Ajankulukkeensa kullakin "Lupaan etten osallistu päivänpolttavaan keskusteluun, se on minulle liian hapokasta"

Ruuvilöysäläisen laulu

  • Ruuvilöysäläisen laulu

Kun edellä kuvattiin stereotyyppistä kokoomuslaista mielenmaisemaa (?!), nyt keskitytään hetkeksi Vihreisiin. Heh. -- Viime päivien tapahtumat ovat tarjonneet houkuttelevan mahdollisuuden potkia maassa makaavaa, enkäpä voikaan vastustaa kiusausta. Mutta he ovat tehneet sen itse ... hehän vielä vaativat että kaikkien pitäisi seurata heidän esimerkkiään. Ja erityisesti Touko Aallon keulivasta moposta puheenollen (huikean suosion jälkeen ... vaimon päivittäminen ... hervottomat puheet ... homoklubilla elostelu) se yhtäkkinen masennus viittaa lähinnä paniikkijarrutukseen. -- No, "systeemipsykiatrin puoskarivaltuuksilla" teenkin nyt vitaalitieteellisen dia-lektiikka-gnoosin, ennen kuin masennus, tai kaksisuuntaisuus -- tai pelkkä sekopäisyys -- pääsee systeemiseksi ... tuhoamaan kaiken.

Niin, vielä tässä oma puhdistautuminen, ja disklaimeri ... tai oikeastaan uusi hyökkäys: haha-juryn tuomio on julma mutta oikeudenmukainen. Inhimillisen säälin kerjääminen on myöhäistä kun on astuttu yksilötasolta systeemitasolle. Ja subjektiivisilla vallan kukkuloilla, Gallup-kannatuksen huipulla, jaeltiin jo oikeutta pääministarin äänellä. -- Toisin kuin se Stubb väittää, menneisyyttä on ruodittava: kaikkea ei saa unohtaa, säälinkään nimissä painaa villaisella. Tai jos sitten keskitytään tulevaan ... kun maailma on menossa Trumpin määrittämään maaniseen suuntaan, voiko depressiolla pärjätä, kun sitä melankolisuuttakin hävetään? Jonkinlainen paniikin aavistus tuntuu vallitsevan ihanan "parane pian" -meiningin alla, kun puheenjohtajaehdokkaitakaan ei tahtonut löytyä ... kunhan on kivaa, ilman vastuuta ...?

 

Vanhan vitsin mukaan Vihreät on "Kokoomuksen puisto-osasto" niille enemmän tiedostaville, sivistyneiksi itsensä katsoneille "ekoistisille" kaupunki-ihmisille -- jokaiselle jotakin, onhan se ylistetty liberaalidemokratia kuin aatteellisuuden valintamyymälä puhdasotsaisille. -- Mutta kun Kokoomuksen tapauksessa tavoitteet ovat perusteltavissa, vaikka kuinkakin voivat olla itsekkäitä ja lyhytnäköisiä, Vihreillä pyrinnöt ovat ärsyttäviä, insinöörille käsittämättömiä: pyrkiäkseen niin hyvään, ollakseen niin vastuullisia, sekä menetelmät että lopputulokset ovat niin pahoja, ja vastuuttomia. Pienisieluisen pikkuporvarillisuuden sijaan he tarjoavat suurisydämistä maailmanhalaamista. Tämä perustavanlaatuinen ristiriitaisuus houkuttaa pohdintaan.

Oikeisto-vasemmisto -jaottelun jälkeisessä maailmassa politiikan kenttää voi projisoida monenlaisille akseleille. -- Jos nyt tulkitaan Vihreitä porvaripuolueena, yhdessä Keskustan ja Kokoomuksen kanssa, voidaan heidät sijoittaa "elämänasteikolla" puoliväliin (!): he eivät keskustalaisittain ymmärrä käytännöllisestä "alemman tason elämästä", elannon hankkimisesta luonnon ehdoilla, mutta eivät myöskään kokoomuslaisittain "ylemmän tason elämästä, maailman pyörittämisestä systeemien ja rahan sfääreissä. "Uutena" puolueena (tai oikeastaan politiikan ikuisena untuvikkona!) he eivät ole päässeet vallan makuun, tällaiset dynamiikat eivät ole löytyneet ... vakiintuneille puolueille ominainen eturyhmien härski kotiinpäinveto vielä puuttuu (?).

Voisi siis tulkita että Vihreiden politiikantekoa leimaa vilpittömyys, jopa jonkinlainen myötätuntoa herättävä lapsekkuus? -- Kuitenkin toimintaa hallitsee ärsyttävä, jopa uskonnollis-hurmokselliseksi luonnehdittava jesuiittameininki, jossa "tarkoitus pyhittää keinot"; uskoontulleen, oikean totuuden nähneen fundamentalistisella innolla kaikki "ideaalista" poikkeavat kompromissit ovat kauhistus. Ollakseen "elämän puolella", heidän toimintansa on yllättävän kaukana elämän perusperiaatteista, kuten joustosta ... kuin he olisivat eläneet liian puhtaassa ympäristössä: he eivät ole syöneet multaa, heille on kehittynyt systeeminen allergia, yliherkkyys vieraita vaikutteita vastaan, ja yleisempikin alttius epästabiilisuuteen?

Tämä ärhäkkyys kai johtuu siitä, että Vihreä tietää tietävänsä, paremmin kuin muut: onhan kyseessä tohtorien ja tutkijoiden "sivistyspuolue". Nyt kun "tieteellinen maailmankuva" nähdään täydellistyväksi ja "tosiasiat" jäykistetään lopullisille paikoilleen, kympin tyttöjen eetoksella uskottu mekanistinen "koulutodellisuus" muuttuu (taas uskonnollista kuvastoa käyttääksemme) skolastiseksi käsiterealismiksi, jossa maailma nähdään pyhien muuttumattomien kirjoitusten (koulukirjojen!) pohjalta. Vitaalivaiston puute johtaa myös mekanistiseen ihmiskuvaan: lapsuuttakaan ei nähdä muutosprosessina, omaehtoisena kasvuna aikuisuuteen ... juuri kukaan lapsi ei enää pysty sisäistämään paljoakaan siitä informaatiosta mitä koulussa hänen päälleen kaadetaan.

Näin muodostuu todellisuuspakoinen kupla, järjen maailman täydellistyminen, luulo siitä että kaikki on muuttumassa kullaksi ... erään määritelmän mukaan hulluus on sitä että kaikki muu on kadonnut paitsi järki. Kuin Midaksella, kultainen maailma voi olla myös kylmä: kuten Tommy Hellsten toteaa, pahinta tällaisessa ei-vitaalisessa, jäykässä, periksiantamattomuuden kehyksessä on rakkaudettomuus itseään kohtaan. Tätä perimmäistä tunnetta on vaikea juuria, niin syvällä ajattelussa se on: kyseessä on "uusluterilainen" arvo ilman armoa, et voi tehdä riittävästi lunastaaksesi autuuden ... tämä on kuin "merkityksettömyyden perisynty". Sartrea mukaillen ("länsimainen uskonnon kieltäminen on kristillistä ateismia"): vitaalimaailman kieltäjille merkitykset ovat pelkkää syntaktista semantiikkaa.

Kuitenkin, huolimatta kaikesta jumittuneisuudestaan ... tällaisessa maailmassa näyttää olevan armoton meno päällä. Ristiriidan syynä on, taas Hellstenin mukaan, että kieltää oman tilansa. Ja lopulta ... sinulla ei ole sairauden tuntoa ... jatkat pysähtymättä ... joudut liukumäkeen, jossa alat kadottaa yhteyden itseesi ... intensiteetti saa korvata intimiteetin. Elät kroonisessa vireystilassa, joka ajaa kaiken yli ... sinulla ei ole kykyä läheisyyteen, koska et oikeasti ole paikalla. Sinä vain teet ja suoritat ... hyvien tekojen tilalle tulevat hyvät aikomukset. -- Mutta ehkä ristiriitaa voidaan teoretisoida lisääkin: nimittäin tämä kaksisuuntainen vastakohtaisuus hyvin kuvaa koko nykymaailman taudinkuvaa.

 

Yritys hallita pään sisäistä herhiläispesää näillä puoskarin valtuuksilla, pöhinän pysäyttäminen, edellyttää muutoksen vangitsemista pysyvään rakenteeseen ... eli tietenkin, niin, sovittamista mentaalivitalistiseen malliin. Tämän mahdollistamiseksi maailmaa ei voi nähdä pelkkänä staattis-mekanistisena konstruktiona, vaan myös pinnanalaiset voimat ja virtaukset on otettava huomioon. -- Seuraavassa analyysin johtopäätökset, eli Vihreä (epi)kriisi.

Tiivistetysti: mielen malli tässä puitteistuksessa on dialektisten vastavoimien tasapaino. Voimien symmetria näyttäytyy myös kauneutena: esimerkiksi kasvojen symmetria on "silmälle miellyttävää", mallin sisältävää. Kyseessä ei kuitenkaan ole pelkkä homeostaasi, vaan se sisältää dynamiikan mahdollisuuden: "symmetrian rikkoutuminen" mahdollistaa paineen purkamisen, ajaen järjestelmää vapausasteensa suunnassa, aiheuttaen virtausta, liikettä eteenpäin.

Mutta jos symmetriaa rikotaan liikaa, virtaus voi lähteä liian moneen suuntaan, tasapaino hajoaa, tilanne karkaa hallinnasta -- eli sitä pöhinää tulee liikaa. Näin voi käydä, jos ristiriitoja on liikaa ja symmetria rikkoutuu kohtuuttomasti ... erityisesti jos tilanne on enemmänkin antisymmetrinen kuin symmetrinen. Tällöin peilissä (mallissa) näkyvä naama on vino, kuin irvistyksessä ... sen sijaan että edustaisi kauneutta, se edustaa rumuutta ... jonkinlaista irvokkuutta.

Kun normaali havaintojen sovittaminen maailmankuvan hahmoihin tapahtuu "puristamalla" dataa mallia vastaan, järjen tällöin stabiloituessa ja ratkaisujen kiteytyessä, antisymmetrinen malli ei ole tasapainossa; se on kuin kalteva pinta, jota vastaan puristaminen johtaa "luiskahtamiseen". On pakko tarrata kiinni ettei lähtisi liukumaan, paniikinomaisesti, ettei hukkuisi ... masentunut mieli ei kai uskalla liikahtaakaan?

Miksi ristiriitaista järkeä on enemmän kuin ennen? -- No, ainakin tiedonvälitys on tehostunut: maailma on pienentynyt, nyt on mahdollista nähdä maailman reunaan saakka, ja takaisin. Uudenlaisten silmukoiden sulkeminen on mahdollistunut, ja voidaan verrata eri päättelypolkujen antamia johtopäätöksiä. Ja kun vielä faktoihin kohdistuu hyvien ihmisten "moraalipaine", voi käydä niin, että matkalla kausaalipäättelyt keikahtavat hupsheijaa ylösalaisin, Humen giljotiinikin tulee takaisin nurinniskoin ... 

Järjellä paradoksiinsa tiristettynä, tällainen maailmankuva on kuin Möbius-rengas ... sananmukaisesti yksipuolinen

Esimerkiksi ... ensin kannatettiin biopolttoaineita, ja sitten alettiin vastustaa niitä. Joskus puun polttaminen oli ilmastoteko, nyt se on pahempaa kuin fossiilinen. Jätteidenkin hyötykäyttöä energiaksi vastustettiin vuosikymmeniä ... ehkä mielipiteet ovat muuttumassa Tyynen valtameren muovilautan (!) vuoksi. Tuulivoiman lisääminen edellyttää lisää säätövoimaa. -- Vielä ei ole uskallettu tunnustaa että ainoa keino yltää luvattuihin päästötavoitteisiin on se kaksi hallitus-exittiä aiheuttanut ydinvoima.

Nyt kaikki paukut on laitettu ilmastomuutoshörhellykseen. Ainoa huvi tässä on seurata lystikästä kipuilua henkilökohtaisen ristiriidan kanssa: lentomatkustamisesta ei voi luopua kun omasta mukavuudesta ei ole halua tinkiä. Samaan aikaan yksitavoiteoptimointi tuhoaa biodiversiteettiä (palmuöljyplantaasit). Uutisointi kuitenkin ajaa käärmettä pyssyyn: kun ilmastonmuutos on todistettava, jokaisesta trooppisesta myrskystäkin ("kategoria 1") raportoidaan ... mutta vastalauseet ovat mahdottomia: "äärevoitymistä" on kai ääritavallinenkin.

Pahempaa on eläminen kokonaisvaltaisessa Vihreässä kuplassa, kun konstruoitu postmoderni todellisuus alkaa hallita reaalimaailmaa, kun seuraukset eivät rajoitu yhteen mieleen vaan pakotetaan systeemisiksi ... joita virheitä ei voida korjata suurellakaan rahalla. Näin käy esimerkiksi jos kansalaispalkka hävittää yhteiskunnasta kannusteet; tai kun moraaliajattelu pakottaa sen ilmastonmuutoksen ja kansainvaellusten kausaalisuhteen kääntämiseen päälleen; tai se äärimmäinen ihmisarvon vaatimus, joka kognitiivisessa dissonanssissa johtaa jihadistisen kuolemankultin hyväksymiseen.

Niin, pahinta on pienessä mielessä, maailmanhallinnan ja -halaamisen halussa, tapahtuva systeemitasojen sekoittaminen. Tästä kai Einsteinkin varoitti: yksinkertaista mutta älä liikaa, siis älä pura systeemejä. Tai johan Kant aikanaan olisi voinut sanoa: ajattele systeemiä! Esimerkiksi kestävä monikulttuuri voi olla vain monokulttuurien diversiteetti. Ja terrorismi-ilmiön systeeminen ymmärtäminen on kaukana, jos tekijää tuomittaessa jätetään huomiotta yhteisön normipaine, sen sosiaalinen sitovuus, ja toiminnan tunnustuksellinen luonne. -- "Vallan voimaviivat" syheröityvät yksilötasolle, jos puheenjohtajakin valitaan sillä perusteella, että on kivaa. Ja fiksuimmat lähtee.

Kuplassa myös avoimesti halveksitaan "vähemmän sivistyneitä". Pieni toivo kuitenkin elää että kansallismieliset onnistuisivat Suomessakin tekemään Trumpit, "demokraattilehdistön" ylenkatseesta huolimatta. Vieraskulttuurissa hyväksytään kaikki, koska se on "eksoottista ja aitoa", omassa ei mitään, koska se on "impivaaralaista ja hävettävää"; outo antisymmetria tässäkin. Kun "järjen" ääni, aikalaisajattelu, on niin jäykistynyt harhaansa, täytyy luottaa vitaaliseen vaistoon, niihin "populisteihin" ja "rasisteihin": yksilön rohkeuteen joka toimii ensin eikä kysele lain tulkintoja, vajoamatta lamauttavaan itsesensuuriin. Voidaksemme torjua massamittaiset kansainvaellukset.

Tai ... täytyy tarkistaa ... systeemimme, yhteiskuntamme, kulttuurimme pelastaminen ... kai se kuitenkin on se mitä haluamme, yhteinen tavoitteemme

Ei voi oikein välttää tällaistakaan epäilystä. -- Mutta ehkä Vihreistä ei ole siihen, kantamaan oikeaa vastuuta? Ehkä Vihreisiin on synnyssään istutettu ristiriita, itsetuhomekanismi. Onhan heidän mielenmaisemassaan, suorastaan koossa pitävänä liimana, yhteisyyttä luovana uhkana, ainainen liukuva pinta ja uusiutuva katastrofikuvasto: jääkausi, happosateet, otsoniaukko, Y2K-paniikki (!), ilmastonmuutos ... Y2K:ssa oli sentään "parasta ennen" -päivämäärä, kun taas ilmastohysteria on liian pitkään jatkuttuaan saanut dynamiikkaansa mukaan systeemihitauden

Kärjistäen, yhteenvetona: Vihreys merkitsee ajattelun degeneraatiota, vaipumista takaisin triviaalimalliin, balansoituvan dialektiikan sijaan ikuisen paon kuvastoon, siihen monolektiikkaan. -- Kun omien visioiden toteutuminen täydellistyneinä on Kokoomukselle Taivas, Vihreille se on Helvetti.

 

Unimainen, absurdien ristiriitojen todellisuus on tässä, yllä, johtanut surreaaliseen analyysiin -- jossa todellisuus on kai siis muuttunut ylitodellisuudeksi. Kun kaikki reaalinen on jo pudonnut pois siitä surreaalisesta, päähän jää kaikumaan vain sur sur ... sur rur ... mopo karkaa ... ja lähtee unen sinistä maata päin. -- Nykyisin puheessani toistuu kovin usein muutama sana, sori siitä ... nimittäin bullsitti, idiootti ja helvetti. Puhisen ja kiroilen liemissäni ... ja suurelta osin syynä ovat nämä Vihreät, puolue sekaisin kuin seinäkello Dalin ateljeessa.

Kun viimeinenkin väljyys ja "vitalistinen rasva" rattaista on puristunut pois, ilman voitelua koneisto kirskahtaa jumiin ... kuin se Touko Mettisen mopo. -- "Moottoripyörän kunnossapidosta" puheenollen, zen-koanit jo todistavat, että liika järki jumittaa ... silloin lanttu leikkaa ... kiinni. -- Liian pitkälle menevän surreaalisen järjen sijaan joskus kannattaisi kokeilla ihan vain absurdia huumoria: tällöin ristiriita laukeaa vapauttavana nauruna. Huumori on siedätyshoitoa ajattelun allergiaan.

Nauru on vahva yhteisöllinen työkalu mielten synkronointiin ... ilmeisesti evoluution tarpeeseen kehittämä, mahdollistamaan yhteisymmärrys. Ja jostakin syystä naurunalaiseksi joutumisen häpeä on suurimpia pelkoja -- ja hallitsematon haha-puhe on uhka hallinnalle, keisarien pahin uhka, se pudottaa panssarikuoren alastomuuden päältä. -- Ja erityisesti "ristiriitojen meemitörmäytystä" pelkäävät ne, joiden maailmankuva on fiksattu hauraisiin, täristämisarkoihin "faktoihin" yksiniittisellä monomaanisuudella, josta hajautetun monikärkinen "kenttähuumori" ampuu yli.

Huumori ei ole naurun asia ... mutta varma floppi on ruveta sen teoretisointiin. -- No, kuitenkin: paras huumori on monitasoista. Ironia, sarkasmi, parodia ... hauskuus perustuu usein viittaussuhteisiin: se, mistä pintatasolla puhutaan, ei ole se asia, mille varsinaisesti nauretaan. Tätä "ostensiivista ketjutusta" voidaan jatkaa pidemmällekin ... ja kyky siihen paljastaa ajattelun tason. -- Voinkin väittää, omakohtaisella kokemuksella (anteeksi Mauku), että koirat ovat älykkäämpiä kuin kissat: kun osoitat sormella jotakin asiaa, kissa jää vain tuijottamaan sormeasi.

"Pahkasika"-lehti lopetettiin aikanaan parodiahorisontin ylittymisen takia, koska todellisuus on muuttunut parodiaksi itsestään. Hyvät vitsit ovat mahdottomia, älykäs piikittely menee hukkaan, kaikki hienous hukkuu mölinään: rakenne hajoaa täristyksessä, viittauksetkin sekoavat. -- Lehti lopetettiin jo parikymmentä vuotta sitten, he eivät olleet nähneet tätä aikaa; älämölössäkin on tapahtunut degeneraatio -- taas omakohtaisella kokemuksella, voin väittää että somen ihmemaailmassa kaikki jäävät tuijottamaan sormea.

Zeniläisetkin sanovat: sormi osoittaa Kuuta mutta ei ole Kuu. -- Kuuhulluuteen liittyen, muistan silloin ennen 2015 kuinka ruotsalaiset osoittelivat meitä rasisteja silmät pyöreinä: olemme sydämettömiä pakolaisia kohtaan. Tiedemiehenä ihmettelin ettei kukaan "elämäntapairakilainen" mennyt Haaparannan sillalle hokemaan "asylum, lunatic asylum" ... kuinka pitkän täyshoidon olisi saanut vetoamalla suomalaisten synkeään pahuuteen ... luottaen ruotsalaisten ennakkoluuloisuuteen, rasistisuuteen suomalaisia kohtaan? -- Mutta ne leuhkat eväät on syöty: missään ei kai olla näin aseettomia kuin Suomessa, Ruotsissakin on sentään jo rajavalvonta.

Saksalaiset ovat luku sinänsä. -- Hämmästyin kun huomasin Lidlissä myytävän Europa-merkkisiä tulitikkuja ... olen aina kuvitellut saksalaisten huumorintajun olevan alikehittynyt, mutta täytyyköhän korjata käsityksiäni ... taitavat nimittäin muistaa mitä Kemijokivarressa lapsuudessani tehtiin jos tuli teutoonituristi vastaan: mentiin viereen, rapisteltiin tulitikkuja, ja hoettiin "Rovaniemi, Rovaniemi". -- Ja nythän sitä nähdään: kolmas kerta toden sanoo, saksalaisilla on kai taas suuria suunnitelmia koko maanosan varalle ... Europa, Europa! Aarghh! Himmel und Donnerwetter!

Edelliseen kirjoitukseen liittyen, raha-ajattelu on nykymaailman normi -- ja silloin sille ei oikein koskaan voi nauraa: nousukaudella siinä ei nähdä mitään huvittavaa, ja laskukaudella -- romahduksessa -- se ei oikein ole sopivaa. Ja sama koskee Vihreille nauramista: sormellaosoittelu voi olla vain ääliömäistä tai törkeää. Niin, kuvia kumartamaton teekkarihuumori -- joka ei halua olla tyhjän nauramista -- on kai aina vihapuhetta. -- Monikulttuurisissa ympyröissä pysyäksemme, mennään nyt nauramaan sitä varsinaista Vihreiden umpikujien takkukasaumaa, pakolaiskysymyksen virittämää miinakenttää

Mustaa yritetään tehdä valkoiseksi, yhteisellä rahallamme, kaikille samanlaista dialektiikan unohtanutta mielenmaisemaa, Yleisradion toimesta: vai mitä pitäisi sanoa siitä, että Musta Mannerheim esittää Valkoista Kenraalia? -- Mutta ikävä kyllä ulkomailla ... optimoiva mieli on vielä toimintakykyinen: uskallankin sanoa, että se mies Ku Klux Klan -asussa oli välttämätön vastapaine somessa edenneelle Sipilän kutsulle. Saatiin uusi sankaritarina some-sotien imagotaisteluiden aikaan: yksi mies lumipuvussa teki taas Rokan työn, katkaisi hyökkäyskärjen! -- Niin, suomalainen rokka taitaakin olla se paras pelotteemme.

Me alamme olla melko lailla valmiita mentaali-invaasioon. Enää emme kykene erottamaan "vihapuhepoliisia" oikeasta poliisista. Onneksi "Aziz Combat Fighter" yrittää mahdollistaa dialektiikan vastassaan "Jihadi John"; mutta arkistoista Aziz on jälkikäteen sensuroitu ... mitäpä edellä sanottiinkaan aika-akselista jota korjaillaan jälkikäteen? Kyseessä on kulttuurinen lobotomia. -- Hyväätarkoittavat idiootit sanovat, että "moniosaajan" vastine somalin kielessä on xirfado badan yaqaanna, "monen ammatin osaaja"; onko tuokin juttu tehty tosissaan ... aivan tulee Pahkasika-fiilis.

Meitä yritetään ajaa pois kiintopisteistämme, malleistamme, ajopuuksi ilman ankkuria ... meitäkin yritetään löysäläisiksi, kerjäämään mentaaliselle maantielle. -- Eino Leino oli 1920-luvulla, kansalaissodan jälkeen, menettänyt utopiansa ... ja tänään ruuvilöysäläisen laulua säestää uudenlainen löysäpäisten kuoro. Globalistille "vieras on isänmaa, kotipaikka ja lies" ... "mua naurattaa, mua itkettää iki ain" ... ideaalien ja realiteettien ero on melkoinen, oodit ilolle salongeissa, hullun veisu maantiellä. Tällaisia voivat meikäläiset "pikkuisen piinata vain". -- Ja kosmos saa ihmetellä taas yhden sivilisaation itsetuhoa ... hulluksitulo taitaa olla se vääjäämättömin ratkaisu Fermin paradoksiin.

On sulla sun itsesi ies.

 

Byrokratiaan jäykistyneessä Neuvostoliitossa harrastettiin Radio Jerevan -vitsejä -- sielläkään, silloinkaan, viranomaisilla ei ollut aseita taistella parodiaa vastaan ... haamuja, joissa järki haihtuu, ja pelkkä mieli jää ... merkitys ja relevanssi. -- Jos objektiivista todellisuutta ei voikaan muuttaa, subjektiivista voi -- ja, Gandhia mukaillen, silloin oletkin jo voittanut. -- Ohessa yritystä samaan suuntaan ...

 

Täällä Radio Raqqa

Meiltä kysytään: Ovatko naiset ja miehet islamissa tasa-arvoisia?  

Me vastaamme: Periaatteessa kyllä, tilanne on symmetrinen ... tai siis kuoleman suhteen antisymmetrinen. Molempien elämän arvo on ihan sama ... (kuva). 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (39 kommenttia)

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

Miksi tämä Aalto ärsyttää minua niin paljon? -- No, sanokaapa joku muu yhtä tunnettu Jyväskylän edustaja, Matti Nykäsen lisäksi ... ja aina siitä vielä muistutetaankin: niin, tämähän on "Aallon kaupunki"!

https://visitjyvaskyla.fi/alvaraalto

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

- niin ärsyttää minuakin, tosin lähinnä vain Enson talo Hesan Kauppatorin laidalla.

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

... Nyt nämä USA:n välivaalit näyttävät liittyvän samaan teemaan ... demokraatit ovat siellä kuin meikä-Vihreät, hajallaan ja johtoajatus kadoksissa ... ainoa visio ja tavoite tuntuu olevan pelkkä nälviminen ja uudistusten jarruttaminen, absurdit oikeudenkäynnit tai sellaisilla uhkaamiset, mitään vaihtoehtoa ei ole tarjota. Sokeus todellisuudelle on kuin oli Hillary Clintonin tapauksessa: edes jälkikäteen ei hyväksytty todellisuutta, lehdistö ei edelleenkään. -- Kukapa ei lopulta hermostuisi: Venäjä-tutkinnastahan tuokin lopulta kysyi.

https://yle.fi/uutiset/3-10496908

USA on kuitenkin vakiintunut demokratia ... vaikka siellä on jatkuva kaaos, ikuinen mentaalinen sisällissota ... häpeämätön anteeksipyytelemättömyydessään. -- Ja niinhän käy että tällainen kahlitsematon vitaalisuus estää jämähtämisen, ja paineiden kasvun todellisen sisällissodan asteelle.

Nyt kuitenkin tilanne on uusi, aiempaa haastavampi: niin, sielläkin symmetria on muuttumassa antisymmetriaksi ... dialektiikka "monolektiikaksi". Aiemmin, demokraatit ja republikaanit molemmat tarjosivat kokonaispaketteja, jokaiselle jotakin, kutakuinkin tasapuolisesti; "symmetrian rikkoutumisen" tarjosi puolueiden erilainen suhtautuminen johonkin yksittäiseen kiistakysymykseen, joka sitten määräsi suuren linjan, "kansakunnan vapausasteen". Nyt, kun kaikesta ollaan eri mieltä, ei tasapainoa näy, ja ollaan liukuvalla pinnalla ... pahenevassa kahtiajaossa.

https://www.is.fi/paakirjoitus/art-2000005891786.html

Ja kärjistymiseen on suuri syyllinen juuri se Trumpin parjaama "demokraattilehdistö", joka ei ole tyytynyt kertomaan tosiasioita vaan läpinäkyvällä moraalilla marinoituja tulkintoja ... siis ongelma on sama kuin Vihreillä. Maailmanhallinnan hybriksessään media istutti Trumpin tarkkaan laskelmoituun poliittiseen ekolokeroon: asiakysymyksiä, esimerkiksi talouden huippuvetoa ei suostuttu nostamaan vaaliteemaksi, vaan Trumpin persoona -- ota tai jätä. Järkilehdistö ei nähnyt että se häviää vaistojen kamppailun ... ja tätä kauhua siellä nyt kipuillaan.

Avustajieni kanssa olen jutellut Trumpista ... tuomio on hyvin selkeä, häntä inhotaan koska "hän on sovinisti". -- Mutta kai muitakin perusteluja pitäisi olla? Tämäkin suoraviivaistuminen, "idiotisoituminen", on göbbelsmäisen lehdistön syytä: kun toitotetaan samaa asiaa koko ajan, se muuttuu maailman tärkeimmäksi, muuta ei mieleen mahdu. Niin, eiköhän se Putinkin ole melkoinen sovinisti ... ja kaikki suoraviivaiset, ratkaisukeskeiset, "diskuteerausrajoitteiset" isoherrat? -- Minussa herättää luottamusta se, ettei Trumpilla ole erillistä mediaimagoa, hän truuttaa suoraan mitä ajattelee, ei taida olla enää isompia mörköjä vaatekomerossa.

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

... Lehdistön keulimisesta esimerkiksi käy vaikka se esiin vedetty Stalin-kortti.

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005894910.html

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

Kuulostaa vähän synkältä yksinpuhelulta. Kelloja käännettiin väärään suuntan... jos olisin viisas, en kirjoittaisi nyt yhtään mitään...pimeys on päässä kiinni. "Ehkä "pilviset taivaat" ovat yleisiä, jolloin älyllinen elämä ei koskaan edes tajuaisi elävänsä avaruudessa eikä siten olettaisi muita sivilisaatioita olevan olemassa."...voi kai tämänkin oletuksen tulkita miten haluaa...

Eräs tuttavaperheeni asuu Amerikassa, rebublikaanien vankalla kannatusalueella, Keskilännen viereisessä osavaltiossa. Alkuun he olivat tyytyväisiä Trumpin valintaan, arvostelivat jyrkin sanoin Obaman terveyspalveluiden vaikutusta verotukseen... eihän se heille kuulu. Tänään mielipide on päinvastainen. Kysyin, miten paikalliset suhtutuvat Trumpin harjoittamaan politikkaan. Arvaamatonta, ei voi tietää mitä hän huomenna keksii...ja Trupin kourintaohjeet vaikuttavat yleiseen ilmapiiriin...

...yleisellä tasolla puhuttua...

(muoks)

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

Kiva silti että kommentoit ... vaikka on synkkää.

Kärjistettyä, dramatisoitua. -- Silti: olen helpottunut että edes Amerikassa voidaan rauhanomaisesti purkaa rakenteita ... meillä kun niiden jäykistäminen tuntuu olevan itseisarvo, ja "sivistyneen kunnia-asia".

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

En kokenut tätä Heikin tyypillistä ja hänelle melko tavanomaista puhelua synkäksi, vaikka kai se niinkin voidaan jostain suunnasta nähdä....Minulle tämä on jotenkin virkistävää sanojen - ja ajatusten ilotulitusta, jopa säihkettä! - jota ei kukaan muu osaisi jäljitellä.... Iloista pyhäpäivää sinulle Heikki ja jatka samaan tyyliin....Tervehdys kuin tuulahdus:)

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

Kiitos mielipiteestäsi ... helpotuksen huokaus! -- Täytyykin mennä potkimaan poijat kahvinkeittoon!

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Heikki: "Kiitos mielipiteestäsi ... helpotuksen huokaus! -- Täytyykin mennä potkimaan poijat kahvinkeittoon!

Kiitos kiva! Ajattelin tuossa joutessani, että sinun tekstisi ovat ylipäätään aina melkoisen vaikeata ymmärtää - se on niin korkealentoista sanataidetta. Liisa Polameri on niitä harvoja tosi fiksuja, kuka yleensä osaa aina jotain vastata sinulle.

Katsoin punaista muistikirjaani, jossa on kopioitu myöskin runonpätkä Leinolta ja sinulta:
"Iske itsesi kipunat yltä, alta kaikkialta, enin taistosta elämän" (Rakastan noita sanoja!)

Siellä on myös lause Wittgensteinin muistelmista. "Vain elämän virrassa sanoilla on merkityksensä", ja "Ilo ajatuksistani on iloa omasta merkillisestä elämästäni", ja vielä kolmaskin merkityksellinen lause: Niin että vaikka olikin paljon tuskaa, oli myös iloa - ja paljon sellaista mikä oli suurenmoista. ("Die Freude an meinem Gadanken ist die Freude an meinem eigenen seltsame Leben")

Näitä muistikirjani sivuja lukiessani, on minulle tullut usein mieleeni juuri sinä Heikki, - tosin vain kirjoitustesi perusteella, joita olen monia vuosia seurannut. Olisikohan jo vuodesta 2011, jolloin pesiydyin tänne Uuteen Suomeen?

Mieleeni on tullut myöskin, että miksi et kirjottaisi itse omaa elämänkertaasi, joka olisi oikeasti kiinnostava ja monia muitakin elähdyttävä kokemus. Meitä, jotka elämme kaikki enemmän tai vähemmän omassa pienessä ja ahtaassa kuplassamme.

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi Vastaus kommenttiin #12

Voi kuule, oma elämänkertani ei varmasti olisi julkinen! -- Niin että ehkä vain vähittäisiä paljastuksia, näin yhtenäisteorian puitteissa, hirvitystä pienissä paloissa. Kun onhan yhtenäisteorian tarkoitus olla "elämän kokonaisteoria" ... jolloin ainoa resurssi, ainoa data ja todistusaineisto, ovat omat elävät elämykset. -- Ihanaa elämältä maistuvaa hybristä, eiks!

Hybristä, jossa on omakehun ja jälkiviisauden imelänpuistattava sivumaku.

Mutta tuo "kipunoiden iskeminen" ... kai se tarkoittaa että itse täytyy olla kova kuin piikivi? Sellaistakin pistää nimittäin joskus miettimään. -- Mutta juuri tämä että silti pystyn koskettamaan tuollaisia tunneihmisiä ... se on todistus, oman pienen hiirenmieleni tulkitsemana, etten kai ole pohjimmiltani paha ... jutuistani, pinnan kovuudesta huolimatta. -- Olet siis tärkeä realiteettitsekkaus, ja hempeämmäksi en rupea! <3

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #18

Heikki "Mutta tuo "kipunoiden iskeminen" ... kai se tarkoittaa että itse täytyy olla kova kuin piikivi?"

Ei välttämättä ihan niin kova, mutta yksi toinen lause tulee siitä myöskin aina mieleeni. Se tulee ihailemaltani Marcus Aureliukselta ja lienee myöskin samaa sarjaa Leinon kanssa eli:

"Ole kuin kallio, jota vastaan aallot alituisesti pauhaavat. Se pysyy horjumatta paikoillaan ja vaahtopäiset laineet tyyntyvät sen juurella lepoon".

On niitä muitakin hyviä juuri Marcukselta, mutta tämä on juuri niistä monista aina jo vuosikymmeniä ollut minun käytetyin voimalauseeni vaikeuksissa.

Et ole suinkaan paha tai kova kuin piikivi - mistä olet noin päätellyt? Noin syvästi ja herkästi eri elämänalueita aistiva ihminen on minusta lähinnä oman älykkään ajattelunsa vangitsema nero, jota harva koskaan ihan täysin ymmärtää, vaikka haluaisikin. Ihmissuhteille se on lähinnä jopa haitallinen ominaisuus, koska niin harva sitä ymmärtää ihan täysin? Siitä voi juuri syntyä tuo väärä kuva itsestäsi. Seppo Oikkosella oli sama "vika"...näin ainakin oletan?

Tulen vielä myöhemmin palaamaan tähän ruinaamiseeni, että kirjoitat kirjan omasta elämästäsi!

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi Vastaus kommenttiin #20

Hui, nyt on pakko lopettaa ... muuten tulen tyytyväiseksi!

Ja sen jälkeen tulisin laiskaksi.

:o)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #21

Laiskaksi? Mitä väliä sillä on....paitsi ankaran luterilaisen kasvatuksen saaneelle miehelle:)

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi Vastaus kommenttiin #22

... Tiedäthän, ettei keskeneräistä työtä ei voi näyttää herroille eikä hulluille. Niin kauan kun virtaus ei käynnisty, mitään ei ole saavutettu ... kaikki olisi ollut turhaa, huutoa "korpehen kohisevaan" ... joka ei eroaisi Löysäläisen laulusta.

Enemmän kuin luterilainen jumalanpelko tässä kai piiskaa pelkkä itsekkään maanläheinen näyttämisen halu, tunnustuksen kerjuu, jonkinlainen kertynyt katkeruus (?) ... eivät mitkään ylevämmät motiivit.

Tai, hieman positiivisemmin: aivan kuin aikanaan Teknorama-oppaana, sittemmin Automaationäyttelyn ideoijana, ja korkeakoulussa opettajana, palan vilpittömästä halusta jakaa ymmärrystä. -- Mutta niin kuin minä sen näen. Heh.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #23

Kiitos Heikki. Hyvä vastaus, joka riittää minulle ainakin nyt toistaiseksi:)

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi Vastaus kommenttiin #26

Olet minulle yhtä tärkeä ankkuri mentaalimeren aallokossa kuin Oikkosen Seppokin.

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

Heikin teksteissä on Virtaa, ja se virtaa...

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

Vihreille tunnustukseksi ... ovathan he olleet myös oikealla asialla, varrella virran.

https://www.youtube.com/watch?v=URzTW2iNcWM

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Mielleyhtymän poikasta teksteistäsi...

Et tarvitse paljoa, selvitäksesi ;D

"Pyyhe, kirjassa sanotaan, on ehkä kaikkein käyttökelpoisin esine peukalokyytiläisen tavaroista. Ensinnäkin sillä on käytännöllistä arvoa: Siihen voi kääriytyä matkatessaan Jaglan Betan kylmien kuiden pinnalla. Sen päällä voi maata Santraginus V:n hohtavilla marmorihiekkarannoilla ja hengittää merien juovuttavia tuoksuja. Sen alle voi nukahtaa Kakrafoonin erämaassa punaisten aurinkojen lempeässä loisteessa. Sitä voi käyttää purjeena pikku lautassaan purjehtiessaan myötävirtaan pitkin Mothin raskasvetisiä jokia. Jos pyyhkeen kastelee, sitä voi käyttää lähitaisteluaseena.

Sen voi kääriä päänsä ympäri päästäkseen hengittämästä myrkyllisiä kaasuja tai välttääkseen Traal-planeetan verenhimoisen sontiaismolottajan katsetta (uskomattoman typerä elukka joka olettaa että se ei pysty näkemään sinua, jos sinä et pysty näkemään sitä - tyhmä kuin saapas, mutta hyvin, hyvin verenhimoinen). Pyyhettä voi käyttää merkinantovälineenä pulaan joutuessaan, ja tietenkin siihen voi kuivata itsensä, jos se vielä näyttää kyllin puhtaalta kaiken tämän jälkeen.

Tärkeintä pyyhkeessä ovat kuitenkin sen edustamat henkiset arvot. Jos kulkuri (= ei-peukalokyytiläinen) huomaa että peukalokyytiläisellä on pyyhe tallella, hän olettaa jostain tuntemattomasta syystä automaattisesti että tällä on mukanaan myös hammasharja, pesurätti, saippua, peltirasiallinen keksejä, juomaleili, kompassi, kartta, narukerä, hyttyssuihke, sadeasu, avaruuspuku ja muuta pientä.

Kaiken lisäksi kulkuri lainaa mielellään pyyhkeen omistajalle minkä tahansa edellä mainituista esineistä tai jotain muuta minkä peukalokyytiläinen voi väittää vahingossa "kadottaneensa". Kulkurit ovat sitä mieltä, että kuka tahansa, joka pystyy liftaamaan Linnunrataa pitkin ja poikin, ottamaan sitä niskasta ja ravistelemaan sitä, pysyttelemään hengissä epämääräisissä paikoissa, taistelemaan läpi ylivoimaisten esteiden ja olemaan koko ajan selvillä siitä missä hänen pyyhkeensä on, on selvästikin mies jota ei parane jättää pois laskuista."

Kirjassa "The Hitchhiker's Guide to the Galaxy: The Original Radio Scripts" kerrotaan pyyhevitsin saaneen alkunsa Adamsin, kirjasarjan tekijän, lomaillessa aikoinaan Kreikassa. Tällä matkalla, aina mennessään ystäviensä kanssa rannalle, hän huomasi pyhkeensä kadonneen, eikä löytänyt tätä kuin tuntien etsimisen jälkeen. Loman jälkeen hän tuli tästä siihen johtopäätökseen, että ihminen, jonka elämä on todella järjestyksessä, tietää aina missä näinkin käyttökelpoinen esine sijaitsee. Lähde - http://www.kysy.fi/kysymys/mita-kayttoa-pyyhkeella...

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

Kiitos "pyyhkeistä" ... uuden näkökulman avaamisesta!

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

"...ihminen, jonka elämä on todella järjestyksessä, tietää aina missä näinkin käyttökelpoinen esine sijaitsee."

Näitäkin ihmisiä on. Tulee mieleen, että täydellinen(?) järjestys elämässä voidaan saavuttaa ainoastaan Zen - harjoitusten avulla? Esim päästään tietoisuuteen ja mielen tyyneyteen kaikissa tilanteissa?

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

Ristiriitaista, mutta olen samaa mieltä myös Kaijan näkökulman kanssa. Ero on 'milligramman päässä'.

Esimerkin kautta. Eräässä julkisessa tilassa kaksi jo iäkkäämpää henkilöä keskusteli Sipilän hallituksen luomasta toivottomasta ilmapiiristä ja kellonaikojen siirtämisestä talviaikaan. Toinen sanoi, että hän ei usko selviänsä hengissä pitkän - lumettomuuden vuoksi pimeän - talven yli, kun päivä alkaa pimetä jo kahden maissa iltapäivällä.

Talven synkyys rasittaa monia, erityisesti iltavirkkuja ihmisiä, kuten myös minua...

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

No, ei kaikki ole Sipilän syy ... suomalaiset kai äänestivät pysyvän talviajan puolesta?

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

Ei toki, enkä niitä itse yhdistäkään, äänestyksen tulos se oli. Pointti oli esimerkin puhujan oma kokemus ajan hengestä.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Liisa: "Talven synkyys rasittaa monia, erityisesti iltavirkkuja ihmisiä, kuten myös minua..."

Itse olen myöskin iltavirkku, mutta syksyn synkkyys ja pimeys saa minussa aikaan aina enemmän tai vähemmän jonkin asteista "valaistumista". Näen paremmin ja syvemmälle, kun valo - ja luonnon kauneus ei häiritse ajatuksiani, eikä halua mennä ja kokea jotain kokonaisvaltaista uutta. Pimeässä riittää, että vain olen.

Nuorempana jopa pimeys, tuuli ja sade inspiroivat minua eniten menemään ulos - nimenomaan yksin kohti pimeää hiljaisuutta.

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

Syksy on myös minulle ollut "heräämisen aikaa" - paras vuodenaika. Nykyisin on toisin, kesä saattaa jatkua pimeänä ja synkkänä pitkään.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Minua aina vain jaksaa ihmetyttää tämä poimintojen yksipuolinen valinta ja samojen blogien roikkuminen Karusellissa monta viikkoa peräkkäin, vaikka ne eivät useinkaan herätä ihmisiä kommentoimaan juuri mitään. Sehän juuri on tämän blogialustan paras suola. Muutenhan voi lähes kaikki samat asiat lukea lehdistä - tosin ilman suoraa palautetta.

Ihmettelen edelleen, miksi näitä Hyötyniemen blogeja en ole koskaan nähnyt nostettavan eturiviin, kun ne kuitenkin ovat erilaisia, haastavia ajattelemaan, ja muutenkin lukijoille vaativampaa tekstiä. Luulen, että Uuden Suomen lukijoissa oli ihmisiä, jotka haluaisivat löytää monipuolisempia aiheita myös täältä? Jos lukee vain pelkät poiminnat, niin helposti jättää muut lukematta kokonaan.

Kudonta-, ruoka- ym. kevyemmät aiheet tuskin kaikkia kiinnostavat, eikä myöskään liika tunnettujen nykykirjallisuuden tai teatterin arvostelut? Niistä saa kuitenkin tietoa niin paljon lehtien arvosteluista, ettei välttämättä viitsi niihinkään enää tarttua.

Olen ymmärtänyt, että tätä Vapaavuoroakin on toimituksen taholta joskus muinoin yritetty saada paremmin toimivaksi, jotta lukijoita saataisiin tänne enemmän tätäkin kautta. Puheenvuoro vie kuitenkin aina ne näkyvämmät aiheet ja ulkopuolistenkin suuremman kiinnostuksen.

Ainakin voisi edes kokeilla nostoja Karuselliin myöskin vähän monipuolisemmalta ja jopa ajatteluakin kehittävin kirjoituksin. Minusta se voisi innostaa enemmän lukijoita, kun kiinnostus kasvaisi vähän erikoisempiinkin aiheisiin, eikä vain tuttuihin turvallisiin juttuihin. Niitä riittää meiltä enemmistöltä kuitenkin aina enemmän ja niihin on helppo myöskin itse kommentoida. Kyllästyminen on vain se suurin vaara - myöskin itse ylläpitäjälle. Vai onko sillä mitään oikeaa merkitystä. Ehkä ei enää ole?

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

Kiitos taas ... mutta olen kyllä mieluummin mukava yllätys satunnaiselle surffailijalle, kuin herjaan houkuttava pakkopulla päivystäville ankeuttajille. En ole esimerkiksi koskaan joutunut sensuroimaan kommentteja.

Oma vikahan se on tämä foorumin valinta. En vain viitsi tuhota nuoruuttani (!) taistelemalla kyynisiä tuulimyllyjä vastaan jossakin "asiallisilla", tieteellisemmillä palstoilla ... ennen kuin virta kääntyy ... elän toivossa.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Sinulla on ihan samantapainen vastaus kuin aikonaan oli myöskin Seppo Oikkosella. Hän taisteli aikanaan Puheenvuorossa aika paljon näitä ”päivystäviä ankeuttajia” vastaan, jotka eivät aina edes ymmärtäneet mistä oikein varsinaisesti puhuttiin.

Kuitenkin suomalaiset ovat nykyään aika sivistynyttä väkeä ja tuleva nuoriso on aina vain fiksumpaa ja ajatuskykyisempää kuin minun ikäluokkani. Virta kyllä kääntyy fiksumpaan suuntaan ja silloin uudet tuulet puhaltavat raikkaamin ja myöskin uudistuskykyisemmin - siihen haluan uskoa, vaikka ehkä itse olen jo silloin atomihiukkasena pilvien seassa. Sinä kuitenkin jäät toivon mukaan ”iskemään kipunat...Einon hengessä”.

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi Vastaus kommenttiin #28

Kyllä se pöhinä näyttää vain lisääntyvän ... entistä ärhäkämpää on meininki. Some oikeasti tyhmentää ihmiskunnan ... some-day, some-where, there will be some-body.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #29

... Mutta kun täällä on enimmäkseen vain meitä ärtyneitä ja elämäänsä pettyneitä eläkeläisiä. Elämä on lähes ohitse ja jäljellä on vain ilo haukkua ja arvostella muita. Ja siihen tämä on ainutlaatuinen foorumi... Sana on kerrankin vapaa.

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi Vastaus kommenttiin #30

Tarkoitin niitä outoja "ärtyneitä ja elämäänsä pettyneitä" nuoria MeToo-feministejä ... maailman sivu vallinneet käytännöt pitäisi muuttaa heti, eikun takautuvasti?

Kun taas meissä eläkeläisissä "hehkuu hengen aurinko" ... :o)

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri Vastaus kommenttiin #31

Arvostan Trumpia hän selvästä pyrkimyksestään toteuttaa ennen vaaleja lupaamansa muutokset, (arvottamatta niitä nyt mitenkään).

Jos Trump olisi toiminut viisaasti, hän ei olisi antanut naisten "kourintaohjeita" oman sukupuolensa edustajille...jotka sitten otettiin vastaan ihastunein "You are my men"- huudoin.

Hän menetti luottamuksen strategiseen pelisilmäänsä, sulkemalla ulos kannattajajoukostaan osan ihmisiä...myös julkisen hallinon tehtävistä...

Ja vastareaktio syntyi.

Viisas olisi sulkenut sisään joukkoonsa myös ne kuvitteelliset vihollisensa.

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi Vastaus kommenttiin #33

... Eniten luottamusta herättääkin se, ettei hän ole ilmeisesti kuunnellut ensimmäistäkään imagokonsulttia! Elähdyttävä havainto: tällainen on vieläkin mahdollista ... jopa Amerikassa.

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri Vastaus kommenttiin #34

Eikö intohimo voida säilyttää ilman, että joku sen osatekijöistä mitätöidään...

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri Vastaus kommenttiin #33

Korjaus. "Hän menetti luottamuksen strategiseen pelisilmäänsä,"
Pitää olla: Ihmiset menettivät luottamuksen hänen strategiseen pelisilmäänsä.

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi Vastaus kommenttiin #36

Elähdyttävintä, ja ärsyttävintä, hänessä on se amerikkalaisuuden ydin: hän ei koskaan menetä uskoa itseensä!

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri Vastaus kommenttiin #37

Voi pitää paikkansa...ja kiva kun vastasit.

(Noista kirjoitusvirheistä...en valitettavasti näe niitä heti - jos milloinkaan. Tuo virhe muuttui myös asiavirheeksi. Pitäisi kirjoittaa joka päivä...)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Heh... Hyvä niin:) Terkkuja ja hyvää yötä.

Tämän blogin suosituimmat