvat hahmontunnistukseen!

"... ei äärimmilleen hajautettu tai keskistetty diversiteetti ole mikään tavoite"

Näyttäisi siltä että luonto on löytänyt diversiteettiin omanlaisensa optimin, "kaksilon":

http://heikkihyotyniemi.vapaavuoro.uusisuomi.fi/vi...

Käyttäjän timoalivehmas kuva
Timo Ali-Vehmas

....mahdollisesti myös epäsuorasti ihmistenvälisiä kenttiä. Erityisesti voidaan ehkä rakenella malleja, joiden ajatusten diffuusio-ominaisuudet mahdollisesti kertovat myös rakenteista ja hahmoista. Ehkä on sanonut tarpeeksi kirkkaasti, mutta juurikin tuota hahmojen muodostumista ja niiden "mittamista" juurikin tarkoitin.

Kaksilosta... kyllä, erityisesti jos ajatellaan kahden noodin välistä linkitystä... ja koko ihmiskunta sitten on jonkin sorttinen verkosto, jossa nuo linkit välittävät informaatiota... kukin oman "lokaalin impedanssien sovituksen" mukaisesti. Pitää vielä lukea tuo sinun artikkeli tarkemmin myöhemmin..

Tämä on kiehtova kenttä.. olet varmaan nähnyt myös Dave Snowdenin Cynafin konstruktion... erilaisista systeemeistä ja niiden ominaisuuksista..

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

... Paitsi että maailmanhenki ON abstraktio, pelkästään mentaalinen olio :o)

"Mentaalivitalismi" yrittää perustella miksi jotakin voi olla vaikkei ole ... etsitään perustelua jollekin mikä ei kestä tieteen raskasta koneistoa ... yritetään uskoa elämään ilman ruumiinavausta!

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Jälleen kerran pitänee muistuttaa, että tiede ei ole kaikki tieto. Se on menetelmä saada tietoa. Menetelmän puolesta puhuu koko länsimaisen sivilisaatiomme korkea elintaso sekä elämää helpottavat innovaatiot.

Voidaan toki esittää hypoteeseja kuten "Kaikki ajattelu on universaalia energiaa" tms. Tai vaikka että jumala on olemassa. Tällaisten uskonnollistyyppisten väitteiden tutkiminen ei ole kuitenkaan mielekästä, koska niille ei ole mitään havaintoaineistoa, jota tutkia. Ainoastaan epäsuoria, subjektiivisia tulkintoja. Väite ei ole myöskään falsifioitavissa.

On mahdollista, että kirjoittajan tieteenfilosofiset opit eivät ole ajan tasalla - taikka niiden syvällinen ymmärtäminen. Sen sijaan on aikaa kulutettu enemmän kirjaston Rajatietohyllyn teosten parissa.

Näiden seikkojen takia alustuksessa oleva sepittely on minusta merkityksetöntä, ei todista mistään mitään tai tuo lisäarvoa. Sinänsähän tällaisia New Age-tyyppisiä pitkähköjä vuodatuksia löytää netistä pilvin pimein. Jokaiselle omansa, mieltymysten mukaan.

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

Kyllä tieteellä on nykyaikana näköjään yksinoikeus Totuuteen. Olenhan minä aikani yrittänyt myydä Vitalismia tieteen kyynikoille ... jos ei osata asioita itse tyrmätä, aina on tarjolla joku Auktoriteetti.

No, olisihan sitä Tieteen taistelukentillä voinut nuoruutensa tuhlata. Katsoin kuitenkin hedelmällisemmäksi hypätä Uskonnon puolelle, jossa Vakuuttuminen riittää ... tai tässä tapauksessa Ymmärrys ja Relevanssi.

Kun siellä rintamalla puolustatte Pyhää, taikauskoa vastaan taistellessanne ja kerettiläisiä vainotessanne, niin kohottakaapa joskus pääänne Dogmista ja kuunnnelkaa huminaa: jostakin kantautuu Nauru.

-- Voit tietenkin yllättää iloisesti ... osoita oma "syvällinen ymmärtämisesi" äläkä vain heitä alentuvaa herjaa ... itse eniten pilkkaat tieteen Metodia kevyillä heitoillasi! -- Mitäpä mieltä olet seuraavasta:

http://neocybernetics.com/enformaatioteoria-kirja/...

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

Tiede, yhteiskunta, uskonto ... mikä näiden kaikkien systeemien pystyssä pysymiseksi on olennaista? -- Se on luottamus. Kun usko alkaa horjua, kun henki kuolee, joukkoja yritetään pitää kasassa, kuorien sisällä, määräyksillä ja tiukalla opillisuudella. -- No, kirkko on jo menettänyt pelin, ja yhteiskunta on menettämässä ... ja taitaapa tiedekin olla ajautumassa dogmaattisen holhoamisen vaiheeseen?

Käyttäjän timoalivehmas kuva
Timo Ali-Vehmas

Ennustamisen vaikeus koskee etenkin tulevaisuudenn ennustamista...

Minusta on oikeastaan ihan turhaa tässä vaiheessa synnyttää taistelua siitä mitä tiede ehkä tulee löytämään tulevina vuosina. Minulle riitää, että on avoin mieli ja hyväksyy prosessin. Tieteen tulokset eivät varsinaisesti koskaan ole lopullisesti oikein tai väärin, tiede elää ja kehittyy koko ajan. On kuitenkin selvää, että sitä mukaa kun tieteen antamat tulokset tai mallit alkavat pysyvämmin olemaan käyttökelpoisia, kuten nyt vaikka geenien merkitys ja toiminta, on syytä ja mahdollistakin rakentaa tällaisen rakenteen päälle jotain kestävämpääkin.

En tiedä, miten itse kukin lukee näitä kybernetiikan, koneoppimisen yms. kaavoja ja matematiikkaa, mutta minulle ne ovat kiinnostava tapa kuvata asioita, joiden kimppuun muuten on hieman hankala päästä. Ja hyväksyn ilman muuta, että ne eivät ole tieteen viimeinen sana. Eivät tietenkään ole. Mutta mikä mukavinta, niiden avulla saadaan ihan oikeita teollisia proseseja toimimaan ja tuottamaan sitä mitä ihmiset haluavat, aineellista ja aineetonta lisäarvoa.

On selvää, että "psykohistorian" mallit ja koneistot eivät vielä ole ihan valmiita, mutta että meillä on edes jonkin verran paljasta silmää parempia työkaluja, linssejä ja linssijärjestelmiä, jos haluaa verrata mikroskooppiin ja lääketieteeseen... Jonain päivänä meillä todennäköisesti on myös teoriat ja mallin meemeistä yms. mitä meillä nyt on geeneistä. Tieteen totuudesta puhuvien (ilman lainausmerkerkkejä) on usein vaikeaa erottaa avointa kehittyvää tiedettä stabiileista dogmaattisista uskonnoista... Millä tahansa ajanhetkellä samplattuna ne jopa saattavat näyttää samalta, ero syntyy kun asiaa tarkastelee yli ajan.

Edistyksellinen tiede ja tekniikka tuntuu taikuudelta... niin se on taas kerran tässäkin.

On varmaan syynsä, miksi Heikki kirjoittaa tänne Vapaavuoron puolelle... moniakin syitä, erilaisia... hieno veto!

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

Vapaavuoron Viihde ... se sallii kevyimmän mahdollisen kosketuksen "rikkoutuviin" aiheisiin! -- Insinöörin onnistumista on löytää vapausaste rajoitteiden läpi ... mutta kaikkein haastavinta kyllä on kun ne rajoitteetkin pitää ensin löytää. -- Eino Leino kuvasi insinöörin itseruoskintaa subjektivismin helmessä, "Minä"-runossaan: "... on vuori noustava: vapaus."

http://www.teosofia.net/muut/eino_leino-runot.htm

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Ennustamisen vaikeus koskee etenkin tulevaisuuden ennustamista..."

Tuo ei pidä paikkaansa, sillä asia on päinvastoin.

Nykyisyyden ja menneisyyden ennustaminen on nimittäin suorastaan mahdotonta. Tulevaisuuden kohdalla saattaa onnistuakin.

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

Länsimaisen kulttuurien tilasta muuten kertoo se, että ihmiset toivovat kuolemansa jälkeen tulevansa upotetuksi nestetyppeen -- amerikkalainen elääkseen syväjäädytettynä ikuisesti, ja ruotsalainen ... tullakseen ravistelluksi tomuksi, kierrätetyksi ... ollakseen pienempi rasite ympäristölle!

https://fi.wikipedia.org/wiki/Promessointi

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset